Parisuhteen ongelmista puhuminen

Eipä tuo liene harvinaista. Olen syyllistynyt siihen minäkin.
+50 vuoden avioliiton jälkeen vaimoni tokaisi kerran minulle "haista paska"!
Olin aina hoitanut tv-ohjelmien tallennuksen boxille ja ottamisen katseluun.
Kerran vaimoni alkoi kritisoimaan toimintaani jolloin heitin ohjaimen hänelle saatesanoilla "hoida itse"!
Tun välitön seuraus oli tuo herja. "Haista paska"! 25% tataariveri kiehahti. Kavereiden kanssa, keskustelun sivutessa aihetta olen kertonut tuon herjaamisen. En minäkään ole jäänyt osattomaksi!

Yksityisasioiden levittely on väärin.
Otappa tämä asia esille miehesi kanssa. Ellei hän kykene ymmärtämään eroa yksityisyyden ja ei-yksityisasioden eroa, hän on ...... mitä sanaa sinä käyttäisit?

Teidän omat asiat kuuluvat vain teille kahdelle. Kukaan muu ei hyödy noista tiedoista. Ne eivät rikastuta kenenkään muun elämää joten miehesi todella täytyy oppia olla levittelemättä yksityisasioitanne. JA pitämään suunsa kiinni ellei hänellä ole älykkäämpää kerrottavaa kavereilleen!

Tietysti jos riitelyt muuttuvat hengenvaarallisiksi... mutta se kuuluukin sitten virkavallalle jolla on oikeus toimia lain mukaan. Tuosta ilmeisesti ei ole sinun tapauksessa kyse.

Pohtimasi ratkaisu on oikein hyvä etenkin niiden kaverien kannalta.

Tuo on tuttu tunne. Mulla on hyvin samankaltainen kokemus eksästäni, joka ei jauhanut vain kavereilleen, vaan myös esim. äidilleen. Eikä kukaan tietenkään ikinä kerro objektiivista totuutta tilanteesta, joten noidne henkilöiden mielikuvat minusta olivat sitten hyvin voimakkaasti värittyneitä, kun mies vielä puhui noita aina vihaisessa mielentilassa, eikä jo rauhoittuneena. Itse en koskaan sanonut kenellekään mitään sen yksityiskohtaisempaa ja korkeintaan saatoin sanoa, että meillä on ollut ristiriitoja tai hankala tilanne.

Tuollainen parisuhteen asioista juoruaminen on tuhoavaa käytöstä, tekipä sitä mies tai nainen. Eikä se tarkoita, etteikö asioista saisi mitään puhua. Järki pitäisi kuitenkin pystyä pitämään mukana ja mielessä se mitä sanoo ja kenelle sanoo. Mun eksäni vielä ihmetteli, kun mulla ei ollut mitään mielenkiintoa enää ikinä nähdä kavereitaan ja äitiään. Hän tuhosi sen ihan itse niillä juoruiluillaan.

Mäkin olen kokenut tuon saman kahden eri miehen taholta, molemmat ovat nykyään eksiä, osin juuri tuon takia. Jotkut miehet väittävät, että miehet eivät juoruilisi, mutta juoruilevat he. Toi on tosi vaikea tilanne, koska se tuhoaa luottamusta. Sitä jää helposti miettimään, että mitähän kaikkea muuta se kumppani on niille kavereilleen kertonut. Jos yksi asia on ihan ok kertoa, niin mikä kaikki muukin on? Jos voi juoruilla riidoista, niin voiko juoruilla vaikka seksielämästä tai toisen työjutuista tai toisen oman lähiperheen jutuista tai toisen taloudellisista asioista? Missä menevät ne rajat mitä hän ei kertoisi, vai onko sellaisia rajoja? Mun mielestä on melko yksiselitteisesti väärin, että luottamuksellisia asioita menee levittelemään ympäriinsä.

Tota voi myös olla hyvin vaikea korjata, kun se luotto on kerran mennyt. Ensinnäkin siihen liittyy tuo, että ne kulkemiset alkavat eriytyä, koska luonnollisesti toinen ei enää halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joille hänestä on juoruiltu. Se pitäisi toisenkin osapuolen kyetä tajuamaan, jos vähän ajattelee. Lisäksi tuossa voi helposti käydä niin, että alkaa jättää osan asioistaan sanomatta toiselle, kun ei koe voivansa olla varma, että ne pysyvät luottamuksellisina. Ihminen ei välttämättä tule edes ajatelleeksi miten paljon tuollainen toiminta voi parisuhteessa rikkoa ja ihan peruuttamattomastikin. Korjaaminen on paljon vaikeampaa, kuin rikkominen ja saako siitä kerran rikotusta sitten lopulta mitenkään täysin ehjää? Rikki mennessä peilissä on aina särö, vaikka sen liimaisikin yhteen. Se paljonko se särö häiritsee, riippuu ihan siitä missä kohtaa se särö on.