ottaa itselleen. Systeri haluaa valkoisen samojedinkoiran, hänelle omaksi koirakseen ja Pojun kaveriksi. Mä en missään nimessä halua valkoista koiraa, samaan talouteen asumaan. Ihan puhdas järki sanoo; ett koiran turkinhoito jää kuitenkin mun huolekseni. Keskenäistä sanomistahan siitä meille tuli. Systeri vetosi siihen koira olisi hänen omansa, eikä mun tarvitsisi sitä huoltaa; "Käyhän hän nytkin Pojun kanssa lenkillä monta kertaa viikossa." (mihin se koiran huoltaminen kokonaan rajoittautuukin)
Ei ihan riitä koiran täysipainoiseen hoitoon!
Samojedinkoira on isokokoinen, luultavasti isompi kuin Poju ja tarvitsee todella paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Se pitää myös kouluttaa, mitä taitoa systeri ei todellakaan hallitse! Jonkun toisen pitää se tehdä... niin ett homma lankeaa luultavasti mulle! Valkoinen, ei sen arempaa väriä ole ja tuuhea turkki ei hyvältä kuullosta. Turkkia pitää harjata päivittäin ja kurakeleillä se pitää vähintäänkin viruttaa tassut ja mahan alusta... ja vettä on taatusti ympäri kylpyhuonetta, kaakeliseinissäkin.
Niin pojukin tekee usein, kun olen sen pessyt 4-5 kertaa vuodessa koko piskin!
Aina kurakeleillä pyyhin märällä mikrokuituliinalla; vatsanalustan sekä tassut sisälle tultaessa, jottei kuraa ja hiekkaa kulkeudu lattioille, jossa Mimmi leikkii.
Olen ehkä itsekäs; mutt olen 100 varma, ett saisin uudentyömaan koiranpennusta. Mimmin kannalta hieman myös askarruttaa, miten tulisivat keskenään toimeen?
Jos pentu puree naskalihampaillaan Mimmiä, Poju kyllä nitistää pennun samantien.
Mimmi on niin vahvasti Pojun suojeluksessa; ett minäkin olin hämilläni auttaessani flikkaa, kun putosi liukumäessä.
Ei Poju sitä tajunnut, mitä Mimmi kiljui, kun hänet syliini nostin. Kyllä sen ensireaktio oli pelottava, murisi ja irvisteli mulle, luuli varmaan ett mä olin syypää Mimmin kirkuvaan itkuun.
Rauhottui; kun näki Mimmin kietovan käsiään mun kaulaan, ja mä komensin Pojua; maahan, paikka siinä! Ja koitin leperrellä samalla Mimmille niin lempeästi kuin vain osasin! Itselläni kyllä lähes paniikin omainen tunne; miten pahasti Mimmin oli käynyt? Mä en toista kertaa halua sellaiseen tilanteeseen joutua, ett epäilisin Pojun käyvän kenenkään kimppuun. Kyllä se suojelee meitä kaikkia, koko perhettä mutt erityisesti Mimmiä. Mielipiteitä teiltä, kiitos!
trollikka
Päivää, ihmiset! Nyt tuli pikku probleema systerin kanssa, kysymys on koirasta jonka haluaa
51
423
Vastaukset
- Anonyymi
Pakko todeta, että pistä se koira kuriin, ennen kun tulee ongelmia. Tuollainen ei ole tervettä käytöstä. Koira ei IKINÄ saisi näyttää tuollaisessa tilanteessa hampaitaan, jollei kyseessä ole joku ihan vieras.
- Anonyymi
Vaikuttaa siltä ä, ertä tuusulan mies joka esiintyy myös tällä ”nikillä” ei ymmärrä koirista mitään satuillessaan skeidaa..
- Anonyymi
Joo, ei kuulu ei! Mutt koira ainoastaan varoitti! Sillä tosiaan on joku ihme suojeluvietti Mimmiä kohtaan, ja kun mukula kirkui ja itki, mun sylissäni: Pojulta meni pakkasekaisin! Ei tiennyt mitä oli sattunut ja miks Mimmi itki ja kirkui, kun mä nostin syliini. Poju totteli mun käskytystäni, eikä edes yrittänyt näykkäistä mua, näytteli kyllä hampaitaan. (jota sen ei missään kohtaa pitäisi tehdä kotiväestä kenellekään)
Rauhoittui heti, kun tajusi ymmärtäneensä Mimmin itkunsyyn väärin!
Itse mä olen koirani opettanut, uhkailemaan. Mä näet kuljen sen kanssa joskus yö myöhälläkin pusikoita, sen ja mun ulkoilulenkeillä. Poju on keskikokoinen opetettu viisas koira ja yleensä tajuaa tilanteet ilman selityksiä. En mä oikeesti voi pahoillanikaan olla; Mimmin henkivartiasta. Eikä meidän pihapiiriin kukaan sattumalta pääse tulemaan.
Poju muuten suhtautuu kaikkiin lapsiin suunnilleen samoin, suojellen. Eikä puutu esim. lasten kinasteluun, jos ruutuhyppelyssä tulee mukulien kesken kinaa.
trollikka
Olen pahoillani, mutt kukkakaalit alkoi olla siinä pisteessä ett ne oli pakko ottaa maasta ja säilöä pakastimeen palasina. On ainakin kukkakaalia ens talvena ja parsakaalit pitää myös silputa tässä päivän parin sisällä ja pakastaa.
Nyt vaan en pysty enempää pakastamaan kerralla, jotta se pakastus myös onnistuu!
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, ei kuulu ei! Mutt koira ainoastaan varoitti! Sillä tosiaan on joku ihme suojeluvietti Mimmiä kohtaan, ja kun mukula kirkui ja itki, mun sylissäni: Pojulta meni pakkasekaisin! Ei tiennyt mitä oli sattunut ja miks Mimmi itki ja kirkui, kun mä nostin syliini. Poju totteli mun käskytystäni, eikä edes yrittänyt näykkäistä mua, näytteli kyllä hampaitaan. (jota sen ei missään kohtaa pitäisi tehdä kotiväestä kenellekään)
Rauhoittui heti, kun tajusi ymmärtäneensä Mimmin itkunsyyn väärin!
Itse mä olen koirani opettanut, uhkailemaan. Mä näet kuljen sen kanssa joskus yö myöhälläkin pusikoita, sen ja mun ulkoilulenkeillä. Poju on keskikokoinen opetettu viisas koira ja yleensä tajuaa tilanteet ilman selityksiä. En mä oikeesti voi pahoillanikaan olla; Mimmin henkivartiasta. Eikä meidän pihapiiriin kukaan sattumalta pääse tulemaan.
Poju muuten suhtautuu kaikkiin lapsiin suunnilleen samoin, suojellen. Eikä puutu esim. lasten kinasteluun, jos ruutuhyppelyssä tulee mukulien kesken kinaa.
trollikka
Olen pahoillani, mutt kukkakaalit alkoi olla siinä pisteessä ett ne oli pakko ottaa maasta ja säilöä pakastimeen palasina. On ainakin kukkakaalia ens talvena ja parsakaalit pitää myös silputa tässä päivän parin sisällä ja pakastaa.
Nyt vaan en pysty enempää pakastamaan kerralla, jotta se pakastus myös onnistuu!
trollikkaEi kuule kuulu tollaset varottelutkaa ok käytökseen. Laita se koira kuriin, ennen kun se puree jotakuta.
- Anonyymi
Kuuluuko tää tänne?
- Anonyymi
Jos et kuule, niin voit poistaa vaikkukokkareet korvistasi.
- Anonyymi
Eipä tämä multinikkimiehen teksti kuulu sen kummemmin kun vastaavatkaaan🥱
- Anonyymi
Sanot vaan että sitten kun asut omassa taloudessa voit ottaa minkä vaan elikon mutta sun taloudessa on lemmikkiluku jo täynnä, ei pysty eikä jaksa enempää.
-harmiseikirj-Olen muuten kerrankin sinun kanssasi aivan samaa mieltä.
Eli.. ihmeiden aika ei ole vielä ohi.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olen muuten kerrankin sinun kanssasi aivan samaa mieltä.
Eli.. ihmeiden aika ei ole vielä ohi.Niinpä, me ollaan järki-edellä ihmisiä niin noin. Toisaalta tuleepa tässä kyllä sekin mieleen että trollikka taisi pojun hommata yllätys lahjana isälleen ensin kummemmin kyselemättä, niin saattaahan se karma olla niin ovela että systeri keksii saman keinon, ei vaan onneksi ehkä ole riittävän varoissaan toteuttaakseen.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Niinpä, me ollaan järki-edellä ihmisiä niin noin. Toisaalta tuleepa tässä kyllä sekin mieleen että trollikka taisi pojun hommata yllätys lahjana isälleen ensin kummemmin kyselemättä, niin saattaahan se karma olla niin ovela että systeri keksii saman keinon, ei vaan onneksi ehkä ole riittävän varoissaan toteuttaakseen.
-harmiseikirj-Jaa-a.. elävät yllärit eivät yleensä ole kovin kivoja.. oli se sitten koira tai täi.
Vakaasti olen sitä mieltä, että rakentavalla keskustelulla tulisi torpedoida koko homma kanveesiin ja lakaista rippeet maton alle. Ja päälle vähän villaista...- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jaa-a.. elävät yllärit eivät yleensä ole kovin kivoja.. oli se sitten koira tai täi.
Vakaasti olen sitä mieltä, että rakentavalla keskustelulla tulisi torpedoida koko homma kanveesiin ja lakaista rippeet maton alle. Ja päälle vähän villaista...No niinpä, vaikka miten kivalta idealta tuntuisi se lemmikki on kuitenkin aina elävä olento jonka hankintaa pitäisi harkita tarkkaan ja etukäteen miettiä hoitojutut, onko varmasti aikaa ja resursseja koko eliniäksi? Kyllähän varmaan jotkut impulsiivihankinnatkin sitten hyvän hoidon ja kodin saavat, en sitä sano mutta kunnolla harkittuna se on varmaa.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niinpä, vaikka miten kivalta idealta tuntuisi se lemmikki on kuitenkin aina elävä olento jonka hankintaa pitäisi harkita tarkkaan ja etukäteen miettiä hoitojutut, onko varmasti aikaa ja resursseja koko eliniäksi? Kyllähän varmaan jotkut impulsiivihankinnatkin sitten hyvän hoidon ja kodin saavat, en sitä sano mutta kunnolla harkittuna se on varmaa.
-harmiseikirj-Tuskin koirakaan nauttisi olla tiuskittavana.
Entäs ylläpitokulut? Ei se tyhjällä elä, eläinlääkärikuluista puhumattakaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä, me ollaan järki-edellä ihmisiä niin noin. Toisaalta tuleepa tässä kyllä sekin mieleen että trollikka taisi pojun hommata yllätys lahjana isälleen ensin kummemmin kyselemättä, niin saattaahan se karma olla niin ovela että systeri keksii saman keinon, ei vaan onneksi ehkä ole riittävän varoissaan toteuttaakseen.
-harmiseikirj-Sulla se on hyvä muisti! Joo, mä ostin lapinkoiran lahjaksi vanhemmilleni, he kun kaiholla muistelivat edesmennyttä koiraansa. Emo katseli usein kiinanpalatsikoiran kuvia, joka minusta ei edes ole koira! Se olisi ollut suunnilleen ison kissan kokoinen... rääpäle!
Koiriksi mä lasken vasta ns. keskikokoiset kuten pystykorva, karhukoira ja lapinkoira.
Mä päädyin kirjava turkkiseen kookkaan puoleiseen lapinkoira urokseen.
Se koko oli vain oletettavissa oleva; kyseessä olevan nartun ja uroksen jälkeläisellä!
Kyllähän he olivat iloisia Pojusta, Faija kulki monta kertaa päivässä Pojun kanssa ulkona, toisinaan vain pihalla. Asuttiin silloin kerrostalossa, ylimmäisessä kerroksessa, eli koira tottui myös hissiin.
Poju istui tuolilla ja Emo harjasi sen turkkia -> samalla sai myös liikeharjoitusta kädelleen.
Hänellähän oli ollut aivohalvaus ja oli sairaalassa todella pitkään, kunnes pääsi ensin hoivalle ja lopulta mä otin kanssani asumaan aina yöksi. Päiviksi vein Hoivalle, kun menin itsekin sinne töihin. Illallinen mukaan ja kotiin nukkumaan, meillä oli sängyt vierekkäin, jotta Emo tiesi olevansa turvassa. Herätessään yöllä oli kovin levoton, ei mun tarvinnut kuin koskea häneen, ja kertoa ett; tässä ollaan, onko sulla jokin hätä? joskus joi jotain, usein nukahti melkein heti kun kuuli ääneni ja tunsi kosketukseni.
Jossain vaiheessa Faija tuli mökiltään käymään mun luonani, ja he tapasivat pitkästä aikaa.
Kaksi vanhaa sairasta ihmistä, entinen aviopari. Faija jutteli ja Emo kuunteli, nyökytti tai pudisti päätään. Emon puhe oli usein niin epäselvää ja katkeilevaa... vaikeasti ymmärrettävää, mutt he näyttivät tulevan toimeen keskenään.
Heidän toisen kerran kohdatessaan, mä tunsin olevani ylimääräinen silloin kotonani, joten sanoin käyväni hoivalla työasiassa, jos sopii? Ja poistuin.
Hain ruokalasta 2 normaalia annosta ruokaa ja Emolle sosekeiton; kalasopasta!
Faijalle ja mulle oli normi kalakeitto, syötiin keittiössäni, Emo pyörätuolissa istuen.
Menin hoivalle iltavuoroon, ja pyysin Faijaa tuomaan Emon sinne, sitt kun on itse lähdössä Kustaviin. Ei näkynyt, joten soitin hänelle ja ilmoitti ett on yhä Emon luona ja on siihen asti ett mä tulen takaisin asuntooni.
Mä lähetin yläkertaan illallisen kummallekin ja "hoitoapulaisen Juntuskan, syötä Emolle ruoka ja käytä vessassa. Tarkista ett kaikki Emolla on kunnossa ja tee mehua koko kannullinen. Jos he eivät halua tulla alakertaan, niin jääkööt sinne sitten. Kysy vielä Faijalta ett jos on lähdössä niin muitaako tuoda Emon hoivalle samalla?"
Menin Klo 21 jälkeen kotiini ja siellä Faija ja Emo istuivat katselemassa TV-ohjelmaa.
Faija jäi yöksi mun pienenpään makkariini, se nimittäin oli vapaa, koska mä nukuin Emon vieressä. No hiljakseen tultiin siihen päätökseen ett Faijakin asui samaa huushollia lopulta ihan virallisesti. Noi kaks vanhaa sairasta ihmistä löysivät jälleen jonkinlaisen yhteisen sävelen; ystävyyden!
Me asuttiin kolmestaan, kun ostin Pojun heille lahjaksi, ei tarvinnut enää haaveilla koirasta. Taitaa olla niitä parhaita lahjaostoksiani, ikinä! Nyt mä vastaan yksin Pojun
hoidosta, mutt yhä edelleen Faija käy päästämässä Pojun pihalle tarpeilleen, jos mä en ole kotona. Piikoo toisinaan Mimmiäkin heillä, sekä pihalla. Systeri muutti yhdessä vaiheessa myös perheeseemme, koska hänen äitinsä oli täysin kelvoton äidiksi.
Mä myös lähetin lastensuojelun asialle, ja kävin poliisilaitoksella tekemässä ilmiannon.
Faija sai tyttärensä yksinhuoltajuuden; ja aikaa myöden Emo yhden kasvattityttären.
Systerin pitäisi asua Faijan ja Emon kanssa naapurissani, Mutt Faija ja Systeri sotivat keskenään... aivan samoin kuin Faija ja mä.
Muuten hyvä isä; mutt ei ymmärrä ett lapsista tulee aikuisia, eikä hän voi määräillä meitä maailman tappiin asti!
Pakko sanoa ett tällä kertaa osasi kertoa oikeat asiat oikeassa järjestyksessä ja joskus pikkusiskokin sen varmaan ymmärtää.
Päivänjatkoja!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
No niinpä, vaikka miten kivalta idealta tuntuisi se lemmikki on kuitenkin aina elävä olento jonka hankintaa pitäisi harkita tarkkaan ja etukäteen miettiä hoitojutut, onko varmasti aikaa ja resursseja koko eliniäksi? Kyllähän varmaan jotkut impulsiivihankinnatkin sitten hyvän hoidon ja kodin saavat, en sitä sano mutta kunnolla harkittuna se on varmaa.
-harmiseikirj-Noh.. ei sekään, että harkitsee harkitsemisestaan auta elämän yllättävissä tilanteissa. Kun ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Sitoutuneisuus on se juttu mikä ratkaisee.
Toki harkitseminen on hyvä juttu, luonnollisesti. En kiellä sitä.
Elämällä on aina varalla ylläripylläreitä, joita ei osaa harkita ennalta, joten se asiaan sitoutuneisuus on se mikä merkitsee eläimen hommaamisessa.
Trollikan systeri nyt tuntuu vain haluavan samojediä.. mutta haluaako hän jättää opintonsa ja suunitelmansa elämässä?
Onko hän valmis rakentamaan koko elämänsä uudelleen siitä lähtökohdasta, että hänellä on koira? Ei ulkomaanmatkoja, paitsi kalliiden kennelien myötä.. ei lazy sundaytä, koira on ulkoilutettava joka aamu ja työn tai opiskelujen päälle on huolehdittava päivittäin elämästä, joka on koira.
No, oikeastaan pidän lemmikkien ottamista äärettömän epäeettisenä ja ihmisten itsekkyyden ilmentymänä. Vaikka kuinka hyvän elämän lemmikki saisi, on se elävän olennon vangitsemista omiin käyttötarkoituksiin. Puhdasta hyväksikäyttöä, eikä eroa mielestäni millään tavalla turkistarhauksesta tai lihakarjasta.
Toki lemmikkiä rakastetaan ja se usein muodostuu perheenjäseneksi, mutta kyllä se lemmikki on kuitenkin ihmisen takia lemmikki.
Elävää olentoa pidetään ja hyväksikäytetään emotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Eli hyväksikäyttöä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Noh.. ei sekään, että harkitsee harkitsemisestaan auta elämän yllättävissä tilanteissa. Kun ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Sitoutuneisuus on se juttu mikä ratkaisee.
Toki harkitseminen on hyvä juttu, luonnollisesti. En kiellä sitä.
Elämällä on aina varalla ylläripylläreitä, joita ei osaa harkita ennalta, joten se asiaan sitoutuneisuus on se mikä merkitsee eläimen hommaamisessa.
Trollikan systeri nyt tuntuu vain haluavan samojediä.. mutta haluaako hän jättää opintonsa ja suunitelmansa elämässä?
Onko hän valmis rakentamaan koko elämänsä uudelleen siitä lähtökohdasta, että hänellä on koira? Ei ulkomaanmatkoja, paitsi kalliiden kennelien myötä.. ei lazy sundaytä, koira on ulkoilutettava joka aamu ja työn tai opiskelujen päälle on huolehdittava päivittäin elämästä, joka on koira.
No, oikeastaan pidän lemmikkien ottamista äärettömän epäeettisenä ja ihmisten itsekkyyden ilmentymänä. Vaikka kuinka hyvän elämän lemmikki saisi, on se elävän olennon vangitsemista omiin käyttötarkoituksiin. Puhdasta hyväksikäyttöä, eikä eroa mielestäni millään tavalla turkistarhauksesta tai lihakarjasta.
Toki lemmikkiä rakastetaan ja se usein muodostuu perheenjäseneksi, mutta kyllä se lemmikki on kuitenkin ihmisen takia lemmikki.
Elävää olentoa pidetään ja hyväksikäytetään emotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Eli hyväksikäyttöä.Osittain samaa mieltä, mutta toisaalta en ihan täysin tuomitsemaan lemmikkien pitoa jos se lemmikki saa hyvän ja onnellisen elämän. Ylijalostuksesta en oikein tykkää ja tuossa systerin tahtomisessa vähän kyllä mullakin otti "korvaan" se että haluaa valkoisen koiran, ei kai se saisi olla valintaperuste ja ihan minkä värisen tahansa pitäisi kelvata. Muutenkin tuollainen lemmikin hankinta pitäisi lähteä niin päin että ensin loisi puitteet ja sitten alkaisi harkitsemaan että nyt tähän ehkä voisi lemmikinkin ottaa kun on lääniä ja aikaa hoitaa.
-harmiseikirj.- Anonyymi kirjoitti:
Osittain samaa mieltä, mutta toisaalta en ihan täysin tuomitsemaan lemmikkien pitoa jos se lemmikki saa hyvän ja onnellisen elämän. Ylijalostuksesta en oikein tykkää ja tuossa systerin tahtomisessa vähän kyllä mullakin otti "korvaan" se että haluaa valkoisen koiran, ei kai se saisi olla valintaperuste ja ihan minkä värisen tahansa pitäisi kelvata. Muutenkin tuollainen lemmikin hankinta pitäisi lähteä niin päin että ensin loisi puitteet ja sitten alkaisi harkitsemaan että nyt tähän ehkä voisi lemmikinkin ottaa kun on lääniä ja aikaa hoitaa.
-harmiseikirj.-No voi.. en suinkaan halua tuomita ketään lemmikin ottamisesta..
Se ei ollut lainkaan tarkoitukseni.
Esitin mielipiteeni, mikä ohjaa minun elämääni ja valintojani.
Minun elämäni ei suinkaan ole se oikea tapa, vain minulle.
Ja palatakseni Trollikan systeriin.. hänen halunsa koirasta .. se tuntuu vaiheelta.
Tilapäiseltä tarpeen tyydyttämiseltä.
En tosiaankaan tunne henkilöä, joten voin toki olla väärässäkin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No voi.. en suinkaan halua tuomita ketään lemmikin ottamisesta..
Se ei ollut lainkaan tarkoitukseni.
Esitin mielipiteeni, mikä ohjaa minun elämääni ja valintojani.
Minun elämäni ei suinkaan ole se oikea tapa, vain minulle.
Ja palatakseni Trollikan systeriin.. hänen halunsa koirasta .. se tuntuu vaiheelta.
Tilapäiseltä tarpeen tyydyttämiseltä.
En tosiaankaan tunne henkilöä, joten voin toki olla väärässäkin.Ihan hyvä noin joo. Itsekään en lemmikkiä koskaan itselle ole edes harkinnut kun ei voisi tarjota riittävän luontorikasta ympäristöä, sellaista jossa voisi irrallaan olla omassa pihassa.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvä noin joo. Itsekään en lemmikkiä koskaan itselle ole edes harkinnut kun ei voisi tarjota riittävän luontorikasta ympäristöä, sellaista jossa voisi irrallaan olla omassa pihassa.
-harmiseikirj-Oletkin monessa asiassa niin kovin järkevä.. tosin vaikutat välillä ihan jakomielitautiselta..
Siis jos vertaa sun järkeviä kommenttejasi suhteessa aivan järjettömiin kommentteihisi, niin ei sinusta muuta voi oikein päätellä.
Mut hei.. vaikka olenkin lähes ensimmäistä kertaa kanssasi samaa mieltä jostakin asiasta, niin arvostanut olen aina mielipidettäsi. Et ole ollenkaan tyhmä, vaikka joistakin venäjämyönteisistä kommenteistasi voisi luulla niin.
Sulla on 100 rossainen oikeus omaan mielipiteeseesi ja sen ilmaisuun.
Ja älä nyt sitten äidy taas haukkumaan minua rumasti.. asiallinen pitää olla. Eikö totta?
Kiitos, oli mukavaa keskustella kanssasi, kun kerrankin oltiin samaa mieltä asiasta. Mutta lupaathan jatkossakin heitellä piikikkäitä kommenttejasi minulle. Joo, joo miehet ovat tylsiä.
Ja sä et ole tylsä siinä mielessä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Oletkin monessa asiassa niin kovin järkevä.. tosin vaikutat välillä ihan jakomielitautiselta..
Siis jos vertaa sun järkeviä kommenttejasi suhteessa aivan järjettömiin kommentteihisi, niin ei sinusta muuta voi oikein päätellä.
Mut hei.. vaikka olenkin lähes ensimmäistä kertaa kanssasi samaa mieltä jostakin asiasta, niin arvostanut olen aina mielipidettäsi. Et ole ollenkaan tyhmä, vaikka joistakin venäjämyönteisistä kommenteistasi voisi luulla niin.
Sulla on 100 rossainen oikeus omaan mielipiteeseesi ja sen ilmaisuun.
Ja älä nyt sitten äidy taas haukkumaan minua rumasti.. asiallinen pitää olla. Eikö totta?
Kiitos, oli mukavaa keskustella kanssasi, kun kerrankin oltiin samaa mieltä asiasta. Mutta lupaathan jatkossakin heitellä piikikkäitä kommenttejasi minulle. Joo, joo miehet ovat tylsiä.
Ja sä et ole tylsä siinä mielessä.Ei se ole venäjämyönteisyyttä jos ei halua Suomen hölmöilevän. Nythän se nähdään mm. Konkurssi määrissä mihin pakotteisiin mukaan lähtö johti. Velkaa on jo nyt niin paljon ettei ole varaa edes korkoihin. Natoon liityttiin ja tilattiin 100 miljardin hävittäjät, siis vasta tilattiin, lasku tulee myöhemmin. Oliko järkevää? En hirveästi kyllä osaa sääliä jos/kun sodanlietsojilta lähtee torpat alta, oma moka.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole venäjämyönteisyyttä jos ei halua Suomen hölmöilevän. Nythän se nähdään mm. Konkurssi määrissä mihin pakotteisiin mukaan lähtö johti. Velkaa on jo nyt niin paljon ettei ole varaa edes korkoihin. Natoon liityttiin ja tilattiin 100 miljardin hävittäjät, siis vasta tilattiin, lasku tulee myöhemmin. Oliko järkevää? En hirveästi kyllä osaa sääliä jos/kun sodanlietsojilta lähtee torpat alta, oma moka.
-harmiseikirj-Kaikki hölmöilee joskus. Ihan kaikki.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kaikki hölmöilee joskus. Ihan kaikki.
Useimpien hölmöilyt ei johda koko kansakuntaa ahdinkoon niin kuin nyt kävi meidän poliitikkojen hölmöilyn seurauksena.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Useimpien hölmöilyt ei johda koko kansakuntaa ahdinkoon niin kuin nyt kävi meidän poliitikkojen hölmöilyn seurauksena.
-harmiseikirj-No voi.. sinulla lieneen historiassa petrattavaa.
Ihmiskunnan historia on täynnä hölmöilyjä. Jopa maailmanlaajuisesti.
Otetaan vaikka ihan tuore tapaus; korona. Vuoti se sitten vahingossa tai tahalleen sieltä labrasta, niin kyse oli megalomaanisesta hölmöilystä. Ja se hölmöily kumuloitui lisähölmöilyllä, mikä taas kumuloitui... jne.
Sä et näe nyt kokonaiskuvaa hyvä harmissetä. Kaikella kunnioituksella sanottuna.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No voi.. sinulla lieneen historiassa petrattavaa.
Ihmiskunnan historia on täynnä hölmöilyjä. Jopa maailmanlaajuisesti.
Otetaan vaikka ihan tuore tapaus; korona. Vuoti se sitten vahingossa tai tahalleen sieltä labrasta, niin kyse oli megalomaanisesta hölmöilystä. Ja se hölmöily kumuloitui lisähölmöilyllä, mikä taas kumuloitui... jne.
Sä et näe nyt kokonaiskuvaa hyvä harmissetä. Kaikella kunnioituksella sanottuna.Minä juuri sen näen. Koronassakin kerroin ketkä sen järjesti ja vuoli sillä rahaa ihan samoin kuin Ukrainassa sodalla.
-harmiseikirj Anonyymi kirjoitti:
Minä juuri sen näen. Koronassakin kerroin ketkä sen järjesti ja vuoli sillä rahaa ihan samoin kuin Ukrainassa sodalla.
-harmiseikirjNo.. jos koet asian noin, niin mitäpä tuosta väittelemään. Jätän asiasta kuitenkin eriävän mielipiteen.
Eli sovitaan ihan yksissä tuumin, että olemme asioista eri mieltä. Mitäpä tuosta.
Voimme siis jatkaa palstaelämäämme kuten tähänkin asti.. kohteliaasti vältellen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No.. jos koet asian noin, niin mitäpä tuosta väittelemään. Jätän asiasta kuitenkin eriävän mielipiteen.
Eli sovitaan ihan yksissä tuumin, että olemme asioista eri mieltä. Mitäpä tuosta.
Voimme siis jatkaa palstaelämäämme kuten tähänkin asti.. kohteliaasti vältellen.Ei meidän toki vältellä tarvitse, ainakin minulle saa kommentoida aina kun on asiaa, itsekin kommentoin jos on jotain sanottavaa, aina ei ole niin voit tulkita sen vaikka niin että silloinkin ollaan samaa mieltä kun en kommentoi :D
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Ei meidän toki vältellä tarvitse, ainakin minulle saa kommentoida aina kun on asiaa, itsekin kommentoin jos on jotain sanottavaa, aina ei ole niin voit tulkita sen vaikka niin että silloinkin ollaan samaa mieltä kun en kommentoi :D
-harmiseikirj-Heh.. :D
Olet hauska. Aina ollut sitä mieltä.
En missään nimessä kuvittelisikaan kykeneväni sinua tulkitsemaan. Ei riitä älynlahjat. Ja toi selvännäkö ei oikein skulaa.. :D- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kaikki hölmöilee joskus. Ihan kaikki.
Hölmöilitkö sinä vai rakastajasi koska lopetitte tapailun?
Anonyymi kirjoitti:
Hölmöilitkö sinä vai rakastajasi koska lopetitte tapailun?
Täh? Kuka on sanonut, että lopetimme tapailun?
Mä luulen kyllä että kaikki sopeutuisivat uuteen tilanteeseen kun pentu olisi tullut ja pojun silmissäkin otettu osaksi "laumaa" mä luulen että se käsittäisi sen ehkä lauman ja lauman johtajan eli sun pennuksi ja suojelisi sitä kuten mimmiäkin. Varmahan en tietysti voi olla. Ja kyllä mä siinä pitäisin pääni että valittaisi koiran mikä olis tilanteeseen nähden kaikin puolin sopivin ja sen mukaan valkkaisin rodun enkä niin että valitsisin rodun ja yrittäisin saada sitä tilannetta sopeutumaan koiraan. Ja tietysti tilanteen mukaan parhaimmin sopivin koirakin olis sitten helpoin hoitaa jos uusi tulokas jäisi siskon lupauksista huolimatta sun harteille. Nää mietteet nyt tuli äkkiseltään ekana mieleen. Tsemppiä päätöksen tekoon.😊.
- Anonyymi
Ilmeisesti sulla ei ole koskaan koiraa ollut, et ole elänyt koiran kanssa. Koiran pitäminen ei rajoitu ihan siihen ett sille annetaan ruokaa ja juomaa. Eikä riitä sekään ett on suuri aidattu piha, jolle päästää koira tarpeilleen. Sille on opetettava myös minne se saa tarpeensa tehdä, siis koristepensaiden juurelle, tai muuhun sopivaan paikkaan, mutt ei minne tahansa!
Keskikokoinen koira tarvitsee muutakin aktiviteettia, pitkiä juoksulenkkejä ihan päivittäin, jotta vireys ja mielenterveyskin sillä pysyy kunnossa. Sen kynnet ja tassut pitää hoitaa, turkki pestä ja harjata irtokarvat ja mahdolliset takkuisuudet pois, ettei turkki tollaannu huopaiseksi takkuisuudeksi. Sellaisenkin rotukoiraparan olen nähnyt puistossa, vanhemman rouvan taluttamana. Surkeeta, mutt en mä pystynyt mitenkään tilanteeseen puuttumaan.
En tuntenut parivaljakkoa, enkä tiennyt missä edes asuivat; eläinsuojeluviranomaisillekaan en voinut koiraparasta ilmoittaa. Koirasta on suunnilleen saman verran työtä, kuin lapsestakin.
Siis jos sä yrität pitää siitä kunnolla huolta... ettei se ole pelkästään joku status sulle!
Koira on elävä olento ja silläkin on omat tarpeensa, oma tuntemuksensa ihmistä kohtaan.
Koiraa pitää myös opettaa/kouluttaa, jotta se on yhteiskuntakelpoinen, vaikka olisi vartiotehtävissä tontillaan. Sen pitää ensin varoittaa murisemalla ja irvistelemällä, ennen kuin aloittaa puolustus operaationsa. Homma mikä oli vielä hieman hakusessa Pojullakin, Mimmin pudotessa liukumäkeä holtittomasti alas. Mä otin itkevän ja kirkuvan Mimmin syliini ja Poju tuli siihen irvistelemään mulle!
Ilmeisesti luuli mun tehneen jotain hänen suojatilleen, kunnes käsitti olleensa väärässä.
Tuli hyvin selvästi ilmi, kuka oli Pojulle ensisijainen suojelun kohde, vaikka taatusti suojelee meitä kaikkia, täysin vierailta ihmisiltä. Pojulla kyllä on käsitys siitä mihin laumaan hän kuuluu! Kissatkin kuuluu samaan yhteisöön Pojustakin, mutt kun Armas kolli, raapaisi Mimmiä; Poju oli pelkkää hammasta näyttelevä ja muriseva koira Armakselle!
Armas luikki kissaportista toimistohuoneeseen turvaan ja Poju rauhottui lohduttamaan Mimmiä, jota mä pitelin sylissäni sohvalla. Siitä lähtien se on ollut Mimmin ja kissojen välissä, siis työntynyt koko kehollaan noiden väliin, jottei Mimmi pääse edes mitenkään niiden läheisyyteen. Tämä tästä aiheesta KOIRA!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti sulla ei ole koskaan koiraa ollut, et ole elänyt koiran kanssa. Koiran pitäminen ei rajoitu ihan siihen ett sille annetaan ruokaa ja juomaa. Eikä riitä sekään ett on suuri aidattu piha, jolle päästää koira tarpeilleen. Sille on opetettava myös minne se saa tarpeensa tehdä, siis koristepensaiden juurelle, tai muuhun sopivaan paikkaan, mutt ei minne tahansa!
Keskikokoinen koira tarvitsee muutakin aktiviteettia, pitkiä juoksulenkkejä ihan päivittäin, jotta vireys ja mielenterveyskin sillä pysyy kunnossa. Sen kynnet ja tassut pitää hoitaa, turkki pestä ja harjata irtokarvat ja mahdolliset takkuisuudet pois, ettei turkki tollaannu huopaiseksi takkuisuudeksi. Sellaisenkin rotukoiraparan olen nähnyt puistossa, vanhemman rouvan taluttamana. Surkeeta, mutt en mä pystynyt mitenkään tilanteeseen puuttumaan.
En tuntenut parivaljakkoa, enkä tiennyt missä edes asuivat; eläinsuojeluviranomaisillekaan en voinut koiraparasta ilmoittaa. Koirasta on suunnilleen saman verran työtä, kuin lapsestakin.
Siis jos sä yrität pitää siitä kunnolla huolta... ettei se ole pelkästään joku status sulle!
Koira on elävä olento ja silläkin on omat tarpeensa, oma tuntemuksensa ihmistä kohtaan.
Koiraa pitää myös opettaa/kouluttaa, jotta se on yhteiskuntakelpoinen, vaikka olisi vartiotehtävissä tontillaan. Sen pitää ensin varoittaa murisemalla ja irvistelemällä, ennen kuin aloittaa puolustus operaationsa. Homma mikä oli vielä hieman hakusessa Pojullakin, Mimmin pudotessa liukumäkeä holtittomasti alas. Mä otin itkevän ja kirkuvan Mimmin syliini ja Poju tuli siihen irvistelemään mulle!
Ilmeisesti luuli mun tehneen jotain hänen suojatilleen, kunnes käsitti olleensa väärässä.
Tuli hyvin selvästi ilmi, kuka oli Pojulle ensisijainen suojelun kohde, vaikka taatusti suojelee meitä kaikkia, täysin vierailta ihmisiltä. Pojulla kyllä on käsitys siitä mihin laumaan hän kuuluu! Kissatkin kuuluu samaan yhteisöön Pojustakin, mutt kun Armas kolli, raapaisi Mimmiä; Poju oli pelkkää hammasta näyttelevä ja muriseva koira Armakselle!
Armas luikki kissaportista toimistohuoneeseen turvaan ja Poju rauhottui lohduttamaan Mimmiä, jota mä pitelin sylissäni sohvalla. Siitä lähtien se on ollut Mimmin ja kissojen välissä, siis työntynyt koko kehollaan noiden väliin, jottei Mimmi pääse edes mitenkään niiden läheisyyteen. Tämä tästä aiheesta KOIRA!
trollikkaJep. Oli meillä koira tai mutsin avomiehen tyttärillä oli mut kyllä me kaikki sitä hoidettiin yhdessä. Kyllä mäkin kävin käveleen parhaimmillaan n.10km lenkkejä sen kanssa. Se oli sekarotunen ja siinä oli saksanpaimenkoiraa, lapinkoiraa ja suomenpystykorvaa. Ja tietystihän niistä pitää huolehtia hyvin ja kouluttaa riittävästi.🙂.
Sun koti, sä päätät.
Mutta voithan sä kertoa, että se on elävä otus. Ja siinä on vastuu, kun sen ottaa.
Alkuun tunteet teillä tunnetusti vetää puoleen ja toiseen, mutta anna niiden tasoittua ja puhu ihan silleen, että olet miettinyt sitä ja et pelkästään lakaise maton alle ja tyrmää. Se on tärkeintä. :o)
Ota vaikka kahdenkeskistä aikaa ja mietitte sitä keskenänne. Se ois ihan fiksua.- Anonyymi
Palsta päättää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Palsta päättää.
Niin just!
- Anonyymi
Hyvin mietitty. Jos sua epäilyttää että jää sun kontollesi, niin sullahan on oikeus sanoa ettei sun huusholliisi tässä kohtaa tule toista koiraa. Ehkä myöhemmin, muttei nyt.
Eikös sun sisko lähde opiskelemaankin. Minne koira silloin joutuu?
xLiner- Anonyymi
Tämä keskustelu käytiin jo aikoja sitten; "Ei nyt, joskus myöhemmin"... siitä on kohta 2½ vuotta.
Joten Iitu heitti ykskaks yllättäin halunsa saada oma koira, mä olen joskus antanut asiassa jonkinlaisen lupauksen. Iitu taatusti lähtee opiskelemaan seuraavan vuoden aikana viimeistään. Arvattavasti ajattelee ett koiralla on täällä ihan hyvät oltavat sillä aikaa. Mä vaan menen ensvuoden puolella jälleen töihin, joten sekin mutkistaa asiaa.
Mutt kiitti vastaksesta, mä yritän tuolta kantilta; selittää asiaa hänelle.
Jos hän muuttaa soluasuntoon, kuten tytöt ovat kaavailleet tekevänsä, 4 flikkaa 3 huonetta ja keittiö. Siis toi parivaljakko on asiaa noin kaavailleet, pari flikkaa lisää niin vuokrakin on kohtuullinen. Kunhan nyt ensin oppii tulemaan toimeen omin avuin, tyttöjen kesken.
Ei sinne koiraa voi mukaan panna, vaikka muuten tulisi toimeen maailmalla... Eläinsuojelu asiaksi saattaisi kehkeytyä; jos koira vaikka haukkuisi yksinollessaan asunnossa.
Mä EN yksinkertaisesti JAKSA!
Kiitos kaikille mielipiteistänne! Pitää hiukan virutella Mimmiä, ennen kuin menee nukkumaan. Meinas jo iltapalalla nukahtaa pöytään. Naapurin pojan potkupyörällä ajellut tänään, ja kaveri polki Mimmin kolmepyöräisellä... suoraan sanottuna opetteli ajamaan, pihalla tuohuilivat silloin kun vettä ei tullut niskaan. Ville haettiin kotiin jo viiden jälkeen.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Tämä keskustelu käytiin jo aikoja sitten; "Ei nyt, joskus myöhemmin"... siitä on kohta 2½ vuotta.
Joten Iitu heitti ykskaks yllättäin halunsa saada oma koira, mä olen joskus antanut asiassa jonkinlaisen lupauksen. Iitu taatusti lähtee opiskelemaan seuraavan vuoden aikana viimeistään. Arvattavasti ajattelee ett koiralla on täällä ihan hyvät oltavat sillä aikaa. Mä vaan menen ensvuoden puolella jälleen töihin, joten sekin mutkistaa asiaa.
Mutt kiitti vastaksesta, mä yritän tuolta kantilta; selittää asiaa hänelle.
Jos hän muuttaa soluasuntoon, kuten tytöt ovat kaavailleet tekevänsä, 4 flikkaa 3 huonetta ja keittiö. Siis toi parivaljakko on asiaa noin kaavailleet, pari flikkaa lisää niin vuokrakin on kohtuullinen. Kunhan nyt ensin oppii tulemaan toimeen omin avuin, tyttöjen kesken.
Ei sinne koiraa voi mukaan panna, vaikka muuten tulisi toimeen maailmalla... Eläinsuojelu asiaksi saattaisi kehkeytyä; jos koira vaikka haukkuisi yksinollessaan asunnossa.
Mä EN yksinkertaisesti JAKSA!
Kiitos kaikille mielipiteistänne! Pitää hiukan virutella Mimmiä, ennen kuin menee nukkumaan. Meinas jo iltapalalla nukahtaa pöytään. Naapurin pojan potkupyörällä ajellut tänään, ja kaveri polki Mimmin kolmepyöräisellä... suoraan sanottuna opetteli ajamaan, pihalla tuohuilivat silloin kun vettä ei tullut niskaan. Ville haettiin kotiin jo viiden jälkeen.
trollikkaTurha on miettiä 2,5 vuotta sitten heitettyjä puolittaisia lupauksia...nyt on nyt.
Mutta keskustele se asia kuin sisko siskolle ja miettikää skenaarioita...vaikka sua hirvittäisi.
Tiedä mitä perusteluita sieltä tulee. 😊
En suosittele toista koiraa. Itsekään en ole heltynyt aneluille koirasta, koska tiesin, että sen hoito olisi jäänyt mun vastuulle. Kuten aikanaan jäi kanojen ja kissan hoitokin. Koira kuitenkin on kuin pieni lapsi, se tarvitsee paljon koulutusta, seuraa ja hoitamista. Ihan eri tavoin kuin kissa.
Mun lapset voi hankkia koiran, kun ovat omillaan ja sellainen halu tulee. Kummasti ne lemmikinsaamistarpeet loppuivat toisella lapsella, kun muutti omilleen. Viherkasveissa on ihan riittävästi hänellä hoitamista tällä hetkellä:)On aika uskaliasta kommentoida sulle tällaista asiaa, koska en ihan tarkasti tiedä teidän asumisjärjestelyistänne ja taloudellisista suhteistanne, mutta sanonpa kuitenkin, että asiasta kannattaa käydä syvällinen keskustelu.
Samojedinkoirat lienevät periaatteessa lapsiystävällisiä, mutta toki se on yksilöllistä ja kyllä koira tarvitsee isännän, joka osaa kouluttaa sitä.
Sisaresi pitää sitoutua koiraan ainakin 10, mutta jopa 15 vuodeksi. Tosiaan kouluttaa, lenkittää, hoitaa turkkia.. Hommaako sisar koiran lisäksi kaikki koiran tarvitsemat hoitovälineet ja ruoan?
Jos sinä olet emäntä talossa, niin toki sinä päätät mitä kotiisi voidaan hankkia. Sinuna kuitenkin keskustelisin perusteellisesti asiasta siskosi kanssa, ennen kuin teette päätöksiä suuntaan tai toiseen.- Anonyymi
Kaksi uroskoiraa=reviiritaistot, pienet tai isot yhteenotot silloin tällöin
Kaksi narttukoiraa=reviiri- ja valtataistot
Uros ja narttu= eristäminen 2 x vuodessa juoksujen aikaan, tai jommankumman leikkauttaminen- Anonyymi
Mun kollit on kummatkin menettäneet pallinsa, jottei vahinkoja sattuisi. Kissat ovat suuressa ulkohäkissä kesän ajan, mutt aina on olemassa mahdollisuus erehdykseen ett katti tai katit pääsisivät erehdyksessä vapauteen. Jälkeläisiä ne eivät kuitenkaan saa aikaiseksi, muuta vahinkoa ehkä saattaisi syntyä; mutt ei kissanpoikasia!
Poju on puhdasrotuinen lapinkoira ja myös sterilisoitu, pitkän harkinnan jälkeen! Jotkut eivät tänä päivänäkään ymmärrä miksi! Mulla oli omat syyni, joita mun ei tarvitse muille selittää!
Pitkän keskustelun jälkeen, meille ei tule tässä vaiheessa uutta koiraa... Kiitos siitä Faijalle!
Kerrankin otti kantaa asiaan niin ett puolti mua!
Selitti Iitulle; miks Poju nykyään on mulla, vaikka mä ostin sen kerran heille lahjaksi.
Faija vaan ei enää jaksanut hoitaa sitä ja käydä pitkillä lenkeillä sen kanssa. Kun muutettiin ensin mun talooni ja piha aidattiin, hän päästi kyllä koiran ulos ja otti sateella sisälle ja ruokki.
Mutt mä tein kaikki muut tarvittavat työt Pojun kanssa, jotta siitä kehittyi tuollainen koira;
tottelee käskyjä! Mä olen pääasiassa juoksuttanut Pojua, systeri auttoi silloin kun mä odotin viimeiselläni Mimmiä. Silloin mä en kyennyt antamaan sille tarpeeksi liikuntaa, ainoastaan pihalla pallon heittoa ja koira nouti sen takaisin mulle. Viimeinen vesipesu Pojulle ennen Mimmin syntymää oli jo aika raskas kokemus meille kummallekin. Faija joutui kuivaamaan Pojun, mä en enää jaksanut tehdä sitä itse. Viikon kuluttua syntyi Mimmi, noin kuukauden etuajassa!
Faija puhui varmaan kokonaisen tunnin Iitulle kyseisestä aiheesta!
Ei hän voi ottaa koiraa mukaansa, kun lähtee opiskelemaan. Eikä ole reilua mua kohtaan jättää, yhtäkään elukkaa lisää, mun huollettavaksi! Olihan Iitu kovin pettynyt, mutt luultavasti ymmärsi itsekin, ettei nyt oikein ole sopiva hetki hankkia koiraa hänelle.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun kollit on kummatkin menettäneet pallinsa, jottei vahinkoja sattuisi. Kissat ovat suuressa ulkohäkissä kesän ajan, mutt aina on olemassa mahdollisuus erehdykseen ett katti tai katit pääsisivät erehdyksessä vapauteen. Jälkeläisiä ne eivät kuitenkaan saa aikaiseksi, muuta vahinkoa ehkä saattaisi syntyä; mutt ei kissanpoikasia!
Poju on puhdasrotuinen lapinkoira ja myös sterilisoitu, pitkän harkinnan jälkeen! Jotkut eivät tänä päivänäkään ymmärrä miksi! Mulla oli omat syyni, joita mun ei tarvitse muille selittää!
Pitkän keskustelun jälkeen, meille ei tule tässä vaiheessa uutta koiraa... Kiitos siitä Faijalle!
Kerrankin otti kantaa asiaan niin ett puolti mua!
Selitti Iitulle; miks Poju nykyään on mulla, vaikka mä ostin sen kerran heille lahjaksi.
Faija vaan ei enää jaksanut hoitaa sitä ja käydä pitkillä lenkeillä sen kanssa. Kun muutettiin ensin mun talooni ja piha aidattiin, hän päästi kyllä koiran ulos ja otti sateella sisälle ja ruokki.
Mutt mä tein kaikki muut tarvittavat työt Pojun kanssa, jotta siitä kehittyi tuollainen koira;
tottelee käskyjä! Mä olen pääasiassa juoksuttanut Pojua, systeri auttoi silloin kun mä odotin viimeiselläni Mimmiä. Silloin mä en kyennyt antamaan sille tarpeeksi liikuntaa, ainoastaan pihalla pallon heittoa ja koira nouti sen takaisin mulle. Viimeinen vesipesu Pojulle ennen Mimmin syntymää oli jo aika raskas kokemus meille kummallekin. Faija joutui kuivaamaan Pojun, mä en enää jaksanut tehdä sitä itse. Viikon kuluttua syntyi Mimmi, noin kuukauden etuajassa!
Faija puhui varmaan kokonaisen tunnin Iitulle kyseisestä aiheesta!
Ei hän voi ottaa koiraa mukaansa, kun lähtee opiskelemaan. Eikä ole reilua mua kohtaan jättää, yhtäkään elukkaa lisää, mun huollettavaksi! Olihan Iitu kovin pettynyt, mutt luultavasti ymmärsi itsekin, ettei nyt oikein ole sopiva hetki hankkia koiraa hänelle.
trollikkaAhaa, siinä olikin hyvä ratkaisu jo, hyvä faijasi 👌
- Sheena
- Anonyymi
Tuossa kohtaa täytyy olla itsekäs! Teillä on käsittääkseni paljon muutakin hässäkää, samojedi on aivan ehdottomasti liikaa, vaikka sillä olisi musta turkki 🤷♀️... Sisar voisi ensin hankkia itselleen oman kodin, ja tämän jälkeen voisi vapaasti, siihen asti kuin tuntee pystyvänsä, toteuttaa unelmiaan.
Tuttava, justiinsa päälle 20v, hankki söpön valkoisen samojedin lähes heti muutettuaan vanhempiensa luota; nyt on aivan pulassa sen kanssa. Tuhoaa kotona sen minkä ehtii emäntänsä töissä ollessa.. Vaatii paljon liikuntaa, paljon "kertaavaa" koulutusta mikä on ok, mikä ei, nuori nainen on täysin uupunut, lisäksi hänellä on adhd tms tutkimukset kesken. Jatko-opinnot ovat kesken, koska ei koiraltaan jaksaisi/ehtisi. Koira on usein vanhempiensa hoidossa viikonloppuisin. Se ei olisi mahdollista, ellei vanhemmilla olisi isoa omakotitaloa, jossa eri kerroksia, joilla voi erottaa eri eläimet toisistaan (vanhemmilla myös "lasten" lemmikkejä, jotka jääneet taloon, kun lapset muuttaneet omilleen).
Kertaan mielipiteeni; ei samojedia, ei muutakaan toista koiraa eikä lemmikkieläintä ylipäätään.
- Sheena- Anonyymi
Ei se AD-HD ole mikään este aikuiselle ihmiselle, aikaa myöten saattaa oppia sopeutumaan itse maailmaan eritavalla. (aikuismaisesti) Tosin usein tulee kommunikaatio vaikeuksia; kun olen liian suorasukainen. (mielipiteineni) Siihen on vain yksi ratkaisu, lopettaa keskustelu silloin.
Mä tosin en ole pyrkinyt koskaan salaamaan AD-HD diagnoosiani, jonka sain jo lapsena 1990 luvulla. Tällä "nykivällä" menolla mennään varmaan koko mun elämäni ajan-> eteen päin!
Nyt vaan tuli tilanne taas eteen, ett on pakko pakittaa; mä en todellakaan jaksa enempää; Mitä olen jo lautaselleni ottanut! Ajan kanssa, mulla tekee jo tällä hetkellä tiukkaa; tehdä kaiken sen mistä vastuun itselleni olen ottanut! Mä en yleensä ole luovuttaja, kuitenkin ihan hiljattain mä tein päätöksen, mihin suuntaan mä kuljen tulevaisuudessa. Sikäli, mikäli asia minusta on kiinni... ja töitä täällä kyllä riittää, jos vaan on rahkeita tehdä.
Tuota mä juuri pelkäsin, ett uus koira olisi se joka katkaisisi kamelin selän; ja virta loppuisi!
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se AD-HD ole mikään este aikuiselle ihmiselle, aikaa myöten saattaa oppia sopeutumaan itse maailmaan eritavalla. (aikuismaisesti) Tosin usein tulee kommunikaatio vaikeuksia; kun olen liian suorasukainen. (mielipiteineni) Siihen on vain yksi ratkaisu, lopettaa keskustelu silloin.
Mä tosin en ole pyrkinyt koskaan salaamaan AD-HD diagnoosiani, jonka sain jo lapsena 1990 luvulla. Tällä "nykivällä" menolla mennään varmaan koko mun elämäni ajan-> eteen päin!
Nyt vaan tuli tilanne taas eteen, ett on pakko pakittaa; mä en todellakaan jaksa enempää; Mitä olen jo lautaselleni ottanut! Ajan kanssa, mulla tekee jo tällä hetkellä tiukkaa; tehdä kaiken sen mistä vastuun itselleni olen ottanut! Mä en yleensä ole luovuttaja, kuitenkin ihan hiljattain mä tein päätöksen, mihin suuntaan mä kuljen tulevaisuudessa. Sikäli, mikäli asia minusta on kiinni... ja töitä täällä kyllä riittää, jos vaan on rahkeita tehdä.
Tuota mä juuri pelkäsin, ett uus koira olisi se joka katkaisisi kamelin selän; ja virta loppuisi!
trollikkaMiten satusetä tämä sinun ”tiaknoosi” nyt liittyy sinun kuvitteellisten koirien kasvatukseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se AD-HD ole mikään este aikuiselle ihmiselle, aikaa myöten saattaa oppia sopeutumaan itse maailmaan eritavalla. (aikuismaisesti) Tosin usein tulee kommunikaatio vaikeuksia; kun olen liian suorasukainen. (mielipiteineni) Siihen on vain yksi ratkaisu, lopettaa keskustelu silloin.
Mä tosin en ole pyrkinyt koskaan salaamaan AD-HD diagnoosiani, jonka sain jo lapsena 1990 luvulla. Tällä "nykivällä" menolla mennään varmaan koko mun elämäni ajan-> eteen päin!
Nyt vaan tuli tilanne taas eteen, ett on pakko pakittaa; mä en todellakaan jaksa enempää; Mitä olen jo lautaselleni ottanut! Ajan kanssa, mulla tekee jo tällä hetkellä tiukkaa; tehdä kaiken sen mistä vastuun itselleni olen ottanut! Mä en yleensä ole luovuttaja, kuitenkin ihan hiljattain mä tein päätöksen, mihin suuntaan mä kuljen tulevaisuudessa. Sikäli, mikäli asia minusta on kiinni... ja töitä täällä kyllä riittää, jos vaan on rahkeita tehdä.
Tuota mä juuri pelkäsin, ett uus koira olisi se joka katkaisisi kamelin selän; ja virta loppuisi!
trollikkaAika paljon on kokemuksia erilaisista adhd -ihmistä kuin myös autismin kirjosta moneen muuhun häiriöön. Adhd ihminen, kuten kaikki muutkin saattavat oppia iän myötä sopeutumaan, kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, jopa saattaa opintonsa korkeakoulussa päätökseen; kaikilta adhd ihmisiltä etenkään tutkinnon suorittaminen ei onnistu ilman diagnoosia, tukea, terapiaa ja lääkitystä. Niin eikä sopeutuminen toisiin ihmisiin ja elämään aina suju, vaan vaatii ponnisteluja. Tärkeintä lienee juuri tuo, että tuntee omat voimavaransa "mä en todellakaan jaksa enempää".
- Sheena
- Anonyymi
Ei tullut selväksi kuka tarinan Poju ja Mimmi on?
- Anonyymi
Jos olisit lukenut tämän koko ketjun, vastauksen esim. Harmikselle tietäisit kyllä!
"Mä päädyin kirjava turkkiseen kookkaan puoleiseen lapinkoira urokseen." Koiran nimi on Poju. Mimmi on mun 3 vuotias tyttäreni, siis mä nimitän häntä täällä-> tuolla nimellä!
trollikka - Anonyymi
Nämä on tarinoivan miehen keksimiä mielikuvituskoiria, repikää siitä sitten ns
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?1446232Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1933864- 312741
PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w4782740- 2012365
- 1852033
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1341495- 581314
Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.371294Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?891064