Riitaisa ja raastava ero menossa. Lasten tapaamisoikeus asiat mies vienyt hoviin asti. Sieltä tullut päätös aikanaan pitäen aiemmin sovitut tapaamiset ennallaan. Nyt miehellä tapaamisoikeus yksi koko viikko ja yksi viikonloppu kuukaudessa.Nyt mielessä käynyt ajatus kotiseudulle palaamisesta jossa kaikki sukulaiset ovat. Välimatkaa meille jäisi vajaa 150 kilometriä.Miten on, onko silloin lastentapaaminen ja mahdolliset hakemiset ja viemiset isän hoidettavana vai voidaanko minut jotenkin velvoittaa lasten kuljetuksiin tapaamisten onnistumiseksi. Lapset koulussa joten se viikko ei käytännössä onnistuisi, mutta lähinnä viikonloput ja lomat. Onko asiantuntijoilla tai muuten asiasta tietävillä antaa neuvoa miten toimitaan ? Ja varsinkin jos taasen ollaan oikeudessa asiaa puimassa.
muuttopuuhissa
muuttolintuko ?
5738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
(Pian ex-) mieheni lapset ent. avioliitosta jäivät äidille. Isällä oli tapaamisoikeus joka toinen vkl ja yksi tai kaksi lomaviikkoa kesällä (en muista tarkkaan, kun lapset ovat jo molemmat täysi-ikäisiä).
Vanhemmat joutuivat maksamaan tapaamismatkakulut puoliksi; yleensä se oli niin, että äiti hoiti lapset isälleen perjantai-iltana ja isä huolehti lapset takaisin äidilleen sunnuntaina.
(Ja ennen kuin kukaan kysyy: minä tulin kuvioihin vasta 2-3 vuotta eron jälkeen. Nyt miehellä on menossa uusi rakkaus ja me olemme eroamassa. Lapset ovat pysyneet lojaalina isälleen - minulle he eivät enää juuri puhu.)
että ethän ole muuttamassa ent kotiseudulle vain kiusataksesi ja hankaloittaaksesi ex-miehen lastentapaamisoikeutta? Toivottavasti et heti hermostu...
Tuokin näkökanta varmaan lukijoiden mielessä käy. Aikoinaan miehen työn vuoksi tänne muutettiin, niin minun kuin hänenkin kaikki sukulaiset toisessa kaupungissa. Houkutteena lisäksi asuntojen huomattavasti alhaisemmat hinnat kuin elämisenkin kustannukset. Kunhan vain saataisiin omaisuuden jako suoritettua pesänjakajan avulla. Joten edessä voi olla pitkäkin aika kun mitään ratkaisua pääsen tekemään.
heti huonoa omatuntoa edellisestä... Olen itsekin eronnut ja varsin sopuisasti. Täällä on vaan niin usein katkeruutta pinnassa exiä kohtaan, että väkisin itsekin tulee varovaiseksi vastauksissaan. Toivonpa todellakin, että saatte elämänne, lapsianne ja itseänne ajatellen, parhaimpaan mahdolliseen järjestykseen!
Hei!
Ymmärrän hyvin halusi muuttaa, jossa olisi varmana paljon hyviä puolia (siis jos lapset myös haluavat muuttaa.
Mutta melkoisen väärin se on lasten isää kohtaa, ohitit aika kepoisesti lauseen että tietty sitten isä ei enää saisikaan lapsia viikoksi...Miltä asia tuntuisi itsestäsi toisinpäin? Tai jos lapset nyt jäisivätkin isälle ja sinä muuttaisitkin yksin? (esim. jos lapset eivät halua muuttaa)
Miehen kohtaloa en kadehdi...
t:aviovaimo