Onkohan jollain mahdollisesti jotain psykologista filosofiaa sille, miksi joidenkin ihmisten (tunnen vain sellaisia naisia) pitää repiä pelihousunsa täysin mitättömistä asioista? Siis ihan suhteessakin (tai ainakin alussa, kunnes se loppuu moisella käytöksellä lyhyeen). Eli jos ostaa vääränlaisen leipäpaketin, jää väärällä bussipysäkillä pois (kun ensimmäistä kertaa koittaa jonnekin suunnistaa), tai syöttää verkkopankin tunnusluvun väärin.
Tunnen useamman moisen naishenkilön, jotka hermoilevat ja repivät pelihousunsa moisesta asioista ja saa kyllä kuulla kunniansa: "mitä muuta teiltä miehiltä voi odottaa?" Miksei voi ottaa rennosti ja todeta, että "ei se mitään" ja hymyillä päälle? Ovatko miehet niin kamalia, että kaikki on heidän vikansa ja jos eivät sitä kettuiluakaan jaksa kuunnella, niin seuraavalle kohdalle osuvalle miehelle kettuillaan vielä enemmän?
Jos kysyy esim. parin viikon tapailujen jälkeen (suukkoja vaihdeltu jne) leikkisästi, että "onkos mut kutsuttu sinne sun juhliin?" niin vastaukseksi tulee äksyillen jotain tyyliin "no enpä kuule tiedä!" sen sijaan, että voisi sanoa hymyillen "totta kai!", kun on aiemmin osoittanut suukoin välittävänsä.
Minkä takia joidenkin pitää tehdä kärpäsistä valaita ja repiä heti pelihousunsa kun ei ole täydellinen? Kyse ei ole pelkästään meikäläisen kokemuksista, vaan muidenkin tuttujen.
Se on eri asia, jos on huono päivä mutta kysymys ei ole siitä. Ja jos on huono päivä, niin myöhemmin pitäisi tajuta pyytää anteeksi, jos on ollut hankala. Ei moista toimintaa kukaan jaksa kauaa.
Tunnen useamman moisen naishenkilön, jotka hermoilevat ja repivät pelihousunsa moisesta asioista ja saa kyllä kuulla kunniansa: "mitä muuta teiltä miehiltä voi odottaa?" Miksei voi ottaa rennosti ja todeta, että "ei se mitään" ja hymyillä päälle? Ovatko miehet niin kamalia, että kaikki on heidän vikansa ja jos eivät sitä kettuiluakaan jaksa kuunnella, niin seuraavalle kohdalle osuvalle miehelle kettuillaan vielä enemmän?
Jos kysyy esim. parin viikon tapailujen jälkeen (suukkoja vaihdeltu jne) leikkisästi, että "onkos mut kutsuttu sinne sun juhliin?" niin vastaukseksi tulee äksyillen jotain tyyliin "no enpä kuule tiedä!" sen sijaan, että voisi sanoa hymyillen "totta kai!", kun on aiemmin osoittanut suukoin välittävänsä.
Minkä takia joidenkin pitää tehdä kärpäsistä valaita ja repiä heti pelihousunsa kun ei ole täydellinen? Kyse ei ole pelkästään meikäläisen kokemuksista, vaan muidenkin tuttujen.
Se on eri asia, jos on huono päivä mutta kysymys ei ole siitä. Ja jos on huono päivä, niin myöhemmin pitäisi tajuta pyytää anteeksi, jos on ollut hankala. Ei moista toimintaa kukaan jaksa kauaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ON JOTKU NIIN ÄRSYTTÄVIÄ. HYH!