tapasin miehen ja meillä oli ihanaa. muutaman tapaamis kerran jälkeen mies lähetti viestejä että rakastaa mua, mut nyt ei mitään. me edelleen tapaillaan ja hän on yhtä ihana, mut ei enään lähetä yhtä ihania viestejä kuin ennen eikä aina edes kysy miten mulla menee..?? eikä oo sanonut suoraan kasvotusten että rakastais. yritän ymmärtää, mutta se on vaikeaa. eli olenko hänelle itsestään selvyys vai eikö hän enään ole kiinnostunut musta vai mikä on??
mitä nyt
????
7930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kukaan normaali ihminen rakasta toista muutaman tapaamiskerran jälkeen. Se ei vain ole mahdollista, rakastamiseen menee enemmän aikaa. Nuo rakkaudentunnustukset, katteettomat, nähtävästi hoitivat homman ja nyt hän voi vähän hellittää...
kokemus mulla.
Viestiteltiin ja puhuttiin puhelimessa n.2-3 viikkoa, jonka jälkeen tavattiin. Jo viesteissä ja puhelimessa kertoi tuntevansa, että meidän välillä on jotain isolla J:llä. Kun sitten tapasimme, hän muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen kertoi rakastavansa minua.
Pyysin aikaa selvitellä tunteitani ja hän lupasi, että tietty tutustutaan paremmin ja katsotaan, miltä musta tuntuu. Jonkin aikaa oli hiljaista ja huomasin ikävöiväni häntä vain enemmän ja enemmän.
Lähetin tekstarin ja viestittely alkoi jälleen, mutta alkoikin sitten vähentyä hänen toimestaan. Nyt päätin juuri tänään aamulla, että seuraavan aloiteviestin saa hän lähettää.
Ehkäpä sinun miehesi on päässyt "sisäpiiriin", eikä siksi enää tunne tarvetta "hurmata" sinua. Tai sitten vain on kokeillut, millainen olet ja huomannut, että et olekaan Se Oikea.
...mee jotenkin niin, että mies ilmoittaa kyllä jos tilanne muuttuu. Eli kun on kertonut rakastavansa, ei koe tarpeelliseks toistella sitä jatkuvasti.
..että poikaystäväni sanoi minulle rakastavansa minua. Sitten tuntuu, että tilanne olisi muuttunut, mutta todellisuudessa mies ei vaan koe tarpeelliseksi sitä toistella.
Ehkä sitä myös alkaa odottamaan enemmän, kun kuulee nuo sanat ja jotenkin se mitä oli vielä eilen ei enää tunnukaan "miltään" vaan haluaa enemmän ja enemmän..
Onneksi itse tajuaa sen ettei tilanne ole oikeasti mihinkään muuttunut. Sen verran omaa kultaa jo tuntee.. =)
Johan tuossa on seurustelua normaalimiehelle ihan tarpeeksi. Kun sinussa ei mitään ihmeellistä näytä olevan, niin kyllästyminen tulee muutamassa päivässä ja silloin on syytä vaihtaa maisemaa.
Hhhmm....
Jäin miettimään tuota kuvailemaasi ilmiötä ja kyllä se totta on, että ei sitä enää niin "lepertelevästi" kullalleen puhu paremman tutustumisen jälkeen.
Itse en ole laisinkaan vakuuttunut siitä, että tunteissa olisi tapahtunut väljähtymistä, päinvastoin.
Tuo itsestäänselvyys ei välttämättä ole mitenkään negatiivinen sana tässä yhteydessä.
Eikö se olisi mahtavaa tuntea kuuluvansa toisen elämään ihan luontojaan, eikä minään erillisenä, erikseen huomioitavana käsitteenä?
Minulle ainakin on itsestäänselvää, että naiseni saapuu luokseni joka viikonloppu, kun etäsuhdetta tässä harrastetaan.
Tuntuisi oudolta ja erittäin epävarmalta, jos joka viikko soittelisin hänelle tyyliin; tuuthan sitten perjantaina......
Tiedän, että hänkin pitää minua itsestäänselvyytenä hänen elämässään ja minusta se tuntuu hyvältä.
Eiköhän tapaamisenne aikana ilmenevä ihanuus kerro sitä, mikä on totuus, näin minä asian näkisin. :-)))
olla. mies on kyllä niin ihana ja oikestaan aika kiva, jos mies on niin vakavissaan suhteeni. mut jotenkin sitä ei vaan koskaan tiedä milloin toisen tunteet lopahtaa jos toinen ei kerro mitään. mä oon taivaassa! nyt on taas hyvä mieli ja hänkin lähetti äsken kivan viestin :D