Toisinaan tuntuu siltä että olen ihan yksin kylmässä ja pimeässä maailmassa, jossa toiset ihmiset kyllä löytävät toisensa ja osaavat olla toisilleen läheisiä ja hyviä, mutta itse en osaa. En löydä ketään joka olisi minusta ja tunteistani oikeasti kiinnostunut ja joka haluaisi viettää juuri minun kanssani aikaa ja olla minulle läheinen. Minun on kyllä mahdollista kuulua yhteisöihin ja ryhmiin joissa tehdään porukalla asioita ja harrastetaan ryhmissä, mutta vaikka ympärilläni on paljon ihmisiä, niin tuntuu etten osaa heihin tutustua ja että en ole sellainen tutustumisen arvoinen ihminen, joka olisi niin kiinnostava, että häneen haluttaisiin panostaa. Itse kyllä kiinnostun helposti, varsinkin naisista ja olen nopea innostumaan ja ihastumaan. Ehkä sekin on ongelma, että jos pääsen alkuun jonkun kanssa, niin sitten annan itsestäni yli-innokkaan kuvan ja pelotan heidät pois. Mutta minusta tuntuu että kaipaan vain yhteyttä muihin ihmisiin niin paljon ja siinä määrin liikaa, että tätä on tosi vaikea, tai jopa mahdoton välttää. Muuten yleensä olen arka ja liian epävarma tekemään aloitteita itsevarmasti ja rohkeasti ja sitten kun lopulta liian pitkän ajan päästä uskallan, niin se antaa minusta vähän oudon kuvan ja tosiaan jos toinen antaa edes vähän vasta kaikua, niin ehkä sitten yli innokkaan ja epätoivoisen kuvan.
Sori jos aloitukseni on outo, etkä tiedä miten vastata siihen. En ole käyttänyt tätä sivustoa ennen, tai tiedä millaisia juttuja tänne yleensä kirjoitellaan, mutta tuntui nyt vaan, että oli pakko päästä vähän avautumaan jonnekin ja tein sen nyt tänne. Vastaa vain jos tuntuu siltä!
Sori jos aloitukseni on outo, etkä tiedä miten vastata siihen. En ole käyttänyt tätä sivustoa ennen, tai tiedä millaisia juttuja tänne yleensä kirjoitellaan, mutta tuntui nyt vaan, että oli pakko päästä vähän avautumaan jonnekin ja tein sen nyt tänne. Vastaa vain jos tuntuu siltä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.