Kaksoisveljeni on paras kaverini

Kun ikää tulee lisää, niin huomaan yhä enemmän arvostavani kaksoisveljeni ystävyyttä. Olemme nyt 21v ja asumme opiskelujen vuoksi yhteisessä asunnossa.
Samalla olen kuitenkin huomannut, että sen jälkeen kun muutimme kotoa pois opiskelujen vuoksi, olen ollut entistä läheisempi veljeni kanssa.
Tavallaan se on luonnollista koska jaamme päivittäiset tehtävät asunnosamme. Mutta olen samalla huomannut että tukeudumme toisiimme entistä nemmän monissa asioissa.
Olen myös huomannut että en tykkää olla kovinkaan pitkiä aikoja yksikseni. Aikaisemmin kotona asuessa en tuntenut olevani yksin jos veljeni meni käymään jonkun kaverinsa luona, koska kotona oli aina muita. Mutta nyt kun olemme kahdestaan, niin tunnen joskus olevani niin yksin kun olen itsekseni kotona.
En ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti yksinäisyyttä. Olen yrittänyt hukuttaa sitä tunnetta yrittämällä keskittyä joihinkin mukaviin asioihin, kuten pelaamalla pelejä. Usein tämä onnistuukin, mutta ei aina. Iltojen pimetessä joskus tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Mutta kun hän tulee kotiin, niin tunnen välittömästi oloni iloiseksi.
En ole kysynyt tunteeko hän samoin, mutta jotakin kertoo varmaan se että viihdymme yleensä kotona kahdestaan ollessamme samassa huoneessa. Eli jos minä pelaan jotakin peliä tietokoneeni ääressä ja veljelläni ei ole mitään muutakaan tekemistä, tulee hän yleensä huoneeseeni ja hyppää sänkyyni. Emme usein edes saata puhua mitään keskenämme, mutta tykkäämme olla vain samassa huoneessa. Mahtaako muut tuntea samanlaisia asioita?