Kielletyt tunteet

Ymmärrän, että en voi tästä ikinä kanssasi puhua, mies. Kirjoitan tänne siinä toivossa että olo helpottaisi kun saa kirjoitettua ajatukset auki, ja alkaisin päästä tästä yli.

Ollaan samassa työpaikassa, oltu jo pitkään. Ajan saatossa oot alkanu pyörimään mulla mielessä enemmän ja enemmän. Viime aikoina on alkanu mennä niin pahaksi että nukkuminen on hankalaa. Muistelen sun ilmeitä ja yksittäisiä sanoja, joista olen ollut tulkitsevinani että tunteet ei ole yksipuolisia. Ikinä ei olla kuitenkaan mitään asiatonta sanottu tai tehty, koen että ollaan oltu aina hyvin asiallisia.

Olosuhteet on kuitenkin monella eri tavalla sellaiset, että missään nimessä tämä ei tule tän pidemmälle etenemään. Tykkään työpaikastani, ja uskon että niin sinäkin. Mutta kaiken muun lisäksi meillä molemmilla on pitkäaikaiset parisuhteet, joista ei olisi mitään järkeä lähteä.

Mutta voi, miten mun haaveissa viet mut jonnekin yksityiseen tilaan, puhutaan näistä tunteista, ja sit varovaisesti otat mun pään käsiesi väliin ja hitaasti suutelet. Vaikka se olis vain se yksi kerta, ja sen jälkeen jätettäisiin asia historiaan. Tai edes että vahingossa ohi kävellessä kosketat. Mua pyörryttää ihan vaan sekin kun ollaan juteltu jostain työasiasta hetki.

Mutta kuten sanottu, tämä jää tähän. Nämä on vaan haaveita, enkä riskeeraisi parisuhteita tai työpaikka tämän vuoksi, enkä usko että sinäkään. Toivon, että tämä hiipuu pois.