Vaikeammaksi menee kirjoittaminen

Miksi? Onko siihen joku tietty syy?

Niin siinä käy.
Asiat,jotkut sanotut sanat ehkä unohtuvat matkan varrella,mutta osa niistä jää elämään,omaa itsenäistä elämäänsä. Aiheuttavat henkisen lukon,johon ei ole olemassa avainta. Tulee hiljaisuus,kuin muuri,jonka yli ei enää kiivetäkään.

Sanoilla voi satuttaa
haavoittaa
piestä henkihieveriin

En muista enää
monesko erä
kun päätin heittää
pyyhkeen kehään..

Näin pitkästä aikaa unta,jonka muistin.
Kerroin siinä ihmisille,että tämän talon lisäksi on kaksi muutakin taloa,mutta niihin mulla ei ole avainta. Ajattelin kyllä,että helppo niihin olisi mennä sisälle,jos joku haluaisi nähdä ne,mutta kukaan ei halunnut,ehkä pelkäsivät. Kerroin,että toinen taloista on suuri ja kaunis,täynnä ihmeellisen kauniita asioita,toinen pelottava kummitustalo,johon en itsekään oikein olisi uskaltanut mennä sisälle.( Talot siis kuvaavat unimaailmassa itseä)
Siitä uni muuttuikin ihan toisenlaiseksi,taivaalle alkoi ilmestyä outoja ,valtavan suuria,heijastettuja kuvia,ihmisistä,rakennuksista. Isoja torneja ym.
Ihmiset olivat kerääntyneet kaduille ihmettelemään näkyä. Monet olivat juhlatuulella,eivätkä pelänneet yhtään. Sitten huomattiin yhtäkkiä,ettei puhelimilla voinut ottaa kuvia ihme näyistä,eli niitä ei voinut jakaa muualla maailmassa asuvien ystävien kanssa.
Puhelimetkaan eivät toimineet enää entisen lailla,netti oli täynnä pelkkää sinne syötettyä propagandaa,valmiiksi pureskeltua. Kaikki teksti oli pelkästään suomenkielellä,eikä ollut mahdollista etsiä tietoa mitä halusi.
Ihmettelin tätä seikkaa kaduille kerääntyneiden ihmisten kanssa,suurin osa oli selvästi helpottuneita ja osa juhlatuulella. Eräs mies sanoi että nyt on hyvä kun ei tarvitse itse enää ajatella ja yksi nainen taas,että eipä hän muita kieliä oikein osaakaan kuin suomea.