Olen yli parikymppinen yliopisto-opiskelija ja pidän opintojani ja akateemisuuttani suuressa arvossa. Vois sanoa että melkeinpä rakastan yliopistomaailmaa :) Koulutustaso on mulle sen verran tärkeä, että haluaisin että myös poikaystäväni olisi akateeminen. En kuitenkaan ylenkatso "alemmin" koulutettuja ihmisinä, mielestäni mulla kuitenkin on oikeus valita sellainen kumppani kuin itse haluan. Oon huomannut tällaisen ilmiön, että jos duunarimies sattuu kysymään millaisista miehistä oon kiinnostunut ja kerron että pitäis mielellään olla akateeminen (tai vähintäänkin AMK) niin he ottavat oikein asiakseen todistella mulle että en voi ajatella tällä tavalla, vaan saatan kävellä onneni ohitse jos olen näin pinnallinen. Sanovat että duunarimies myös antaisi potkua tähän akateemiseen tylsyyteen, vähän oikean elämän makua niin sanotusti. Mitä väliä sillä heille on minkälaisen miehen haluan kun eivät välttämättä edes ole mua iskemässä? Miksi pitää todistella, että en saa haluta pelkästään korkeastikoulutettua miestä? Onko kyseessä joku alemmuuskompleksi vai mikä? Sitten jos sanon, että en vois seurustella muitten kuin kunnon raavasta työtä tekevien miesten kanssa niin se onkin sitten ihan ok. Ei mitään onneni ohi kävelyä.
Duunarimiehet
master of the universe?
231870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Rupea heteroksi ja hanki selkäranka!
My point exactly
Toisaalta on tutkimuksiakin tehty jossa korkeastikoulutettu usein löytää kumppanikseen korkeastikoulutetun. Tosin syytä tämä tutkimus ei kerro ja itse luulisin että suurin syy on se että on jotain yhteistä sekä se että he törmäävät ehkä herkemmin yhteen (liikkuvat samoilla alueilla).
Tietenkin jos olisi ilkeä tässä voisi päätellä että akateemisuus on sinulle ihmisyyden arvo tai että arvostat ihmisissä enemmän suoritusta kuin kokonaisuutta. Toinen on väline jonka arvo koostuu siitä minkälainen on hänen suora tuotantotehonsa tai hyötyarvo.
Kuitenkaan asia ei ole näin yksinkertainen mitä ylhäällä esitin, en voi väittää että pidät ihmisiä arvossaan vain suorituspohjalta. Jos kuitenkin näin on niin voisi ennustaa että liitto/suhde ei pohjaudu kestävälle pohjalle ja varsinkin lapsen osa on kokea ylimääräistä häpeää jos hänen arvonsa on suoritusteho eikä se mitä hän itsessään on.
Tossahan ois sulle väitöskirjan aihe
Jos et oikiksessa tai lääkiksessä opiskele, niin sun akateemisuutesi on yhtä tyhjän kanssa. Nyt takaisin maan pinnalle sieltä! Ei tule mieleen yhtään syytä arvostaa jotain hihhulihumanisteja mukavaativan koulutuksen takia.
Ei tule mieleen yhtään syytä arvostaa jotain hihhuliteekkareita mukavaativan koulutuksen takia
Ja ilmeisesti myös upposi. Itsekään en juurikaan arvosta teekkareita/kyltereitä, koska olen itse todennut koulutuksen olevan suoraan sanottuna liian helppoa.
Onhan siellä humanistisenkin puolella tullut piipahdettua mutta yhteiskuntatieteet on enemmän sydäntä lähellä. Mut hihhuleita äidin oomme kaikki.
tosimiestä ei kenenkään koulutus tai ammatti kiinnosta, vain intohimo merkitsee alussa, sitten se kehittyy tai ei.
nämä duunarimiehet jotka sulle ovat valittaneet, omaavat heikon itsetunnon ja luulevat että sinua haukkumalla saisi asiat omalta kantilta paremmaksi.
minulle on aivan sama jos akateemiset haluavat olla akateemisten kanssa, ei se minulta ole pois, vaikka duunari olenkin :)
Ehkäpä siellä taustalla on hieman sitä alemmuuden tuntoa, toisaalta siellä saattaa olla myös aitoa uskoa siitä, ettet anna rakkaudelle mahdollisuutta ilman tiettyjä reunaehtoja, toisaalta he saattavat kokea asenteesi hieman "Hyacinthmaiseksi".
Yleisesti ottaen ihmiset kyllä pariutuvat hämmästyttävän usein samantasoisesti koulutettujen ihmisten kanssa. Itse olen insinööri(amk) ja puolisoni on sairaanhoitaja. Veljeni on hitsaaja ja hänen puolisonsa suurtalouskeittäjä. Kaveripiiristäni tulee mieleen 6 pariskuntaa, joissa vain yhdessä on eri koulutustaso (mies DI, nainen ompelija).
Nyt menee asian vierestä, mutta yksi asia joka nyt tulee mieleen on sellainen, että kun katselee parinhakuilmoituksia tai vastaavia niin melkein kaikki ilmoitukset joissa haetaan akateemista, ovat naisten ilmoituksia. Miksiköhän?
Koska miehillä ainoa parinvalintaan vaikuttava pinnallinen tekijä on ulkonäkö. Naisilla lisäksi yhteiskunnallinen asema ja varakkuus.
Ulkönäköä tarpeeksi että seisoo ja panettaa miehillä.
Jokainen nainen haluaa olla kuningatar, kaikki muut heidän alaisiaan ja omata hovin tietysti tietävät etteivät semmosta saa joten haluavat vähintään sen minkä ehkä voivat saada jos käy tuuri.
.. Siksi monet varmaan yrittävät oikoa käsityksiäsi, koska tuo kuulostaa aika lapselliselta yleistämiseltä, ja on raivostuttavaa, että joku ajattelee noin.
"Akateeminen" ei kerro ihmisestä vielä yhtään mitään. Se on eri asia, onko ihminen ns.sivistynyt, tai ylipäätään kiinnostunut asioista. Itse olen yliopistossa, ja kokemusta on monenlaisista ihmisistä. Yksi duunari jäi juuri siksi, että hän ei ollut kiinnostunut muusta kuin haluatko miljonääriksi- tasoisista tv-ohjelmista jne.. Sen sijaan vanhempani eivät ole korkeasti koulutettuja, silti sivistyneitä ja älykkäitä, lukevat paljon, ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista jne.
Eli ei siis pidä yleistää.. Akateeminenkin voi olla aivan rajoittunut tms.
Ei tuo minun mielestäni ole lainkaan lapsellista yleistämistä. Jos sanot hakevasi 'akateemista' seuraa löydät sen sivistyneen kumppanin paljon todennäköisemmin. Kyllä nyt jostain pitää karsia :)
Kysymyshän on lähinnä siinä, että minkä takia haluat ennemmin koulutetun miehen kuin duunarimiehen. Ja "no kun olen itsekin koulutettu" ei ole mikään vastaus.
Eli mikä asia siinä koulutukssa tekee ihmisestä sopivamman? Älykkyydestä tai henkisestä kehittyneisyydestä se ei kerro tuon taivaallista. Jos se on joku taloudellinen juttu, niin se on sitten asia erikseen.
Mutta jos kaipaa vain itselleen henkisesti sopivaa ihmistä, koulutustason tuijottaminen on ihan väärä lähtökohta. Mutta syitä on toki monia :)
Ja jos duunarimiehet valittavat, että mikseivät kelpaa, niin sen asian toki ymmärtää. Kysymys ei ole henkilökohtainen, vaan yleisellä tasolla heitä ärsyttää se, että sosiaalitasomuuri voi tulla muuten mahdollisesti täysin toimivan jutun väliin ilman mitään syytä.
Mutta viimeisenä pointtina, että jos joku luulee kouluttautuneiden olevan jotenkin parempia kuin ei-koulutettujen (näin ajattelevia on), niin voi mennä oitis laitatuttamaan pään kuntoon.
Luin jostain lehdestä hetki sitten ei niin virallisesta tutkimuksesta, mut jonkinlaisesta ennusteesta, että kun naiset kouluttautuvat korkeasti yhä enemmän, ja elelevät yhä enenevin määrin akateemisessa elämässä(kun taas miehet vähenevät sieltä), ja naiset yleisesti ottaen hakevat vertaistaan akateemista kumppania, kun taas miehet arvostavat naisessa muuta kuin koulutusta(heille ei niin väliä onko akateeminen vai duunari), niin tulee käymään niin, että yhä useampi nainen elelee elämäänsä yksin kissan taikka koiran kanssa :) koska akateemiset miehet eivät riitä kaikille akateemisille naisille :)
Huh, kun pitkä lause;)
Että naiset nyt vaan omaa duunaria etsimään:)
Itse opiskelen yliopistossa ja teen duunarin töitä:) ja miehiä on ollut niin akateemisia kuin duunareita. Itse en ihmisen arvoa määritä oppineisuuden perusteella. Älykkyytä arvostetaan nykyisin aivan liikaa, viisaus on se, mikä on tavoittelemisen arvoista.
Suurin este henkiseen kuin älylliseen kasvuun on oman tietämyksen ja älykkyyden yliarvionti ja muiden väheksyminen. Nöyrä pitää olla. Yliopistolla vaan liian usein törmää kaikkitietäviin pullamössöihin. Siperia opettaa, ei yliopisto :)
Tiiätkö miksi naiset nykyisin kouluttautuvat? Me haluamme olla riippumattomia. Ennen vanhaan nainen oli sidoksissa mieheensä sekä henkisesti, että rahallisesti. Melkein kaikki naiset olivat kotona hoitamassa lapsia, eivätkä käyneet töissä. He eivät saaneet omaa rahaa, eivätkä voineet päättää omista asioistaan ja monesti joutuivat myös väkivallan kohteeksi, eivätkä voineet ottaa eroa, koska eivät olisi tulleet taloudellisesti toimeen. Siihen aikaan, ei sallittu naiselle sellaisia etuoikeuksia, kuin töissä käynti tai koulutus. Jos mies saa käydä töissä ja olla riippumaton naisestaan, niin miksei silloin naiselle sallita samoja oikeuksia. Nykyisin tulee kuitenkin niin paljon eroja, että jokaisen naisen tulee varautua siihen, ettei mies enää elätäkkään rahallisesti ja tulee avioero. Mitä sitten tehää, kun ei oo rahaa, eikä koulutusta? Siksi suurin osa naisista koulututtaa itsensä, ennen kuin menee naimisiin, että jos tulee avioero, niin pärjää silloin taloudellisestikin yksin. Parisuhteet eivät ole ikinä varmoja, mutta jos on kerran kouluttanut itsensä, niin silloin pärjää ihan hyvin ilman miestäänkin, jos tulee ero. Siksi koulutus on nykyisin tärkeää naisille. Miehet haluavat nitistää naiset hellan ja nyrkin väliin, että joku olisi heistä riippuvainen. Sillä tavalla voi varmistaa, ettei nainen uskalla väkivallan uhriksi joutumisen pelosta tai rahallisten ongelmien takia ottaa eroa.
Sinulla ei näköjään ole kovinkaan selvää kuvaa vanhan ajan yhteiskunnasta ja perheestä. Ehkäpä tämä hieman valaisee käsitystäsi.
Ensinnäkin, vielä 80 vuotta sitten töissäkäynti ei todellakaan ollut mikään etuoikeus vaan välttämätön pakko. Vai voitko sanoa 12-14 tuntia päivässä niska limassa raatavaa renkiä etuoikeutetuksi?
Katsot asiaa 2000-luvulle tyypillisen individualistisesta näkökulmasta. Vanhan ajan ihmisillä ei ollut tätä ylellisyyttä. Pidät yhtä ihmistä pienimpänä mahdollisena ihmisten muodostamana yksikkönä, tuohon aikaa pienin mahdollinen yksikkö oli perhe. Mies oli perheeseen aivan yhtä sidottu kuin nainenkin ja saman katon alla (samassa huoneessa) saattoi asua kolme, jopa neljäkin, sukupolvea.
Perheessä kullakin jäsenellä oli oma tehtävänsä ja vastuunsa asioiden hoidosta. "Omia asioita", kuten asian ilmaiset, ei ollut. Oli ainoastaan perheen asioita. Yksi vapaa-aikayhteiskunnan ylellisyyksistä sekin.
Miksi koulutettu pärjää mielestäsi taloudellisesti yksin paremmin kuin kouluttamaton? Eikö töihin voi mennä kuin koulutettu henkilö?
Koulutuksen taso ei kerro ihmisestä kumppanina yhtään mitään. Tämän vuoksi raakaa jakoasi saatetaan kummastella. Mutta kyseessähän on sinun valintasi. Tietenkin saat haluta ihan mitä haluat, eihän sinun tässä asiassa tarvitse ketään konsultoida. Jos haluat akateemisen, ota sellainen. Luulisi, että paljon yliopistomaailmassa liikkuvana et juuri muita kohtaakaan.
jokaisella on oikeus valita kumppaninsa millä perusteilla haluaa, vaimoni on akateemisesti koulutettu ja itse paiskin töitä peruskoulu pohjalta eikä se meitä haittaa. kumpiakin tarvitaan, mutta jos sen perusteella valitaan kumppani niin onko silloin kyse tosi rakkaudesta... mutta kuten sanottua kukin tekee elämällään niin kuin haluaa.
Mutta monissa asioissa on hyvä olla rehellinen itselleen vaatimusten ja toivomusten suhteen. Jos vaatimuksia on, niin syyt niihin tulee tiedostaa. On turha vaatia esim. mieheltään akateemista koulutusta jos ei tiedä miksi. Tai jos tietää syyn, mutta koittaa väittää itselleen muuta, koska ei halua pitää itseään koulutettuna rasistina.
En ole koskaan kuullut keneltäkään koulutetulta naiselta vielä hyvää syytä, miksi miehen pitää olla akateeminen. Usein mainitsevat, että eivät ylenkatso alemmin koulutettuja. Taitavat kusettaa itseään.
Rasismi? Miten te rotusyrjinnän tähänkin aiheeseen saatte sekoitettua?