Filippiinien saarelta löytyi eilen elossa kaksi japanilaista sotilasta, Yoshio Yamakawa, 87, ja Tsuzuki Nakauchi, 85, jotka olivat olleet saarella Toisesta Maailmansodasta lähtien, yli 61 vuotta. Miehet olivat pelänneet sotaoikeutta, koska miehet eivät olleet taistelleet kuolemaansa asti - nykypäivän Japanistahan heillä ei tietysti ollut mitään tietoa.
Aiemmin vuonna -74 löytyi Filippiinien viidakosta luutnantti Hiro Onoda. Hän oli siihen asti yhdessä kolmen muun kanssa piileskellyt vuoristossa ja odottanut, että Japanin armeija taas tarvitsisi hänen palveluksiaan - hän kun oli sodan aikana ollut vakoojana ja komentanut sissiryhmää. Näiden sotilaiden olemassa- ja hengissäolosta oli vahvoja epäilyjä, ja alueelle olikin levitetty paljon lentolehtisiä sodan loppumisesta. Myös sanomalehtiä ja valokuvia ja mm. omaisten kirjoituksia pudoteltiin silloin tällöin alueelle, mutta sotilaat eivät voineet uskoa sodan loppuneen. Onoda muisti vielä komentajansa sanat, joiden mukaan itseään ei saanut tappaa, taistelua oli jatkettava kuolemaan asti ja että kun vielä yksikin komennettava mies on hengissä, tätä tulee komentaa. Yksi miehistä pakeni -49 vapauteen ja kaksi kuoli taistelussa filippiiniläisarmeijan kanssa, toinen -54 ja toinen vasta -72. Filippiinien armeija oli tietysti vain etsimässä jap. sotilaita, mutta nämäpä eivät sitä tienneet. Vuonna 1974 eräs japanilainen Suzuki lähti vielä yrittämään ja löysikin lopulta Onodan. Tämä ei uskonut sodan loppumista vieläkään ja sanoi luovuttavansa vain, jos hänen komentajansa niin käskee. Suzuki löysikin käsiinsä Onodan entisen komentajan, nykyisen kirjakauppiaan Taniguchin, ja vei tämän Onodan juttusille. Taniguchi kertoi Onodalle tilanteen ja Onoda haukkui Japanin sodanjohdon pystyyn tappion vuoksi ja oli ymmärrettävästi pettynyt. Ennen löytymistään Onoda ehti sisseineen tappaa 30 filippiiniläistä ja haavoittaa yli sataa sodan loppumisen jälkeen. Mies ei koskaan sopeutunut uuteen Japaniin, vaan muutti Brasilian sademetsiin ja palasi vielä vuonna -96 Filippiineihin samalle saarelle, jolla 30 vuotta asui. Tässä juttua tapauksesta: http://history1900s.about.com/library/weekly/aa120700a.htm
Myöskin vuonna 1972 löytyi Guamin saarelta Shoichi Yokoi, joka oli tehnyt itselleen puun osista vaatteita ja joka tiesi tarkalleen ajan, viikonpäivän ja päivämäärän. Hän sanoi ensimmäiseksi Tokioon saavuttuaan medialle kuuluisat sanat: "On hyvin noloa, että palaan." Hänestä - kuten muistakin myöhemmin ja aiemmin löydetyistä - tuli kansallissankari.
Aikamoisia sissejä olivat Japaninkin sotilaat. Eivät turhaan puhu japanilaisten sisusta ja peräänantamattomuudesta. Myöskin aseet taisivat olla kovaa laatua kun niillä vielä vuosikymmenien viidakossa olon jälkeen saattoi käydä tulitaisteluita ja tappaakin kymmeniä ihmisiä. Tosin ainakin lt. Onoda sanoikin huolehtineensa kivääristään "kuin pienestä vauvasta".
Aiemmin vuonna -74 löytyi Filippiinien viidakosta luutnantti Hiro Onoda. Hän oli siihen asti yhdessä kolmen muun kanssa piileskellyt vuoristossa ja odottanut, että Japanin armeija taas tarvitsisi hänen palveluksiaan - hän kun oli sodan aikana ollut vakoojana ja komentanut sissiryhmää. Näiden sotilaiden olemassa- ja hengissäolosta oli vahvoja epäilyjä, ja alueelle olikin levitetty paljon lentolehtisiä sodan loppumisesta. Myös sanomalehtiä ja valokuvia ja mm. omaisten kirjoituksia pudoteltiin silloin tällöin alueelle, mutta sotilaat eivät voineet uskoa sodan loppuneen. Onoda muisti vielä komentajansa sanat, joiden mukaan itseään ei saanut tappaa, taistelua oli jatkettava kuolemaan asti ja että kun vielä yksikin komennettava mies on hengissä, tätä tulee komentaa. Yksi miehistä pakeni -49 vapauteen ja kaksi kuoli taistelussa filippiiniläisarmeijan kanssa, toinen -54 ja toinen vasta -72. Filippiinien armeija oli tietysti vain etsimässä jap. sotilaita, mutta nämäpä eivät sitä tienneet. Vuonna 1974 eräs japanilainen Suzuki lähti vielä yrittämään ja löysikin lopulta Onodan. Tämä ei uskonut sodan loppumista vieläkään ja sanoi luovuttavansa vain, jos hänen komentajansa niin käskee. Suzuki löysikin käsiinsä Onodan entisen komentajan, nykyisen kirjakauppiaan Taniguchin, ja vei tämän Onodan juttusille. Taniguchi kertoi Onodalle tilanteen ja Onoda haukkui Japanin sodanjohdon pystyyn tappion vuoksi ja oli ymmärrettävästi pettynyt. Ennen löytymistään Onoda ehti sisseineen tappaa 30 filippiiniläistä ja haavoittaa yli sataa sodan loppumisen jälkeen. Mies ei koskaan sopeutunut uuteen Japaniin, vaan muutti Brasilian sademetsiin ja palasi vielä vuonna -96 Filippiineihin samalle saarelle, jolla 30 vuotta asui. Tässä juttua tapauksesta: http://history1900s.about.com/library/weekly/aa120700a.htm
Myöskin vuonna 1972 löytyi Guamin saarelta Shoichi Yokoi, joka oli tehnyt itselleen puun osista vaatteita ja joka tiesi tarkalleen ajan, viikonpäivän ja päivämäärän. Hän sanoi ensimmäiseksi Tokioon saavuttuaan medialle kuuluisat sanat: "On hyvin noloa, että palaan." Hänestä - kuten muistakin myöhemmin ja aiemmin löydetyistä - tuli kansallissankari.
Aikamoisia sissejä olivat Japaninkin sotilaat. Eivät turhaan puhu japanilaisten sisusta ja peräänantamattomuudesta. Myöskin aseet taisivat olla kovaa laatua kun niillä vielä vuosikymmenien viidakossa olon jälkeen saattoi käydä tulitaisteluita ja tappaakin kymmeniä ihmisiä. Tosin ainakin lt. Onoda sanoikin huolehtineensa kivääristään "kuin pienestä vauvasta".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ohhoh, aikamoinen juttu xD
Sellaisia nup japsit ovat.
No ootte noloi! XD ;DDDD