Muistan sen ajan kun kaikki tuntui siltä kuin joulua odottaisi, sen jälkeen kun oltiin sovittu treffeistä.
Nykyään kaava menee niin että nainen pyytää treffeille, mutta tiedän jo etukäteen että niistä ei tule mitään. Silti käyn kokeilemassa, ja tavallaan olen luovuttanut jo ennen koko treffejä. Sillä tiedän että minut on tarkoitettu kulkemaan yksin. Silti yritän taistella tätä ajatusmaailmaa vastaan. En enää oikein osaa keksiä, että miten tästä jatkumosta pääsisi ulos.
Nykyään kaava menee niin että nainen pyytää treffeille, mutta tiedän jo etukäteen että niistä ei tule mitään. Silti käyn kokeilemassa, ja tavallaan olen luovuttanut jo ennen koko treffejä. Sillä tiedän että minut on tarkoitettu kulkemaan yksin. Silti yritän taistella tätä ajatusmaailmaa vastaan. En enää oikein osaa keksiä, että miten tästä jatkumosta pääsisi ulos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mihin siis homma tyssää? Tarjoa sille kahvit, teet tosi hyvän vaikutuksen!
Vähän samoja fiiliksiä. Siis useita treffejä takana vuosien mittaan milloin mistäkin paikasta. Nykyään vaan homma ei enää säväytä millään lailla.
Tykkään tietty kauniista ja mukavista naisista. mutta joku, ehkä takavuodet ovat saaneet koko deittailun tuntumaan treffeineen vastenmieliseltä. Aivan kuin joku burn-out.
Kiinnostusta on suhteeseen mutta tämän nykyhetken henki on vienyt koko kuviosta kaiken mielenkiinnon.
Minä taas naisena tuskastuin aikanaan siihen, että suhdetta halutessani olisi ollut ukkomies seksiä vain tarjolla.
Nyt, kun haluaisin vain seksiä ja olla sinkku, niin nelikymppiset miehet etsivät vimman vallassa lapsentekoon naista.
Lapset on jo hankittu - silloin kun se on mahdollista vielä naiselle.
Kyllähän noita parikymppisiä kolleja on jonoksi asti, mutta olisi kivempi vähän aikuisrmpu seura. Mutta nää aikuiset miehet ovat paniikissa, kun ei ole vielä lapsia...
Eri ikäluokilla omat ongelmat. Itsellä lapset tehty ja enempää en niitä tee.
Keski-ikäisten naisten tapaaminen on todella turhauttaa, siis nettideittikuvioiden kautta. Monella heistä lapset aikuisia tai lähes aikuisia ja silti naiset pyörivät heidän jaloissaan.
Isänä en aikuisia lapsiani tapaa "liian" usein. Heillä kun on myös oma elämä ja omat tyttö/poikaystävät ja niihin kuvioihin on "vaarallista" mennä sorkkimaan heidän asioitaan. Heilläkin on oikeus hoitaa omat asiansa ilman että siihen sotkeudutaan jatkuvasti. Hehän ovat aikuisia ja puhuvat sitten asioistaan kun on tarve.
Hyvä asenne! Lasten pitää saada oma huushollinsa sisustaa ja hoitaa.
Olen siis tuo äskeinen kirjoittelija.
Mulla on jo lapsenlapsiakin, mutta en ole mikään kovin hoivaava mummo. Kyllä tuon hunnilauman kanssa välillä nähdään ja touhuillaan, mutta on ihanaa että heistä pääsee myös eroon. Tässä iässä on kiva elellä ja tapailla ystävättäriä, harrastaa ja relata.
Mitäs hittoa? Nainen pyytää ulos?
Hoikat, nuoret lapsettomat naiset vai?