Ajelen autollani ympäri Suomea enkä ole, kuin pakottavassa tilanteessa leirintäalueella yötä.
Kesäisin olen järvien rannoilla, maaseudulla, jne. Siis en mitenkään erityisesti kaipaa seuraa, nautin ajamisesta ja eri paikoista.
Otanpa siellä illanpäälle olusen joskus useammankin. Eli pointtini on se, että mikä tekee karavaanarin ja mikä ei.
Kesäisin olen järvien rannoilla, maaseudulla, jne. Siis en mitenkään erityisesti kaipaa seuraa, nautin ajamisesta ja eri paikoista.
Otanpa siellä illanpäälle olusen joskus useammankin. Eli pointtini on se, että mikä tekee karavaanarin ja mikä ei.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos et ole maksanut sitä jäsenmaksua
Paikallaan matkailijat pitävät itseään karavaanareina kun taas me omien polkujen kulkijat olemme matkailijoita.
Jäsenyys SF-Caravan järjestössä ei ole mikään edellytys karavaanarina olemiseen. Karavaanareita omalla tavallaan ovat kaikki, ketkä käyttävät matkailuvaunua tai autoa liikkumiseen tai asumiseen. Liikkuva elämähän on karavaanariutta parhaimmillaan. Minäkin olen mieltynyt samanlaiseen elämäntapaan jo kauan sitten. Nyt kun työ ei enään häiritse vapaa-ajan viettoa, olen saanut toteuttaa liikkumistani vapaasti. Matkailuauto on suurimman osan kuukautta tien päällä menossa matkassani. Vaikka olenkin SFC:n jäsen, niin silti jäsenalueilla käyn vain hyvin harvoin. Toivotan nautinnollisia kesäreissuja teille. Jos satutaan samoille paikolle yötä viettämään, niin vaihdetaan kokemuksia matkailusta, ja matkailukohteista.
Ei ne leirintäalueet ole karavaanareille itsetarkoitus . "Tärkeintä on liike , ei päämäärä "
( Ja kaikkea mielenkiintoista siinä sivussa katsellen ja tutkien = tää ihmiselo on liian lyhyt paikalleen oloon tuhlattavaksi )
Joillekin on leirintäalueet tärkein asia matkailussa. Olkoon he onnellisia omasta valinnastaan.
Ne matkailuautoilijat joita tapaan kulkiessani, ovat etupäässä omillaan viihtyviä, ja leirintäalueita karttavia kulkijoita. Silti hyvinkin seurallisia, samanlaisen kulkijan kohdatessaan. Muuten olen asiat mieltänyt samalla tavalla kanssasi.