Olen ollut naimisissa mieheni kanssa kaksitoista vuotta.Tutustuin mieheeni vuonna-90 alussa ja kuukauden verran seurusteltiin ja mies muutti luokseni kuukauden seurustelun jälkeen ja elimme pari vuotta avoliitossa.
Yhteiselämän vaikeudet alkoi heti.Mies opiskeli vielä ja minä olin työelämässä ja minä ostin ruuat ja maksoin kaikki laskut,mutta mies ei osallistunut yhteisen talouden laskuihin ja ei ostanut ruokaa ja siitä tuli riitaa ja mies käytti minua taloudellisesti hyväkseen,mies sai töitä opiskelujen jälkeen ja on ollut töissä,mutta minusta ei ollut oikein se jouduin yksipuolisesti ostamaan ruuat ja maksamaan kaikki kulut.
No sitten tuli parempia aikoja parisuhteessa ja vuonna-93 menimme naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna-96,toinen lapsi syntyi vuonna 2001.Mies ei muuttunut vaan käytös paheni ja mies ei anna syödä vaan koko ajan katsoo mitä syön ja laitan suuhuni ja sanoo minua lihavaksi.Vaikka olen melko isokokoinen ja en paina kovin paina joten olen sopusuhtainen,joten mies määrää syömistäni.
Mies ei hyväksy minua ja yrittää muuttaa minua mieleisekseen ja se loukkaa minua ja ahdistaa.
Tänä keväänä tilanne on pahentunut,mies on alkanut määrätä myös television katsomista,hän ei anna minun katsoa televisiota,minulla on muutama mieluisa ohjelma jota tykkään seurata,mies kieltää minua katsomasta mutta itse katsoo televisiota ja katsoo aika paljon.
En jaksa enää tällaista elämää,mitä minä teen?
Yhteiselämän vaikeudet alkoi heti.Mies opiskeli vielä ja minä olin työelämässä ja minä ostin ruuat ja maksoin kaikki laskut,mutta mies ei osallistunut yhteisen talouden laskuihin ja ei ostanut ruokaa ja siitä tuli riitaa ja mies käytti minua taloudellisesti hyväkseen,mies sai töitä opiskelujen jälkeen ja on ollut töissä,mutta minusta ei ollut oikein se jouduin yksipuolisesti ostamaan ruuat ja maksamaan kaikki kulut.
No sitten tuli parempia aikoja parisuhteessa ja vuonna-93 menimme naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna-96,toinen lapsi syntyi vuonna 2001.Mies ei muuttunut vaan käytös paheni ja mies ei anna syödä vaan koko ajan katsoo mitä syön ja laitan suuhuni ja sanoo minua lihavaksi.Vaikka olen melko isokokoinen ja en paina kovin paina joten olen sopusuhtainen,joten mies määrää syömistäni.
Mies ei hyväksy minua ja yrittää muuttaa minua mieleisekseen ja se loukkaa minua ja ahdistaa.
Tänä keväänä tilanne on pahentunut,mies on alkanut määrätä myös television katsomista,hän ei anna minun katsoa televisiota,minulla on muutama mieluisa ohjelma jota tykkään seurata,mies kieltää minua katsomasta mutta itse katsoo televisiota ja katsoo aika paljon.
En jaksa enää tällaista elämää,mitä minä teen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sanottu, kuin tehty; ota lapset kainaloon ja lähe lätkimään. Niin minäkin tein, kirjaimellisesti. Nyt elän elämää jota hallitsen minä! :)
vaan kerro miehelle täsmälleen, mistä et pidä ja mitä haluat suhteelta ja ilmoita, että jos suunta ei muutu, sinä lähdet. Sitten, jos suunta ei tietyssä ajassa muutu, lähde. Muu ei auta.
Voit ottaa selvää parisuhdekursseista (kunnollisista, ei sellaisista lässyn-lässyn-rakastakaa-toisianne) ja vaatia miestä osallistumaan.
Älä sano pahasti, sano hyvästi.
Olen miehelleni sanonut suoraan ettei tunnu mukavalta kun käyttäytyy inhottavasti minua kohtaan.
Aion lähteä hakemaan apua ja keskustelemaan tilanteestani ammattiauttajan kanssa.Jos tilanne ei muutu,niin otan avioeron.Ei tällaista elämää kauan enää jaksa.
Miehesi käyttää henkistä väkivaltaa ja nauttii kun pitää sinua vallassaan,sellainen mies on sadisti.Jätä miehesi.
Älä tuhlaa elämääsi tuollaisen miehen kanssa,sellainen elämä ei ole sen arvoista että alistut miehesi tahtoon.
Ehkä siellä sättimisen ja pomottamisen taustalla on syyllisyys tai joku muu käsittelemätön mörkö, joka ruokkii jo itse itseään. Eihän tuo ihan tasapainoisenkaan ihmisen käytökseltä kuulosta.
Yritäpäs pysäyttää tilanne joku kerta kun hän alkaa oikein vouhottaa ja kritisoida. Peruuta muutama ruutu taaksepäin ja tartu siihen asenteeseen, jolla hän sulle puhuu ja ihmettele sitä ääneen. Sama se mitä hän sanoo, tartu vaan siihen asenteeseen ja tapaan jolla hän yrittää "kommunikoida" rakkaan vaimonsa kanssa ja ihmettele MIKSI hän valitsee juuri sen asenteen/tavan, jonka esim. TIETÄÄ loukkaavan sinua.
Ihmiset kompuroi aina toistensa sanoihin, mutta harva kykenee zoomaamaan laajemmalle, asenteisiin ja pinttyneisiin tapoihin, joilla heitä yritetään lähestyä.
Kyseenalaistamalla tilanne alkutekijöihinsä voidaan yrittää muuttaa sen kehityssuuntaa. Siten ehkä säästytään loukkaamasta toisia entisestään ja päästään hissunkissun kaiken alkulähteelle, syihin, joiden seurausta parisuhteen ja sen osapuolten nykytila on.
Eli toisin sanoen vedäpä sinä käsijarrusta kun alkaa mennä liian lujaa päin seinää, taas kerran. Jonkunhan se vanha kaava on rikottava, että muutos voi alkaa.
Itsepä olet soppas keittänyt.
Jo tuossa lauseen "Yhteiselämän vaikeudet alkoi heti" -kohdalla huokaisin syvään. Ja viisitoista vuotta olet siinä elellyt? Taidat olla pieni masokisti. Älä täällä valita kun olet valintasi tehnyt vaikka kaikki meni jo alusta asti persiilleen.
Olen katunut kun menin mieheni kanssa yhteen ja vielä menin naimisiin,ei olisi pitänyt mennä sen kanssa naimisiin,tyhmästi tein,myönnän sen.
Minä harkitsen nyt vakavasti mitä teen että otanko ja lähden ja otan eron miehestäni.
Minulla on henkisesti raskasta ja en jaksa tällaista elämää kovin kauan,varmasti ero on paras ratkaisu.
Eli mene. Olet aikuinen nainen ja sinua pelottaa ainoastaan muutos. Muutos on hyväksi. Pakkaa kimpsus ja kampsus. Tuollainen kärvistely ottaa vielä pidemmän päälle susta voimat ja kukaties käy vielä todella huonosti kun olet tilanteessa jossa ratkaisua ei ole ja lähteä et enää voi. Mene kun vielä voit.
Sina olet arvokas ihminen. Tuolla pedolla ei ole mitaan oikeutta alistaa sinua. Keraa lapsesi ja mene vaikka vanhempiesi luo alussa. Hanki kunnon lakimies etta saat korkeimman mahdollisen elatusavun. Iske niin lujaa hanen rahapussiin kuin vain laillisesti mahdollista. Tulet tarvitsemaan jokaikisen pennin.