Minulla on takana todella riitaisa ja henkisesti kuluttava parisuhde. Olimme yhdessä 11 vuotta ja tästä liitosta meillä on yksi lapsi. Näin taakse päin miettiessäni en edes muista milloin olisin ollut onnellinen, liekö koskaan ollutkaan. Mieheni halusi erota minusta joka riidan yhteydessä ja nyt helmikuussa, kun hän taas nosti eroasian esille jonkun typerän riidan yhteydessä, niin päätimme viedä asian loppuun. Itkin ja surin ja yritin valmistautua henkisesti eron tuomaan tuskaan, mutta mieheni vain myhäili ja tyytyväisenä hankki oman asunnon ja suunnitteli sinne sisustusta yms. En kyennyt töihin enkä tekemään mitään, tuntui, että elämä loppui eikä millään ollut merkitystä.
No, nyt kun huhtikuussa saimme myytyä talomme ja löysin itselleni asunnon, ei se enää ollutkaan miehestäni niin kivaa tämä eroaminen.
Olin itse jo asennoitunut eroon ja että kaikki on ohi, niin hänpä alkoikin ehdottelemaan, että oltaisiin kuitenkin yhdessä vaikka asutaankin eri kattojen alla. Nyt hän ruikuttaa kuinka paljon rakastaa ja ettei voikaan elää ilman minua. Tilanne on todella uuvuttava... Hän haluaisi viedä minua kuin pässiä narussa omien päähänpistojensa perässä. Yhteiselomme aikana itsetuntoni on laskenut ihan nollaan ja olen aina unohtanut elää omaa elämää ja toiminut hänen toiveiden mukaisesti. Sen takia hänelle on nyt tosi kova pala, kun en enää haluaisi jatkaa hänen kanssaan. Haluaisin vain saada itseni jaloilleni ja surra ja toipua.
No, nyt kun huhtikuussa saimme myytyä talomme ja löysin itselleni asunnon, ei se enää ollutkaan miehestäni niin kivaa tämä eroaminen.
Olin itse jo asennoitunut eroon ja että kaikki on ohi, niin hänpä alkoikin ehdottelemaan, että oltaisiin kuitenkin yhdessä vaikka asutaankin eri kattojen alla. Nyt hän ruikuttaa kuinka paljon rakastaa ja ettei voikaan elää ilman minua. Tilanne on todella uuvuttava... Hän haluaisi viedä minua kuin pässiä narussa omien päähänpistojensa perässä. Yhteiselomme aikana itsetuntoni on laskenut ihan nollaan ja olen aina unohtanut elää omaa elämää ja toiminut hänen toiveiden mukaisesti. Sen takia hänelle on nyt tosi kova pala, kun en enää haluaisi jatkaa hänen kanssaan. Haluaisin vain saada itseni jaloilleni ja surra ja toipua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä vastaile hänen puheluihin eläkä päästä häntä kotiisi.Rupea elämään omaa elämääsi.Miehet ovat suoraa sanottuna ainaisia lapsia ja todella pässejä.Voimia sulle.
Älä anna hänen käyttää itseäsi hyväksi ja latistamaan sinua. Kerro, että sinusta on parasta tehdä suhteesta loppu lopullisesti ja aloittaa oma uusi elämä!
siitä,että jännitystä etsivä miehesi teki sen sinulle oikean ratkaisun,eli sai eronne aikaan.Kunhan toivut ja aika on kypsä,huomaat,että elämä voi olla ihanaa ilman ainaisia ristiriitoja.Vielä ongelmiakin on edessä,mutta sinä saat vapauden valita,toinen on jo valintansa tehnyt.Älä vain sorru entiseen,ei ihminen paljoa muutu,vaikka opetuksen saikin.
Itselläni on aika vastaava tilanne ja alan nyt vasta ymmärtää,miten mukavaa elämä on,kun ei tarvitse kärsiä miehen jatkuvista vieraissa käynneistä ja juhlimisesta.Minullakin mies tajusi vasta itse haluamansa eron jälkeen,että vain ja ainostaan minut hän haluaakin.Myöhästyi vähän.
Toivotaan,että miehemme löytävät itselleen ihmisen,jonka kanssa viihtyvät ja antavat meidän elää omaa elämäämme,johon uskoisin tulevaisuudessa kuuluvan myös uskollisen ja tasapainoisen kumppanin.Näin minä ainakin haluan uskoa.
Kiitoksii viestistä :) Oot ihan oikeessa, mun pitää nyt pitää järki päässä eikä palata enää entiseen, ei se siitä mihinkään muuttuisi. Vielä se aurinko paistaa mullekin...toivottavasti.