Mitä tekisit tässä tilanteessa?

Se ei oikein käy minulle, koska ensinnäkään en usko Jumalaan ja toiseksi koko ongelma johtuu enemmän tai vähemmän siitä, että eräs toinen ihminen uskoo Jumalaan. Ei oikein huvita ajatella uskon asioita...
Kiitos kuitenkin hyvää tarkoittavasta ideasta, voihan se jollakin toimia.
Aloittaja

Ymmärrän että tarkoitat hyvää sanoessani että pyytäisi jumalata apua, mutta nekin asiat ovat sellaisia ettei ole oikein minkään uskomusten kanssa niillä tekemistä saatikkka parantamista vaikuteta,
Tämä ihminen on viisas ihminen ajatuksiltaan eikä varmaan uskon asioita sekoita asiaan. Ennemmin luulisin että hänelle olisi hyvä tehdä muutos elämässä jättää ympäristö jossa ei kaikki ehkä ole hänen tasollaan , siis ajattelevia ihmisiä .
Olen nähnyt tapauksia joissa toisen läheisen ihmisen oleminen ja tekeminen ovat turruttaneet ihmisen ja kun hän jätti tämän toisen ihmisen niin olokin tuli paremmaksi .äympäristökin vaikuttaa hyvin paljon toisen elämään missä ei ehkä löydy yhteistä suuntaa koska ihmisillä on eri uskomukset elämästä .
Ne jotka uskovat ehkä rukoilevat parannuksia ja tuntevat ehkä turvallisuutta kun jättävät omat asiansa hen jumalan huostaan.
Mutta tavalliset ihmiset joilla on ihan toinen suunta elämässä tänään eivät todellakaan näe pyytämistä jumalata mitenkään asiana joka kuuluu heidän elämäänsä
Eräskin pari sai kriisin elämäänsä kun toinen heistä tuli uskoon ja alkoi koputtelemaan ihmisten oville saarnatakseen . Aikansa pohdittuaan lähti tämä toinen ja jos ei olisi lähtenyt olisi hän vaan voinut huonosti , toinen koputtelemassa vieläkin oville , joita ei aukaista hänelle edes enää.

Mene roikkumaan jos siltä tuntuu. Ei sota yhtä miestä kaipaa.

Olen ajatellut, että en halua hakea apua tähän tilanteeseen, koska kokemukseni ammattiauttajista ovat todella huonoja. Ongelmani on kuitenkin sellainen, että se ei valitettavasti vaikuta vain minuun itseeni, vaan myös toiseen ihmiseen, ja siksi mietin olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hakea apua, vaikka en todellakaan usko siitä olevan hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ajatellut, että en halua hakea apua tähän tilanteeseen, koska kokemukseni ammattiauttajista ovat todella huonoja. Ongelmani on kuitenkin sellainen, että se ei valitettavasti vaikuta vain minuun itseeni, vaan myös toiseen ihmiseen, ja siksi mietin olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hakea apua, vaikka en todellakaan usko siitä olevan hyötyä.

Lue lisää

Ehkäpä tuossa tilanteessa se avun hakeminen voisi kannattaa.
Kerrot, että ongelmasi vaikuttaa myös toiseen ihmiseen. Se taas aiheuttaa sen, että syyttelet sen takia itseäsi kun se vaikuttaa siihen toiseenkin. Eikä se helpota tilannettasi millään tavalla.
En tosiaan tiedä tilannettasi, mutta jos olisin sinä, taitaisin mennä jonnekin keskustelemaan.
Etukäteen ei voi tietää, onko siitä apua vai ei. Sen tietää vasta, kun on kokeillut. Kaikki keinot on kuitenkin hyvä kokeilla.
Toivon, että tilanteeseesi tulee jossain vaiheessa muutosta parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä tuossa tilanteessa se avun hakeminen voisi kannattaa.
Kerrot, että ongelmasi vaikuttaa myös toiseen ihmiseen. Se taas aiheuttaa sen, että syyttelet sen takia itseäsi kun se vaikuttaa siihen toiseenkin. Eikä se helpota tilannettasi millään tavalla.
En tosiaan tiedä tilannettasi, mutta jos olisin sinä, taitaisin mennä jonnekin keskustelemaan.
Etukäteen ei voi tietää, onko siitä apua vai ei. Sen tietää vasta, kun on kokeillut. Kaikki keinot on kuitenkin hyvä kokeilla.
Toivon, että tilanteeseesi tulee jossain vaiheessa muutosta parempaan suuntaan.

Lue lisää

Se siinä keskustelemisessa huolettaa, että kokemukseni mukaan se usein pahentaa tilannetta. Ja tilanteeni on jo tarpeeksi vaikea.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Se siinä keskustelemisessa huolettaa, että kokemukseni mukaan se usein pahentaa tilannetta. Ja tilanteeni on jo tarpeeksi vaikea.
Aloittaja

Miten koet sen vaikeuttavan tilannetta ?
Mistä se johtuu, että se muka vaikeuttaisi ?
Pääseekö joku ammattilainen liian lähelle sinua ja ongelmaasi ?

Anonyymi kirjoitti:

Olen ajatellut, että en halua hakea apua tähän tilanteeseen, koska kokemukseni ammattiauttajista ovat todella huonoja. Ongelmani on kuitenkin sellainen, että se ei valitettavasti vaikuta vain minuun itseeni, vaan myös toiseen ihmiseen, ja siksi mietin olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hakea apua, vaikka en todellakaan usko siitä olevan hyötyä.

Lue lisää

Jos jo etukäteen on sitä mieltä ettei saa apua niin ei ole vastaanottavainen myöskään mihinkään apuun. Sitä on lähdettävä siitä että olen hakemassa apua oireisiin ja toivon saavani sitä . Sillä se mitä ammatti auttajat tekevät niin niissä on aina ajatus takana. Onhan niiden joukossa tietysti myös sellaisiakin jotka eivät ehkä osaa auttaa oikealla tavalla. Psykiatrin vastaan otto ehkä auttaisi ennemmin kun psykologin , joten kirjoita paperille asiat mitä pohdit ja ota paperi mukaan vastaanotolle ja kirjoita myös siihen että haluaisit päästä pois tilanteesta missä olet.
Työssäni olen nähnyt monenlaisia tapauksia , ja niille vaikeimillekkin tapauksille on olemassa apu, kunhan siihen on vastaanottavainen . Siis kukaan muu ei sinulta voi ottaa pois ajatuksiasi ainoastaan kanssasi keskustelemalla antaa tarvittavat työkalut miten teet ongelmiksi kanssa. Sillä se parannus työ sinun on tehtävä ihan itse, joten se ei ole helppoa mutta kun pääsee taas normaali kuntoon niin huomaa että elämäkin taas on elämisen arvoista . Joskus on myös lääkitys auttamassa paranemista

Anonyymi kirjoitti:

Se siinä keskustelemisessa huolettaa, että kokemukseni mukaan se usein pahentaa tilannetta. Ja tilanteeni on jo tarpeeksi vaikea.
Aloittaja

Pelkääkö että tulet leimatuksi jotenkin jos kerrot asioistasi . Monella on nimittäin se pelko

Anonyymi kirjoitti:

Miten koet sen vaikeuttavan tilannetta ?
Mistä se johtuu, että se muka vaikeuttaisi ?
Pääseekö joku ammattilainen liian lähelle sinua ja ongelmaasi ?

Kun olen aikaisemmin puhunut asioistani ammattiauttajille, niin usein reaktiot ovat olleet jotenkin ikäviä. Loukkaavia ja niin edelleen. Mieliala on vain pahentunut niistä.
Lisäksi tämä ongelma, josta nyt on kyse, on niin kipeä ja liittyy niin tärkeisiin asioihin, että tuntuu erityisen vaikealta kertoa siitä jollekin.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Jos jo etukäteen on sitä mieltä ettei saa apua niin ei ole vastaanottavainen myöskään mihinkään apuun. Sitä on lähdettävä siitä että olen hakemassa apua oireisiin ja toivon saavani sitä . Sillä se mitä ammatti auttajat tekevät niin niissä on aina ajatus takana. Onhan niiden joukossa tietysti myös sellaisiakin jotka eivät ehkä osaa auttaa oikealla tavalla. Psykiatrin vastaan otto ehkä auttaisi ennemmin kun psykologin , joten kirjoita paperille asiat mitä pohdit ja ota paperi mukaan vastaanotolle ja kirjoita myös siihen että haluaisit päästä pois tilanteesta missä olet.
Työssäni olen nähnyt monenlaisia tapauksia , ja niille vaikeimillekkin tapauksille on olemassa apu, kunhan siihen on vastaanottavainen . Siis kukaan muu ei sinulta voi ottaa pois ajatuksiasi ainoastaan kanssasi keskustelemalla antaa tarvittavat työkalut miten teet ongelmiksi kanssa. Sillä se parannus työ sinun on tehtävä ihan itse, joten se ei ole helppoa mutta kun pääsee taas normaali kuntoon niin huomaa että elämäkin taas on elämisen arvoista . Joskus on myös lääkitys auttamassa paranemista

Lue lisää

Ei psykiatrin vastaanotolle pääse noin vain.

Jotkut viisaat ovat sanoneet tuhansia vuosia sitten että mikään havaittu asia ei oikeastaan ole edes osa itseä, muuten kuin väliaikaisesti, koska kaikki mitä havaitaan on muuttuvaista. Ainoastaan havaitsija ei muutu, mutta sitä ei voi löytää objektina. Mehän emme esim. tavallaan näe silmillämme, vaan silmiemme läpi. Emme ajattele ajatuksiamme, vaan ajatukset vain pulpahtavat jostain. Emme nytkään tiedä mitä ajattelemme vaikka minuutin päästä. Samoin tunteet, jne. Siksi kaikkeen koettuun, kaikkeen mitä on olemassa, voi myös ottaa etäisyyttä, yksinkertaisesti olemalla tarttumatta siihen, ottamatta sitä omaksi, kun ei sitä omaksi voi ottaakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut viisaat ovat sanoneet tuhansia vuosia sitten että mikään havaittu asia ei oikeastaan ole edes osa itseä, muuten kuin väliaikaisesti, koska kaikki mitä havaitaan on muuttuvaista. Ainoastaan havaitsija ei muutu, mutta sitä ei voi löytää objektina. Mehän emme esim. tavallaan näe silmillämme, vaan silmiemme läpi. Emme ajattele ajatuksiamme, vaan ajatukset vain pulpahtavat jostain. Emme nytkään tiedä mitä ajattelemme vaikka minuutin päästä. Samoin tunteet, jne. Siksi kaikkeen koettuun, kaikkeen mitä on olemassa, voi myös ottaa etäisyyttä, yksinkertaisesti olemalla tarttumatta siihen, ottamatta sitä omaksi, kun ei sitä omaksi voi ottaakaan.

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt ajattelun ajattelemista ?
Sellaista pystyy tekemään, ja se onkin aika mielenkiintoista. En tarkoita, että pystyisi ajattelemaan mitä seuraavana hetkenä ajattelee, mutta ajatellessa pystyy pysähtymään ja ajattelemaan, mitä juuri sillä hetkellä ajattelee.
Eli ajatus voi herättää ajatuksen, miksi ajattelen juuri näin tai noin.

Anonyymi kirjoitti:

Se siinä keskustelemisessa huolettaa, että kokemukseni mukaan se usein pahentaa tilannetta. Ja tilanteeni on jo tarpeeksi vaikea.
Aloittaja

Sanot kallonkutistajalle vaan että "kaverin puolesta kyselen" niin sitten se ei kohdistu sinuun ja saat täydelliset neuvot mukaan. Usein antavat vielä karkkia ja limua.

Anonyymi kirjoitti:

Sanot kallonkutistajalle vaan että "kaverin puolesta kyselen" niin sitten se ei kohdistu sinuun ja saat täydelliset neuvot mukaan. Usein antavat vielä karkkia ja limua.

Muuten hyvä idea, mutta kallonkutistajalle ei saa aikaa kaverin puolesta, haluavat kyllä sen kaverin itse paikalle.

Ajattelen, että puhumisen vaikeus näissä mielen asioissa varmaan johtuu suurimmaksi osaksi häpeästä.
Hävettää mennä kertomaan, ettei itsellä ole nyt kaikki hyvin, ja vieläpä sitten alkaa kertoa, mikä on pielessä, mikä mielessä painaa.
Ihminen usein kärsii huonosta itsetunnosta näiden ongelmien kohdalla, eikä oikein tykkää itsestään, voi pitää itseään huonona ja epäonnistuneena.
Sitten ajatellaan, että ne muutkin ajattelevat samalla tavalla, minä/sinä olen huono ja epäonnistunut. Vaikka se ei totuus olekaan.
Nykyään nämä ongelmat ovat hyvin yleisiä ja paremmin ihmisten tietoisuudessa, sekin helpottaa joskus avun hakemisessa.
On esimerkiksi hyvä, kun tunnettuja ihmisiä on tullut julkisuuteen mielenterveysongelmiensa kanssa. Monet huomaavat, ettei se niin kauhea asia olekaan, senkin kanssa voi pärjätä, kun oppii keinot, jotka auttavat pärjäämisessä.

Oletko koskaan kokeillut kirjoittamista, jos on vaikea puhua ?
Kirjoituksia ei edes tarvitse näyttää kenellekään, jos ei itse halua sitä tehdä.
Kynä kauniiseen käteen, tai älylaitteelle näppäilemään, ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata tekstinä. Joitakin sellainen on auttanut.

Mielenterveyteen liittyvät asiat ovat kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia. Ja mitä enemmän niihin tutustuu ja syventyy laajemminkin, siitä on usein myös itselle apua.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelen, että puhumisen vaikeus näissä mielen asioissa varmaan johtuu suurimmaksi osaksi häpeästä.
Hävettää mennä kertomaan, ettei itsellä ole nyt kaikki hyvin, ja vieläpä sitten alkaa kertoa, mikä on pielessä, mikä mielessä painaa.
Ihminen usein kärsii huonosta itsetunnosta näiden ongelmien kohdalla, eikä oikein tykkää itsestään, voi pitää itseään huonona ja epäonnistuneena.
Sitten ajatellaan, että ne muutkin ajattelevat samalla tavalla, minä/sinä olen huono ja epäonnistunut. Vaikka se ei totuus olekaan.
Nykyään nämä ongelmat ovat hyvin yleisiä ja paremmin ihmisten tietoisuudessa, sekin helpottaa joskus avun hakemisessa.
On esimerkiksi hyvä, kun tunnettuja ihmisiä on tullut julkisuuteen mielenterveysongelmiensa kanssa. Monet huomaavat, ettei se niin kauhea asia olekaan, senkin kanssa voi pärjätä, kun oppii keinot, jotka auttavat pärjäämisessä.

Oletko koskaan kokeillut kirjoittamista, jos on vaikea puhua ?
Kirjoituksia ei edes tarvitse näyttää kenellekään, jos ei itse halua sitä tehdä.
Kynä kauniiseen käteen, tai älylaitteelle näppäilemään, ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata tekstinä. Joitakin sellainen on auttanut.

Mielenterveyteen liittyvät asiat ovat kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia. Ja mitä enemmän niihin tutustuu ja syventyy laajemminkin, siitä on usein myös itselle apua.

Lue lisää

Jollekin on hyvä puhua

Se vapauttaa

Anonyymi kirjoitti:

Jollekin on hyvä puhua

Se vapauttaa

Totta, puhuminen auttaa aina.
Omalla kohdallani olen aina ajatellut, kunpa olisin tajunnut sen ajoissa.
Sairastuttuani en alkuun puhunut kenellekään mitään omista ongelmistani, ja se oli virhe, näin sen ainakin itse tajusin.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä, jos täytyy, niin on hyvä odottaa sellaista hetkeä, että haluaa puhua.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelen, että puhumisen vaikeus näissä mielen asioissa varmaan johtuu suurimmaksi osaksi häpeästä.
Hävettää mennä kertomaan, ettei itsellä ole nyt kaikki hyvin, ja vieläpä sitten alkaa kertoa, mikä on pielessä, mikä mielessä painaa.
Ihminen usein kärsii huonosta itsetunnosta näiden ongelmien kohdalla, eikä oikein tykkää itsestään, voi pitää itseään huonona ja epäonnistuneena.
Sitten ajatellaan, että ne muutkin ajattelevat samalla tavalla, minä/sinä olen huono ja epäonnistunut. Vaikka se ei totuus olekaan.
Nykyään nämä ongelmat ovat hyvin yleisiä ja paremmin ihmisten tietoisuudessa, sekin helpottaa joskus avun hakemisessa.
On esimerkiksi hyvä, kun tunnettuja ihmisiä on tullut julkisuuteen mielenterveysongelmiensa kanssa. Monet huomaavat, ettei se niin kauhea asia olekaan, senkin kanssa voi pärjätä, kun oppii keinot, jotka auttavat pärjäämisessä.

Oletko koskaan kokeillut kirjoittamista, jos on vaikea puhua ?
Kirjoituksia ei edes tarvitse näyttää kenellekään, jos ei itse halua sitä tehdä.
Kynä kauniiseen käteen, tai älylaitteelle näppäilemään, ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata tekstinä. Joitakin sellainen on auttanut.

Mielenterveyteen liittyvät asiat ovat kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia. Ja mitä enemmän niihin tutustuu ja syventyy laajemminkin, siitä on usein myös itselle apua.

Lue lisää

En oikein usko omalla kohdallani siihen häpeään, koska tietyt aikaisemmat kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että en pysty juurikaan tuntemaan häpeää mistään asiasta.
Kirjoittamista olen kyllä kokeillut, mutta ei sekään paljon auta. Sehän on vähän sama kuin asioiden pyörittely omassa päässä, eikä se oikein johda mihinkään.
Aloittaja

Oletko täysin varma, ettet saisi vastausta ? Aina kannattaa kokeilla.
Koska keskustelemalla asianosaisen kanssa ongelma on parasta hoitaa. Se saattaa vaivata teitä molempia, ei ainoastaan sinua.
Ihmissuhteet ovat vaikeita joskus, ja on tietenkin hyvä, jos niissä oppii luovimaan ja ottaa asiat puheeksi toisen kanssa.

Kerroit, ettet usko puhumisen vaikeuden johtuvan häpeästä. Oletko miettinyt muita mahdollisuuksia, mistä se saattaisi johtua ? Joku estehän sinulla itselläsi on, jos et pysty puhumaan ?
Vaikeista asioista on yleensä aina tukalaa puhua, mutta se taitaa olla ainoa keino, jolla saa asiat selvitettyä toisen ihmisen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko täysin varma, ettet saisi vastausta ? Aina kannattaa kokeilla.
Koska keskustelemalla asianosaisen kanssa ongelma on parasta hoitaa. Se saattaa vaivata teitä molempia, ei ainoastaan sinua.
Ihmissuhteet ovat vaikeita joskus, ja on tietenkin hyvä, jos niissä oppii luovimaan ja ottaa asiat puheeksi toisen kanssa.

Kerroit, ettet usko puhumisen vaikeuden johtuvan häpeästä. Oletko miettinyt muita mahdollisuuksia, mistä se saattaisi johtua ? Joku estehän sinulla itselläsi on, jos et pysty puhumaan ?
Vaikeista asioista on yleensä aina tukalaa puhua, mutta se taitaa olla ainoa keino, jolla saa asiat selvitettyä toisen ihmisen kanssa.

Lue lisää

No se on tullut jo selväksi, ettei toinen osapuoli ole innokas keskustelemaan. En ehkä itsekään jaksaisi sellaista juuri nyt.
Aloittaja

Monessa parisuhteessa on tullut kriisi kun toinen on tullut uskoon. Yleensä se johtaa avioeroon ,sillä kun toinen muuttuu liikaa tavoiltaan niin hän ei ole enää se sama ihminen johon kerran rakastui. Koko,persoonallisuus muuttuu ja toinen ei tunne häntä enää koska kaikki uudet uskomukset ovat hänen vallanneet hänen mielensä .
Tiedän yhden vanhan äidin kun hänen lapsensa yhtä äkkiä tuli Jehovan todistajaksi ja kulkee kierrellen sanaansa julistamassa ihmisten ovia koputtelemassa . Tämä vanha ihminen oli ihan murheissaan lapsensa muuttumisesta ja sanoi että kaikki se henkinen yhteenkuuluvaisuuden mikä hänellä oli lapseensa on poissa.
Joten vaikeita asioita ne ovat ja kun näkee ettei mitään voi , niin aika lähteä . Tai siten hyväksyä .
Mutta eri uskonnoissa on sellaisia sääntöjä että ne säännöt turmelevat suhteet

Anonyymi kirjoitti:

Monessa parisuhteessa on tullut kriisi kun toinen on tullut uskoon. Yleensä se johtaa avioeroon ,sillä kun toinen muuttuu liikaa tavoiltaan niin hän ei ole enää se sama ihminen johon kerran rakastui. Koko,persoonallisuus muuttuu ja toinen ei tunne häntä enää koska kaikki uudet uskomukset ovat hänen vallanneet hänen mielensä .
Tiedän yhden vanhan äidin kun hänen lapsensa yhtä äkkiä tuli Jehovan todistajaksi ja kulkee kierrellen sanaansa julistamassa ihmisten ovia koputtelemassa . Tämä vanha ihminen oli ihan murheissaan lapsensa muuttumisesta ja sanoi että kaikki se henkinen yhteenkuuluvaisuuden mikä hänellä oli lapseensa on poissa.
Joten vaikeita asioita ne ovat ja kun näkee ettei mitään voi , niin aika lähteä . Tai siten hyväksyä .
Mutta eri uskonnoissa on sellaisia sääntöjä että ne säännöt turmelevat suhteet

Lue lisää

No tässä tapauksessa minä kyllä pystyisin hyväksymään sen henkilön uskovaisena. Hän vain ei uuden uskonsa vuoksi pysty hyväksymään enää minua. Tai tavallaan pystyy hyväksymään, mutta ei voi enää olla kanssani missään tekemisissä.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Monessa parisuhteessa on tullut kriisi kun toinen on tullut uskoon. Yleensä se johtaa avioeroon ,sillä kun toinen muuttuu liikaa tavoiltaan niin hän ei ole enää se sama ihminen johon kerran rakastui. Koko,persoonallisuus muuttuu ja toinen ei tunne häntä enää koska kaikki uudet uskomukset ovat hänen vallanneet hänen mielensä .
Tiedän yhden vanhan äidin kun hänen lapsensa yhtä äkkiä tuli Jehovan todistajaksi ja kulkee kierrellen sanaansa julistamassa ihmisten ovia koputtelemassa . Tämä vanha ihminen oli ihan murheissaan lapsensa muuttumisesta ja sanoi että kaikki se henkinen yhteenkuuluvaisuuden mikä hänellä oli lapseensa on poissa.
Joten vaikeita asioita ne ovat ja kun näkee ettei mitään voi , niin aika lähteä . Tai siten hyväksyä .
Mutta eri uskonnoissa on sellaisia sääntöjä että ne säännöt turmelevat suhteet

Lue lisää

Ei uskonto voi muuttaa kenenkään persoonallisuutta kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

No tässä tapauksessa minä kyllä pystyisin hyväksymään sen henkilön uskovaisena. Hän vain ei uuden uskonsa vuoksi pysty hyväksymään enää minua. Tai tavallaan pystyy hyväksymään, mutta ei voi enää olla kanssani missään tekemisissä.
Aloittaja

Lue lisää

Jos te ette asu yhdessä, niin ehkä on paras unohtaa tuollainen ihminen ja jatkaa matkaa, saa itselleen mielenrauhan.
Jos toinen ei halua olla tekemisissä, niin miksi siinä pitäisi roikkua ?
Jos kyseessä on esim. puoliso, se tekee asioista vähän hankalampia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos te ette asu yhdessä, niin ehkä on paras unohtaa tuollainen ihminen ja jatkaa matkaa, saa itselleen mielenrauhan.
Jos toinen ei halua olla tekemisissä, niin miksi siinä pitäisi roikkua ?
Jos kyseessä on esim. puoliso, se tekee asioista vähän hankalampia.

Lue lisää

Jos se olisi niin helppoa, niin sittenhän kenelläkään ei koskaan olisi mitään ihmissuhdeongelmia tai suruja, kun kaikki vain unohdettaisiin. Alkoholistikin voisi vain unohtaa viinan jne...
Olen miettinyt että ehkä haen tähän apua, mutta en tiedä mikä olisi se taho jonka puoleen kääntyisin. Ei terveyskeskus, koska en halua mitään merkintöjä tiedostoihin. Ei seurakunta edellä mainituista syistä. Auttava puhelin/chatti ei taida olla kovin tehokas, varsinkaan kun siinä joutuu joka kerta aloittamaan asian kertomisen alusta uudelle ihmiselle. Mitä muita paikkoja edes on.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Jos se olisi niin helppoa, niin sittenhän kenelläkään ei koskaan olisi mitään ihmissuhdeongelmia tai suruja, kun kaikki vain unohdettaisiin. Alkoholistikin voisi vain unohtaa viinan jne...
Olen miettinyt että ehkä haen tähän apua, mutta en tiedä mikä olisi se taho jonka puoleen kääntyisin. Ei terveyskeskus, koska en halua mitään merkintöjä tiedostoihin. Ei seurakunta edellä mainituista syistä. Auttava puhelin/chatti ei taida olla kovin tehokas, varsinkaan kun siinä joutuu joka kerta aloittamaan asian kertomisen alusta uudelle ihmiselle. Mitä muita paikkoja edes on.
Aloittaja

Lue lisää

Ihmisillä on aina ollut, ja tulee aina olemaan silloin tällöin ongelmia.
Enkä tarkoittanut, että asiat voisi aina vain unohtaa, ei se niinkään toimi.
Mutta jos joku ihmissuhde tuntuu itselle liian vaikealta, niin kyllä sen pystyy lopettamaan ihan jo itsensä säästämiseksi.

Päihteet, alkoholit ym. ongelmainen joutuu tavallaan unohtamaan, jos niistä eroon haluaa, samalla lailla on muidenkin riippuvuuksien kanssa.
Muistissa kyllä kaikki pysyy, ja saattaa tulla houkutusta joskus sortuakin " vanhaan ja tuttuun ", mutta riippuvuuksistakin irti päästäkseen on taisteltava, eniten itsensä kanssa.
Ja jos oikeasti haluaa itselleen hyvää, ja paremman mielen ja olotilan, niin irtaantuminen voi hyvinkin onnistua.

Ei niitä keskustelu apukeinojakaan oikein ole kuin erilaiset chatit, auttavat puhelimet, tai sitten se oikea ammattiapu lääkärin/hoitajan taholta, mutta siitä tosiaankin jää joitain merkintöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se olisi niin helppoa, niin sittenhän kenelläkään ei koskaan olisi mitään ihmissuhdeongelmia tai suruja, kun kaikki vain unohdettaisiin. Alkoholistikin voisi vain unohtaa viinan jne...
Olen miettinyt että ehkä haen tähän apua, mutta en tiedä mikä olisi se taho jonka puoleen kääntyisin. Ei terveyskeskus, koska en halua mitään merkintöjä tiedostoihin. Ei seurakunta edellä mainituista syistä. Auttava puhelin/chatti ei taida olla kovin tehokas, varsinkaan kun siinä joutuu joka kerta aloittamaan asian kertomisen alusta uudelle ihmiselle. Mitä muita paikkoja edes on.
Aloittaja

Lue lisää

Mielenterveystoimistot on ilmaisia avun tarjoajia. Tunne "tulla loukatuksi" on kokijan tunne. Loukkaava ihminen ei välttämättä edes huomaa loukkaavansa toista.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisillä on aina ollut, ja tulee aina olemaan silloin tällöin ongelmia.
Enkä tarkoittanut, että asiat voisi aina vain unohtaa, ei se niinkään toimi.
Mutta jos joku ihmissuhde tuntuu itselle liian vaikealta, niin kyllä sen pystyy lopettamaan ihan jo itsensä säästämiseksi.

Päihteet, alkoholit ym. ongelmainen joutuu tavallaan unohtamaan, jos niistä eroon haluaa, samalla lailla on muidenkin riippuvuuksien kanssa.
Muistissa kyllä kaikki pysyy, ja saattaa tulla houkutusta joskus sortuakin " vanhaan ja tuttuun ", mutta riippuvuuksistakin irti päästäkseen on taisteltava, eniten itsensä kanssa.
Ja jos oikeasti haluaa itselleen hyvää, ja paremman mielen ja olotilan, niin irtaantuminen voi hyvinkin onnistua.

Ei niitä keskustelu apukeinojakaan oikein ole kuin erilaiset chatit, auttavat puhelimet, tai sitten se oikea ammattiapu lääkärin/hoitajan taholta, mutta siitä tosiaankin jää joitain merkintöjä.

Lue lisää

Muita paikkoja on olemassa.

Tämä on ihan hauska ehdotus sikäli, että olen itse sellaisessa puhelimessa töissä. Ehkä minun pitäisi soittaa itselleni.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on ihan hauska ehdotus sikäli, että olen itse sellaisessa puhelimessa töissä. Ehkä minun pitäisi soittaa itselleni.
Aloittaja

Villi ajatus, onko joku tuttusi uskovainen ja kenties suhtautuu varauksella sinuun tämän selvännäkijähomman vuoksi?

Jotkut uskovaiset voivat ajatella, että se liittyy pahoihin henkivoimiin ja vastustavat selvännäköä.

Anonyymi kirjoitti:

Villi ajatus, onko joku tuttusi uskovainen ja kenties suhtautuu varauksella sinuun tämän selvännäkijähomman vuoksi?

Jotkut uskovaiset voivat ajatella, että se liittyy pahoihin henkivoimiin ja vastustavat selvännäköä.

Lue lisää

Hän ei tiedä työstäni.
Aloittaja

No mikä siinä ihmissuhteessa sitoo niin paljon, jos ei kerran ole parisuhde ?
Ihmistä voi olla vaikea jättää pois elämästään, vaikka ei mikään puoliso olisikaan, mutta täytyykö itsensä sairastuttaa jonkun toisen takia ?

Anonyymi kirjoitti:

No mikä siinä ihmissuhteessa sitoo niin paljon, jos ei kerran ole parisuhde ?
Ihmistä voi olla vaikea jättää pois elämästään, vaikka ei mikään puoliso olisikaan, mutta täytyykö itsensä sairastuttaa jonkun toisen takia ?

Lue lisää

No, minä vain pidän hänestä niin paljon. Se on aina ollut niin yksinkertaista.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

No, minä vain pidän hänestä niin paljon. Se on aina ollut niin yksinkertaista.
Aloittaja

Mutta pidätkö sitten itsestäsi, ja jos niin minkä verran ?
Altistat itsesi ja mahdollisesti henkisen vointisi alttiiksi jopa sairastumiselle sen takia, että pidät siitä toisesta.
Jätät itsesi huomiotta täysin, ihmisen takia, joka saa sinussa aikaan ahdistusta, e se vaikuta niin kovin yksinkertaiselta.

Jos asia olisi sinulle yksinkertainen, ja olisit tyytyväinen tuohon ihmissuhteeseen, et olisi tänne kirjoittanut tilanteesta.
Mieti, mihin olisit itse tyytyväinen, ja mitä haluat elämässäsi, olla onnellinen, vai koko ajan ahdistunut ja epäileväinen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta pidätkö sitten itsestäsi, ja jos niin minkä verran ?
Altistat itsesi ja mahdollisesti henkisen vointisi alttiiksi jopa sairastumiselle sen takia, että pidät siitä toisesta.
Jätät itsesi huomiotta täysin, ihmisen takia, joka saa sinussa aikaan ahdistusta, e se vaikuta niin kovin yksinkertaiselta.

Jos asia olisi sinulle yksinkertainen, ja olisit tyytyväinen tuohon ihmissuhteeseen, et olisi tänne kirjoittanut tilanteesta.
Mieti, mihin olisit itse tyytyväinen, ja mitä haluat elämässäsi, olla onnellinen, vai koko ajan ahdistunut ja epäileväinen.

Lue lisää

En minä ole ahdistunut, vaan masentunut siitä että tämä ihmissuhde on päättymässä. Sitä paitsi masennus ei ole oma valinta. Kuvittelin monta vuotta että en edes voisi masentua, koska elämäntilanteeni on sellainen ettei minulla ole varaa masentua, kun se vaikuttaisi liikaa työkykyyn ja sitä kautta toimeentuloon. Olisi pitänyt tajuta ettei se mene niin.
Tällä hetkellä en kyllä erityisesti pidä itsestäni enää.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

En minä ole ahdistunut, vaan masentunut siitä että tämä ihmissuhde on päättymässä. Sitä paitsi masennus ei ole oma valinta. Kuvittelin monta vuotta että en edes voisi masentua, koska elämäntilanteeni on sellainen ettei minulla ole varaa masentua, kun se vaikuttaisi liikaa työkykyyn ja sitä kautta toimeentuloon. Olisi pitänyt tajuta ettei se mene niin.
Tällä hetkellä en kyllä erityisesti pidä itsestäni enää.
Aloittaja

Lue lisää

Masennuksesi taitaa johtua aika pitkälti siitä, kun et pidä itsestäsi enää.
Podetko jotenkin itsesi syyttelyä pieleen menneen ihmissuhteen takia ? Tuntuuko, että syy olisi sinun, kun toinen ei haluakaan olla enää kanssasi ?

On teillä aika outo suhde ollut, kun kerrot tuolla yhdessäkin kohdassa, ettei tuo toinen edes tiennyt, mitä työtä teet, siis noita selvännäkijähommia.
Ihmissuhteissa hyvä asia on myös luottamus ja rehellisyys, vaikkei mikään parisuhde edes olisi.
Sinuna kokoaisin itseni ehjäksi ihmiseksi, ja alkaisin pitää itsestäni, sekä luopuisin ihmissuhteesta, joka saa elämän tuntumaan kurjalta.
Maailmassa ihmisiä riittää, jos kavereita haluaa. On olemassa ihmisiä, joille kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Kunhan kelpaat myös itsellesi.

Anonyymi kirjoitti:

En minä ole ahdistunut, vaan masentunut siitä että tämä ihmissuhde on päättymässä. Sitä paitsi masennus ei ole oma valinta. Kuvittelin monta vuotta että en edes voisi masentua, koska elämäntilanteeni on sellainen ettei minulla ole varaa masentua, kun se vaikuttaisi liikaa työkykyyn ja sitä kautta toimeentuloon. Olisi pitänyt tajuta ettei se mene niin.
Tällä hetkellä en kyllä erityisesti pidä itsestäni enää.
Aloittaja

Lue lisää

Ei ole yhtäkään ihmistä maan päällä joka ei voisi masentua , se ei katso mihin yhteiskunta ryhmään kuuluu kun iskee ihmiseen, sitten on niinkin että sekin on sentään normaali reaktio asiasta mitä ei koskaan luullut käyvän itselle . Ja siihen on lääkkeitä olemassa.äyksintuttu mies 56 vuotias tuli jätetyksi ja hän tuli myös masentuneeksi, mutta otti yhteyttä psykiatriaan ja sai lääkkeet ja terapiaa keskustelu muodossa, ja lopulta masennus hellitti joten kannattaa hakea apua asioihin jotka haittaa tavallista elämää.

Anonyymi kirjoitti:

No, minä vain pidän hänestä niin paljon. Se on aina ollut niin yksinkertaista.
Aloittaja

Onhan se niin että kaikki asiat eivät ole mitään parisuhteita joskus on isä ja lapsi parhaat kaverit ja kun lapsi sitten muuttaa omilleen niin ei se kaveruuskaanenää ole samanlaista.
Joskus taas voi joku olla paras ystävä , ja yhtäkkiä vaan huomaa että sekin on yksipuolista joten monenlaisia kohtaloita on elämässä ämuistan kauan sitten kun olin ystävä yhden kollegan kansaa että me puhuttiin paljon asioita tämän naisen kanssa. Kun sitten menin avioon niin hän kirjoitti että hän in mustasukkainen . Siis minulla ei ollut tietoakaan hänen tunteistaan eikä siitä että hän oli lesbo.
Joten niin monenlaisia kohtaloita on ihmis suhteissa

Anonyymi kirjoitti:

En minä ole ahdistunut, vaan masentunut siitä että tämä ihmissuhde on päättymässä. Sitä paitsi masennus ei ole oma valinta. Kuvittelin monta vuotta että en edes voisi masentua, koska elämäntilanteeni on sellainen ettei minulla ole varaa masentua, kun se vaikuttaisi liikaa työkykyyn ja sitä kautta toimeentuloon. Olisi pitänyt tajuta ettei se mene niin.
Tällä hetkellä en kyllä erityisesti pidä itsestäni enää.
Aloittaja

Lue lisää

Oli ihmissuhde mikä hyvänsä niin usein kuitenkin käy niin ettei ne kestä koko elämää, sillä ihmiset kasvavat usein eri suuntiin ajan kanssa , sitä tapahtuu myös parisuhteistakin ihan samalla tavalla kun ystävyys suhteessakin . Myös suhteissa joissa ainoastaan yhdellä on se vahva tunne, sillä toisella ei sitä ole

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksesi taitaa johtua aika pitkälti siitä, kun et pidä itsestäsi enää.
Podetko jotenkin itsesi syyttelyä pieleen menneen ihmissuhteen takia ? Tuntuuko, että syy olisi sinun, kun toinen ei haluakaan olla enää kanssasi ?

On teillä aika outo suhde ollut, kun kerrot tuolla yhdessäkin kohdassa, ettei tuo toinen edes tiennyt, mitä työtä teet, siis noita selvännäkijähommia.
Ihmissuhteissa hyvä asia on myös luottamus ja rehellisyys, vaikkei mikään parisuhde edes olisi.
Sinuna kokoaisin itseni ehjäksi ihmiseksi, ja alkaisin pitää itsestäni, sekä luopuisin ihmissuhteesta, joka saa elämän tuntumaan kurjalta.
Maailmassa ihmisiä riittää, jos kavereita haluaa. On olemassa ihmisiä, joille kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Kunhan kelpaat myös itsellesi.

Lue lisää

Siinä ei ole mitään erikoista, ettei hän tiedä selvänäkijähommasta, koska olen kertonut siitä vain muutamalle ihmiselle. Esimerkiksi kukaan sukulaiseni ei tiedä asiasta.
En tiedä syytänkö itseäni tästä tilanteesta. Se toinen osapuoli ainakin sanoi, ettei tämä välirikko johdu minusta, vaan pelkästään niistä uskon asioista.
Eikä tämä ihmissuhde ole saanut oloani tuntumaan kurjalta, vaan päinvastoin se on ollut kaikkein paras asia elämässäni. Sen takia tästä onkin niin vaikea luopua. Aivan kuin Jumala olisi tuominnut minut helvettiin loppuiäkseni, vaikka en ole tehnyt mitään väärää eikä Jumalaa ole edes olemassa.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Siinä ei ole mitään erikoista, ettei hän tiedä selvänäkijähommasta, koska olen kertonut siitä vain muutamalle ihmiselle. Esimerkiksi kukaan sukulaiseni ei tiedä asiasta.
En tiedä syytänkö itseäni tästä tilanteesta. Se toinen osapuoli ainakin sanoi, ettei tämä välirikko johdu minusta, vaan pelkästään niistä uskon asioista.
Eikä tämä ihmissuhde ole saanut oloani tuntumaan kurjalta, vaan päinvastoin se on ollut kaikkein paras asia elämässäni. Sen takia tästä onkin niin vaikea luopua. Aivan kuin Jumala olisi tuominnut minut helvettiin loppuiäkseni, vaikka en ole tehnyt mitään väärää eikä Jumalaa ole edes olemassa.
Aloittaja

Lue lisää

No nyt kerroit tilanteen hyvinkin ymmärrettävästi.
Asia ei ole siis lainkaan itsestäsi kiinni.
Sille ei kuitenkaan voi mitään, jos toinen ihminen haluaa lopettaa ihmissuhteen, ei halua olla enää tekemisissä.
Siinä joutuu luopumaan toisesta, ehkä läheiseksikin tulleesta ihmisestä. Eikä se ole helppoa.
Elämässä joutuu luopumaan loppujen lopuksi aika monista erilaisista asioista, ja on vain opeteltava, miten siihen itse suhtautuu, ettei kaikki käy liian raskaaksi.

On aika huono sanoa, että aika parantaa, mutta oikeasti se on niin. Aika antaa tilaa ja avaa ajatuksia, tunteita ja käsitystä siitä, miten se luopuminen on vaikuttanut.

Anonyymi kirjoitti:

No nyt kerroit tilanteen hyvinkin ymmärrettävästi.
Asia ei ole siis lainkaan itsestäsi kiinni.
Sille ei kuitenkaan voi mitään, jos toinen ihminen haluaa lopettaa ihmissuhteen, ei halua olla enää tekemisissä.
Siinä joutuu luopumaan toisesta, ehkä läheiseksikin tulleesta ihmisestä. Eikä se ole helppoa.
Elämässä joutuu luopumaan loppujen lopuksi aika monista erilaisista asioista, ja on vain opeteltava, miten siihen itse suhtautuu, ettei kaikki käy liian raskaaksi.

On aika huono sanoa, että aika parantaa, mutta oikeasti se on niin. Aika antaa tilaa ja avaa ajatuksia, tunteita ja käsitystä siitä, miten se luopuminen on vaikuttanut.

Lue lisää

Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun olen joutunut tästä ihmisestä luopumaan. Sillä ensimmäisellä kerralla meni todella monta vuotta ennen kuin luulin päässeeni asiasta yli. Ja silloinkin olin väärässä. Nyt meillä on ollut sentään muutama vuosi yhdessä, ehkä sen pitäisi riittää. Tämä vain tuntuu vähän siltä kuin olisin abiturientti jolle sanottaisiin: Et sinä saakaan suorittaa mitään ylioppilastutkintoa, joudutkin nyt palaamaan päiväkodin pihalle kurahousut jalassa ja siellä pysyt koko loppuelämäsi.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun olen joutunut tästä ihmisestä luopumaan. Sillä ensimmäisellä kerralla meni todella monta vuotta ennen kuin luulin päässeeni asiasta yli. Ja silloinkin olin väärässä. Nyt meillä on ollut sentään muutama vuosi yhdessä, ehkä sen pitäisi riittää. Tämä vain tuntuu vähän siltä kuin olisin abiturientti jolle sanottaisiin: Et sinä saakaan suorittaa mitään ylioppilastutkintoa, joudutkin nyt palaamaan päiväkodin pihalle kurahousut jalassa ja siellä pysyt koko loppuelämäsi.
Aloittaja

Lue lisää

Ensimmäinen, toinen, kolmas..kerta.
Miksi palata tekemisiin saman ihmisen kanssa, jos on välit mennyt.
Itselläni kävi kerran niin, kun oli vaikea kaverisuhde, otin etäisyyttä ihan itseni takia.
Meni jonkin aikaa ja palasin kaveruuteen, vaan eipä olisi kannattanut.
Sama kuin löisi päätänsä seinään.
No tämä kaveri sitten lopulta sanoi, etten kuulu enää hänen elämäänsä, ja se helpotti tilannetta, siihen loppui kaveruus.
Kyllähän se jonkin aikaa jollain tavalla pahalta tuntui, mutta elämä jatkuu.
Olen kyllä ihan tyytyväinen, ettei ole enää sellaista kaveria, jonka seurassa tuli aina vähän ahdistava ja paha olo.
En ole edes miettinyt, että vielä joskus kaveerattaisiin, siihen en rupea, ihan itseni tasapainon vuoksi.
Ihmisiä tulee ja menee elämässä muutenkin, miksi jäädä roikkumaan johonkin, mikä ei tunnu hyvältä.

Tai jotain parantavia kiviä.

Suksi kuusen kukkatippojesi kanssa, koska sellaiset keinot ketään ihmistä ovat auttaneet . Lääkäri on se paras asia tälläisissä tapauksissa , ja asiaan kuuluvat lääkkeet.
Ei pidä ilmoitella edes tuollaisia asioita, voi olla että joku vaikeasti sairas alkaa kokeilemaan ja menee aina vaan huonommaksi.
Pitää olla varovainen neuvoissaan silloin kun ei edes ole tieteen tasolla vaan ehdottelee asioita millä ei ole mitään vaikutusta ihmisen huonoon vointiin.
Sinä et siis voi tietää esim jos se jota neuvot syö jotain lääkettä muihin asioihin , ja jos alkaa kokeilemaan jotain humbuuki tippoja niin voi tilanne mennä vakavaksi
Joten epätieteelliset menetelmät ovat jo kauan sitten olleet poissa nykyihmisen elämästä , nyt uskotaan tieteeseen ja kokeiltuihin hoitomenetelmiin

Anonyymi kirjoitti:

Tai jotain parantavia kiviä.

Jaa että oikein kiviäkin , tunnen yhden henkilön joka touhuaa näiden kivien kanssa, hullua hommaa sekin mutta kai siinäkin aika kuluu

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että oikein kiviäkin , tunnen yhden henkilön joka touhuaa näiden kivien kanssa, hullua hommaa sekin mutta kai siinäkin aika kuluu

Jos hän on kiviensä kanssa onnellinen, niin mikäs siinä.
Jokainen saa avun jostakin itselleen, hänellä se voi olla kivet.

Anonyymi kirjoitti:

Suksi kuusen kukkatippojesi kanssa, koska sellaiset keinot ketään ihmistä ovat auttaneet . Lääkäri on se paras asia tälläisissä tapauksissa , ja asiaan kuuluvat lääkkeet.
Ei pidä ilmoitella edes tuollaisia asioita, voi olla että joku vaikeasti sairas alkaa kokeilemaan ja menee aina vaan huonommaksi.
Pitää olla varovainen neuvoissaan silloin kun ei edes ole tieteen tasolla vaan ehdottelee asioita millä ei ole mitään vaikutusta ihmisen huonoon vointiin.
Sinä et siis voi tietää esim jos se jota neuvot syö jotain lääkettä muihin asioihin , ja jos alkaa kokeilemaan jotain humbuuki tippoja niin voi tilanne mennä vakavaksi
Joten epätieteelliset menetelmät ovat jo kauan sitten olleet poissa nykyihmisen elämästä , nyt uskotaan tieteeseen ja kokeiltuihin hoitomenetelmiin

Lue lisää

Eiköhän tuo kukkatippa kommentti ollut vitsiksi tarkoitettu?

Et ole tehnyt mitään tyhmää, kun olet kirjoittanut tänne.
Tässä taas yksi asia, josta syyttelet itseäsi, on muka tyhmää tehdä näin ( tyhmiä juttuja ).
Masentunut toimii juurikin noin, ei oikein osaa arvostaa itseään missään asiassa.
Hae oikeasti jostain apua, älä jää yksin murehtimaan.

No ei se mitään älytöntä ole, kirjoittaminenkin on kanava ihmiselle että voi saada mietteitään pränttiin.
Ja ethän edes paljastanut asiaa joten ihan okay kirjoittaa, kyllä täällä on myös ihmisiä jotka itse ovat käyneet läpi asioita jotka ovat vaikeita ja siten voivat auttaa noin niinkuin kokemuksiinsa perusteella, vaikka se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .

En osaa sanoa. Riippuu aika paljon siitäkin, miten kuulija suhtautuisi asiaani. Yleensä ihmiset vähättelevät minun ongelmiani ja/tai suhtautuvat jotenkin tuomitsevasti.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

En osaa sanoa. Riippuu aika paljon siitäkin, miten kuulija suhtautuisi asiaani. Yleensä ihmiset vähättelevät minun ongelmiani ja/tai suhtautuvat jotenkin tuomitsevasti.
Aloittaja

Lue lisää

Miten ne voivat suhtautua noin jos eivät tiedä mikä sinun asiasi on, vai onko heillä jonkinlainen aavistus siitä mitä se voisi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ne voivat suhtautua noin jos eivät tiedä mikä sinun asiasi on, vai onko heillä jonkinlainen aavistus siitä mitä se voisi olla.

Tarkoitin sellaista tilannetta, jossa ihmiset tietävät asiasta.
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

En osaa sanoa. Riippuu aika paljon siitäkin, miten kuulija suhtautuisi asiaani. Yleensä ihmiset vähättelevät minun ongelmiani ja/tai suhtautuvat jotenkin tuomitsevasti.
Aloittaja

Lue lisää

Suhtautuvatko ihmiset tuomitsevasti, vai tuntuuko sinusta vain siltä ?
Joskus se pieni tuomitsevuuskin voi olla hyväksi, se saa ihmisen ajattelemaan asioita vähän laajemmin.
Oma napa on tärkeä, mutta on hyvä ajatella muidenkin ihmisten kantilta.

Anonyymi kirjoitti:

Suhtautuvatko ihmiset tuomitsevasti, vai tuntuuko sinusta vain siltä ?
Joskus se pieni tuomitsevuuskin voi olla hyväksi, se saa ihmisen ajattelemaan asioita vähän laajemmin.
Oma napa on tärkeä, mutta on hyvä ajatella muidenkin ihmisten kantilta.

Lue lisää

En tietenkään voi tietää, suhtautuuko joku tuomitsevasti vai tuntuuko minusta vain siltä. Mutta jos ihminen saa sen kuvan, että ammattiauttaja tai muu keskustelukumppani suhtautuu tuomitsevasti, niin silloin keskustelusta ei todennäköisesti ole paljon apua.
Totta kyllä on, että muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon. Usein vain on vaikea tietää, mitä muut ajattelevat ja tuntevat, esim. jos he eivät itse halua kertoa paljoakaan. Sitten ei voi tietää, mitä oikeastaan pitäisi ottaa huomioon, ja joutuu olemaan omien arvaustensa varassa. Ja arvaukset menevät yleensä enemmän tai vähemmän pieleen.
Aloittaja

Et kai vaan pelkää tulevasi itsekin naurunalaiseksi, jos muut alkavat ihmetellä vaikkapa sitä, miksi pidät hänen puoliaan, tai siitä miksi salailet asiaa ?
Ja miksi on ajateltava, mikä siinä asiassa olisi noloa ja kenelle ? Miten hänen läheistensä suhtautuminen voi sinuun vaikuttaa ?

Ja kun kerroit, ettei voi tietää, mitä muut ajattelevat tai tuntevat, pieni neuvo, ihmisillä on suu sitä varten, että voi kysyä toiselta, jos jokin seikka askarruttaa. Aivan hyvin voi kysyä, mitä ajattelet tästä ja tästä, ym.

Ei tuo sinun tuttusi kovin mukavalta vaikuta, kun kerrot, että hän on laittanut ja tulee laittamaan välejä poikki muidenkin kanssa.
Mitä saat siitä, että pidät niin tiukasti kiinni hänestä ?

Anonyymi kirjoitti:

Et kai vaan pelkää tulevasi itsekin naurunalaiseksi, jos muut alkavat ihmetellä vaikkapa sitä, miksi pidät hänen puoliaan, tai siitä miksi salailet asiaa ?
Ja miksi on ajateltava, mikä siinä asiassa olisi noloa ja kenelle ? Miten hänen läheistensä suhtautuminen voi sinuun vaikuttaa ?

Ja kun kerroit, ettei voi tietää, mitä muut ajattelevat tai tuntevat, pieni neuvo, ihmisillä on suu sitä varten, että voi kysyä toiselta, jos jokin seikka askarruttaa. Aivan hyvin voi kysyä, mitä ajattelet tästä ja tästä, ym.

Ei tuo sinun tuttusi kovin mukavalta vaikuta, kun kerrot, että hän on laittanut ja tulee laittamaan välejä poikki muidenkin kanssa.
Mitä saat siitä, että pidät niin tiukasti kiinni hänestä ?

Lue lisää

En välitä siitä, vaikka itse tulisin tässä asiassa naurunalaiseksi. Eikä hänen läheistensä suhtautuminen minuun vaikuta, kun en edes tunne heitä, totesin vain että se on varmaan noloa heillekin. Minä en mielelläni nolaa tätä ihmistä, mutta sitä en voi estää jos hän itse nolaa itsensä.
Tottahan on, että asioita voi kysyä, mutta usein homma kaatuu siihen että kysymyksiin ei vastata.
En tarkkaan tiedä moneenko ihmiseen hän on katkaissut välit uskonsa takia, mutta asia on se tyyppinen, että varmaan 50 prosenttia hänen tuttavapiiristään tulee saamaan saman kohtalon kuin minä. Ei se paljon lohduta.
Vaikea tietysti on lähteä analysoimaan miksi juuri tämä ihminen on minulle niin tärkeä. Se vain on aina ollut niin. Ei aina, koska lapsena en vielä tuntenut häntä, mutta aina lapsuuden jälkeen.
Aloittaja

Olen pahoillani tapahtuneesta.
Voimia sinulle, anna surun tuntua, älä estä sitä.
Masennuskin saattaa ajan myötä helpottaa, kerrot jo nyt ,ettet ole samalla lailla lukossa kuin aiemmin, se voi olla jo pieni hyvä alku parempaan päin.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani tapahtuneesta.
Voimia sinulle, anna surun tuntua, älä estä sitä.
Masennuskin saattaa ajan myötä helpottaa, kerrot jo nyt ,ettet ole samalla lailla lukossa kuin aiemmin, se voi olla jo pieni hyvä alku parempaan päin.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Lue lisää

Kiitos.
Tämä asettaa ne aikaisemmatkin tapahtumat uuteen valoon. Taisi se uskonto olla enemmän tekosyy ja hän halusi ehkä vain sanoa hyvästit sen varjolla. Ei varmaan halunnut huolestuttaa minua kertomalla, mitä suunnitteli.
Aloittaja

Hyvä, että olet saanut ajan keskustelemaan.
Joka paikassa on ruuhkaa ja jonoja, jonotusajat ovat usein liian pitkiä, mutta hei, heti vuodenvaihteen jälkeen alkaa tammikuu, ei siihen enää kauaa ole.
Jos pitää saada tehtyä kaikenlaista ennen vuodenvaihdetta, mieti, onko kaikki ihan pakko tehdä. Voisitko karsia jotain, jättää myöhemmäksi ?
Yritä olla vaatimatta itseltäsi liikaa, sekin kuormittaa henkisesti, anna aikaa itsellesi, tee vain tärkeimmät asiat ensin.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, että olet saanut ajan keskustelemaan.
Joka paikassa on ruuhkaa ja jonoja, jonotusajat ovat usein liian pitkiä, mutta hei, heti vuodenvaihteen jälkeen alkaa tammikuu, ei siihen enää kauaa ole.
Jos pitää saada tehtyä kaikenlaista ennen vuodenvaihdetta, mieti, onko kaikki ihan pakko tehdä. Voisitko karsia jotain, jättää myöhemmäksi ?
Yritä olla vaatimatta itseltäsi liikaa, sekin kuormittaa henkisesti, anna aikaa itsellesi, tee vain tärkeimmät asiat ensin.

Lue lisää

Valitettavasti ne tehtävät asiat ovat sellaisia, joita ei voi siirtää.
Katsotaan nyt sitten, onko siitä keskustelusta jotakin hyötyä, ja jos on niin minkälaista.
Aloittaja

Kiva kuulla, että sinulla menee jo vähän paremmin.
Ehkäpä ajan myötä pystyt puhumaan avoimemmin. Sellaista on turhaa miettiä, jaksaako kukaan asioita kanssasi pohtia, itseäsihän sinä haluaisit entistä parempaan kuntoon/vointiin.
Ja ammattilaiset ovat kyllä kuulleet ja nähneet vaikka mitä, tekevät työtään juuri sen takia, että ihmiset voivat heille kertoa, mitä ikinä mieltä painaakaan.
Jos saisit pikkuisen lisää uskoa ja luottamusta itseesi, se voisi tuoda rohkeutta lisää.
Puhuminen on kuitenkin asia, joka kannattaa.
Voi olla, että jo pelkkä aikakin saattaa tulevaisuudessa vähän tuoda helpotusta.
Vanha klisee, mutta useimmiten asioilla on tapana järjestyä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!