Se on saletisti näin! Suomi tarvitsee vasemmistoänkyrän maan johtoon jarruttamaan äärioikeistohallintoa. Kyllä nimittäin näin on!
Äänestän 100% Liin ja hänen molemmat amberssonit presidentiksi
Anonyymi-ap
25244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Koko kansan presidentti, mutta rehellisesti vasemmalla.
Olen mukana ehdottomasti.
Siinä meni demareiden verkkosukan presidenttiys.
Li pukeutuu aina säädyllisesti. Ja on silti seksikkäin politiikassa.
Koska on aina porvareita älykkäämpi.
...voi hyvää päivää ja pottuvoita .. edellinen (ja toivottavasti ainoa) tapaus prl... prl.. no tiedätte ketä tarkoitan, tasoitti tietä Putlerin uuteen Euroopan karttaan minkä voi ja vaihtoi yhden Suomen puolustukselle tärkeän elementin kissaan ... joten Herra meitä varjelkoon ...
Ainoa nk.Työväenpuolueen edustaja.
Pietarin trollihan nyt oikein riehaantui. Ymmärrän, ettei koko Venäjältä löydy yhtään niin kaunista ja älykästä naista kuin Li on, mutta koittaisit nyt vähän hillitä itseäsi, ettet saa syytettä valtiosi vastaisesta toiminnasta.
Li on opiskellut venäjänkieltäkin, joten hän olisi hyvä rauhanneuvottelija. Putinkin tykkäisi, kun voisi keskustella omalla äidinkielellään naapurimaan rouva-presidentin kanssa!
Haloskan kanssahan Valtsu tuli hyvinkin juttuun. Tekivät yhteisiä junamatkojakin.
Tuskin tykkäisi, kun Li sanoisi, että the way out of the conflict is Russia leave Ukraine.
Niin Liikin nimittäin sanoisi.
Orpo taas rukoilsi polvillaan itselleen jatkoaikaa ja lupaisi, että kyllä hän pitää huolen, että Ukraina antautuu, jos vaan saa toisen kauden. Tai edes kokonaan tuon yhden.
Jos toi Lii opettelisi pukeutumaan ja meikkaamaan ja kampaamaan samalla huolellisuudella kuin Sanna Marinkin tekee, niin johan alkaisi päät kääntyä.
En ole ilmoisna ikänä nähnyt Liitä esimerkiksi korkkareissa, ja polvipituisessa hameessa. Aina on jalassa jotkin tummat, lättänät kommuunitossut, ja paksu villahame, nilkkoihin saakka. Kasvomeikit on likimain = 0.
Liissä on naisellista lämpöä, ja pidättelemätöntä naurua ja iloisuutta. Tällaisia piirteitä taas Sanna Marin ei saa itselleen mitenkäään tehtyä ja opeteltua.
Voisin Liitä äänestääkin. Ihan sen naiseuden takia, josta puolesta miehet hänessä tykkää muutenkin. Siis jos vaan Lii viitsii laittaa itsensä edessä olevan 4 kk kampanja-ajan tyylikkääksi julkisuudessa, ihan joka päivä.
Ei tarvitse. Minä miehenä voisin äänestää Liitä juuri siksi, että hän on Li ja ajattelee kuten ajattelee.
Näissä vaaleissa kuitenkin äänestän Haavistoa, ettei ryssä saa sentään koko maatamme valtansa alle. Li olisi siinäkin kyllä oikea valinta, mutta hän ei voi saada tarpeeksi ääniä ryssän torjumiseksi, kun taas Haavisto voi.
Marinia olisin voinut äänestää samasta syystä kuin Liitä, Ei näissä asioissa ole kyse ulkonäöstä, vaikka Marin onkin yksi kauneimpia naisia maapallolla tällä hetkellä.
Li on boheemista taiteilijakodista, ei siellä pukeuduta tiptop tyylikkäästi! Mutta baarikeikat kyllä sopisivat Lille, votkapaukut ja kippistä vaan!
No minkäslainen kulttuurikoti se Marinin lapsuuskoti sitten on ollut? Isä ravintolan baarimestari ja kova juoppo. Vanhemmat erosivat ja äiti otti toisen naisen itselleen.
Ei kai tuollakaan juuri ole kaupan kuoharia kalliimpia samppanjoita iltaisin juotu. Jostain tuo Marin nuo ylemmän luokan kulutustottumuksensa ja vaatetapansa on oppinut.
Liin faija kävi hiljattain hakemassa patsaan lainaan Nokialta.
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000009832470.html
Hesarin juttu sen 6-kulmaisesta kämpästä.
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009851057.html
Li on tervejärkinen hetero, jolla vain yksi puoliso (=normaali määrä). Joku Jussikin pitää montaa akkaa. Kenet ottaa mukaan valtiovierailuille? Ei suomalaiset semmoisesta pelistä pidä.
Ei hevosnaamaa eikä homppelia pressaks,joku muu kiitos
Mä oon tänää mies,mut huomenna aattelin olla nainen
Pekka vaihtui minulla Lihin.
Minulla vaihtui Li Juttaan.
Li numero 6 presidentiksi!
Presidentin hommista on kätevä siirtyä suoraan europarlamenttiin.
"... Herkkunen hei"
”Nahammie kerron!”
”Poliisi rauhoittaa Espoon rantoja erikoisella keinolla
Omalaatuisella tekniikalla alueet rauhoittuvat tai jopa tyhjentyvät.
Ylikonstaapeli Mikko Juvonen kertoo, millaisia kokemuksia tekniikasta on saatu. Hän paljastaa myös tiedon teräaseiden valvonnasta. MATTI MATIKAINEN
Anne Salminen
Eilen klo 20:49
Toiset kerääntyvät konserttisaleihin nauttimaan klassisesta musiikista.
Poliisille se on työväline, jota voidaan käyttää jopa karkotteena.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on soveltanut erikoista keinoa jo vuosien ajan Espoon rantojen rauhoittamiseen.
– Meillä on eräs Pelle Peloton komisariona, joka keksi kuusi vuotta sitten, että ruvetaan soittamaan klassista musiikkia, ylikonstaapeli Mikko Juvonen Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta kertoo.
– Siitä on ympäri maailmaa kokemuksia, että sillä saadaan tietyt alueet rauhoitettua tai jopa tyhjennettyä, kun tarpeeksi kovalla soitetaan klassista musiikkia.
Espoon Mellstenin eli Haukilahden uimarannalla keino on koettu toimivaksi. Musiikki soi rannalla päättäjäispäivänä tänäkin vuonna.” IL 1.6.2024
Mahtava idea! Innovaattori ansaitsisi ideapalkinnon. Kesä ja klassinen musiikki, se on yhtä juhlaa!
Itsekin tein yhden poikkeuksen. Vietimme syntymäpäivääni Kalastajatorpalla ja soittajana oli naishenkilö, jonka sanottiin olevan voittanut pianonsoittokilpailuja. Flyygeli oli selvästi vasta viritetty. Laulajina kansallisoopperassakin työskennelleitä, ystäväpariskunta ja hyvä klassisen musiikin maallikkolaulaja. Ystävän ystäviä, ”drug drugi”. Sitten herkuista notkuvien pitkien pöytien äärelle. Juuri kun istahdimme, alkoi olla jo pimeää. Ulkoseinä oli merelle päin kokonaan lasia. Sali oli korkea. Meren ja rakennuksen välissä oli hyvin hoidettua hieman merelle laskevaa nurmikkoa. Sitten alkoi paukkua! Näimme mahtavan ilotulituksen, sillä raketit laukaistiin juuri ikkunoiden takaa. Ilotulitus oli kuin ilotulituskilpailusissa moninainen ja isojakin pamauksia oli runsaasti. Vieraat olettivat, että olin tilannut tuon valtavan spektaakkelin.
Mitä sitten teimme. Olin varannut koko keilahallin meille puoleksitoista tunniksi. Kaikki radat. Samalla olin tilannut musiikiksi Händeliä, suosikkiani. Puoleksitoista tunniksi rytmimusiikki rumpuineen jäi tauolle.
Minulle ilta oli ikimuistoinen. Ihanat ystävävieraatkin olivat läsnä. Ihan Lappia myöten. Mutta totta, klassisen musiikin ”vaikutuksesta” vai miksi, ihmiset lähtivät pelin jälkeen koteihinsa. Kukaan ei mutkitellut kävellessään, eikä kukaan saanut juoppuhulluuskohtauksia, puukkoja ja puntareita helavöineen ei ollut myöskään kenelläkään. Amerikkalainen poliisi, Cocco Bill, Lucky Luke ja Tex Willer olisivat luonnehtineet tilaisuutta varmasti tylsäksi, koska ketään ei saanut lyödä turpiin tai edes yhtä ampua, esimerkiksi etnisistä syistä. Kovin oli ”kalpeaa” porukkaa.
Kävimme ystäväperheen kanssa Oittaalla, täällä ”Kuusamossa” Siellä suomenkieltä ei juuri kuulunut ja jalkapallot virvelit ja uimavälineet muut olivat ahkerassa käytössä ja koko isojen hehtaarien parkkipaikat täynnä autoja kentät ja kalliomaastoja metsiköt ilakoivia ja ryhmissä juttelevia ihmisiä. Rytmimusiikkikin pauhasi 100% vähemmän kuin Levin hiihto- ja laskettelukeskuksessa huhtikuisena päivänä.
Oli ikimuistoinen kokemus olla ”kotimaassa ulkomailla”. Suosittelen avarakatseisille, joille usko on lahja ja ihminen Jumalan kuva. Syntiä en nähnyt kenenkään tekevän. En ole varma josko ajatuksin, mutta tarkoitan sanoin ja teoin. Hmm., -laiminlyönneistä en tiedä. Paitsi tietenkin ALKO -liikkeen toimitusjohtajan näkökulmasta, kun ajattelee myynnin ja työllistämisen suhdetta. Kiroilua, kiusaamista, juopotteluakaan ei kuulunut. Ketään ei edes hirtetty, niin kuin siinä TEX Willer -lehdessä, josta luin ja jonka seuraava tarina oli vielä pahempi. Siinä nimittäin alkoi taas tarina Mefistosta. 2024 numero 5, 6, ja 7. (;8^))
Jalkapalloraukkaa toki potkimme ja ystäväperhe karkasi pariksi tunniksi kaloja narraamaan. Saalistakin oli tullut. Eivät malttaneet tulla poiskaan kallioiselta niemeltä ennen kuin kävelin hollannikkailla, eli muovisilla ”puukengillä” hissukseen polveilevan kalliomaaston ihmisiä ja koiria vilisisevien polkujen ja viheriöiden kautta heitä hakemaan. Tutustuimme siellä myös uuteen nuoreen odessakalaisperheeseen, joka oli kalastamassa kalliolla yhden kaksi vuotiaan Artjom -lapsensa kanssa. Olivat tulleet vasta-aikoihin Suomeen turvaan vihollisen pommituksilta.
Vietimme alueella viisi tuntia alkukesän kahdeksattatoista hellepäivää. Ei 120 desibelillä pauhaavaa rokkimusiikkia, ei juopottelua, ei pahan palvomista, ei roskaamista, ei edes tupakan polttamista. ”Huuli pyöreänä” ihmettelin kun katsoin sitä rauhallista rantailottelua. Nykyään on vaikea uskoa, että tuollaistakin idylliä vielä Suomestakin löytyy.
Häntä-Heikkiä ei vaan näkynyt.
Sama meildän perheessä.