Jos itse petät, sallitko saman kumppanillesikin? Vai olisitko yhtä pettynyt petetyksi tulemisesta kuin hän sinun toilailuistasi? Oletko aina ollut sitä mieltä vai oliko asia eri ennen syrjähyppyä? Entä sallitko salarakkaasi tehdä samaa muidenkin kuin sinun kanssasi? Jos olet petetty, koetko oikeudeksesi tehdä hänelle saman?
Pysyvätkö moraalikäsityksesi yhtä vahvoina tilanteesta riippumatta, vai oletko valmis joustamaan niistä? Omalla vai jopa muidenkin kohdalla?
Pysyvätkö moraalikäsityksesi yhtä vahvoina tilanteesta riippumatta, vai oletko valmis joustamaan niistä? Omalla vai jopa muidenkin kohdalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kysymyksen asettelu. En usko, että kukaan toisesta välittävä sallisi/hyväksyisi pettämistä. Tuntuu siltä, että "pettäjään" tosiaan kolahtaisi kumppanin kosto. Niin, kosto on tahallinen, harkittu, mitä ohimenevä yhdenillanjuttu ei välttämättä ole... Ja sitten "salarakkaaseen", uskon ja kuvittelen, että 2-suhteessa olevat miehet odottavat, puheistansa huolimatta (paljastui, että kokemusta on...), uskollisuutta molemmilta naisiltansa.
en ole pettänyt vaan ollut aina uskollisuuden puolestapuhujien eturivissä. Silti kun rakastuin toiseen niin käsitykseni muuttui melko radikaalisti ihan kaikesta aiheen suhteen.
Piti myöntää, että hyvä parisuhde ei luo immuniteettiä rakastumiselle toiseen. Rakastuminen vaihtuu myös rakkaudeksi, vaikkei sitä haluaisi. Seksinhimo tuota toista kohtaan jäytää ja vie yöunetkin; sille ei vaan voi mitään! Loputonta sinnittelyä. Alkaa ymmärtämään niitä, jotka "sortuvat" - sen "sallisi" myös puolisolleen. Tosin en haluasi siitä kuulla mitään. Ensimmäistä kertaa ymmärsin niitä
jotka sanovat "se ei merkinnyt mitään; se oli pelkkää seksiä". Parisuhteessa ei ole koskaan kysymys siitä mitä "sallii" toiselle: Se mitä kumppani tekee on hänen päätöksensä. Ainakaan itse en ole kertaakaan ajatellut "Kumppanini
ei sallisi minulle tätä, joten jätän sen tekemättä".
En todellakaan hyväksyisi sitä mitä teen miesystävälleni..Itse monen vuoden suhteen jälkeen olen rakastumassa toiseen mieheen.. ja niin kuin aina olen ollut pettämistä vastaan! Ei olla kyllä petipuuhiin päästy, moraali on pysynyt vielä sen verran ja annan tämän "uuden" herran vapaasti mennä miten haluaa,en voi toiselta kieltää vapautta kun itse olen varattu.ongelmani onkin että kumman "valitsen".. on jotenkin niin vaikea erota nykyisestä.. mutta silti järjellä ja sydämellä voisin sanoa että tämä uusi olisi paljon parempi vaihtoehto. Mutta en tiedä.. en tiedä mitä teen!!! Vaikeaa!!! Ja himo toista kohtaan sen kuin vain kasvaa kun "pidättelee".. Miksi helvetissä tämän pitää olla niin vaikeaa?! Rakastan miesystävääni, mutta...
Hei miettikääs nyt oikeesti, että mitä te häviätte siinä jos puoliso nyt sattuu käymään vieraissa. Ensinnäkään se ei siitä kulu, toisekseen jos se tulee takas, niin eiköhän se oo merkki sun paremmuudesta ja jos ei tuu, niin et semmosta ansaitsiskaan. Eikäpä se kokemusten hankkiminen oo ketään tehny huonommaksi ihmiseksi, toi mustasukkaisuus ja skitsoilu on vaan osoituksia huonosta itsetunnosta....
Asiaa!
Mä en ole koskaa tajunnut sitä, että mun pitäs loukkaantua tai tuntea itseni kaltoin kohdelluksi, jos siippani kerran kymmenessä vuodessa menee vieraaseen petiin jonkun naisen kanssa! Mulle on käynyt niin myös - tosin miehen kanssa ;D - eikä se ole tuntunut missään.
Me ollaan oltu naimisissa 20 vuotta ja ollaan tyytyväisiä ja onnellisia keskenämme. Asiat on sovittu jo ihan liiton alkumetreillä ja hyvin on toiminut.
Liika kahlitseminen on pahasta.
Miksi sänkyyn meno vieraan kanssa on niin kauheeta? Miksi siitä pitää loukkaantua ja kärsiä?