Hämmentää hiukan sellainen ilmiö, että kullekin ajalle näyttäisi suurimpia klassikoita lukuun ottamatta olevan tyypillistä lähinnä vain oman aikansa säveltäjänimien suosiminen ylitse eilispäivän säveltäjämestarien, jotka lähes poikkeuksetta unohdetaan niitä populaareimpia ja kanonisoituja säveltäjiä lukuun ottamatta ja vannotaan kernaasti ajankohtaisten ja modernien säveltäjien nimeen, koska tämän ajan ilmiöiden seuraaminen koetaan tärkeäksi, vaikka näiden modernistien musiikki ei millään muotoa ole laadukkaampaa ja sisäiseltä metafyysiseltä merkitykseltään painavampaa tai parempaa kuin eilispäivän säveltäjien tuotanto.
Esim. Törnen balladi tai balladit ovat merkittävämpiä kuin Saariahon balladi jne. mutta ajankohtaisuutensa vuoksi Saariaho on äärettömästi suositumpi. Törneä tuskin kukaan juuri tunteekaan säveltäjänä ja siksi hänen musiikiaankaan ei juuri esitetä. Mutta eihän sen pitäisi olla Saariahölta pois jos Törneäkin joskus esitettäisiin, sillä esitetäänhän radiossa roppakaupalla monien tuiki tuntemattomien eurooppalaistenkin säveltäjien musiikkia.
Esim. Törnen balladi tai balladit ovat merkittävämpiä kuin Saariahon balladi jne. mutta ajankohtaisuutensa vuoksi Saariaho on äärettömästi suositumpi. Törneä tuskin kukaan juuri tunteekaan säveltäjänä ja siksi hänen musiikiaankaan ei juuri esitetä. Mutta eihän sen pitäisi olla Saariahölta pois jos Törneäkin joskus esitettäisiin, sillä esitetäänhän radiossa roppakaupalla monien tuiki tuntemattomien eurooppalaistenkin säveltäjien musiikkia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä esim Jurmas Klinckowströmin, eli tuttavallisesti Klenkan, laulelmarunopöeemit ovat ajattomia klassikoita. Ottaa sä vaikka "den som låter och luktar". Siinä solisti pitää aktivoida kaikki äänihuulia. Myös ne tuolla alla