Viime yönä 22.50 meidän mummu lähti parempaan paikkaan.
Mummu oli pitkään jo sairastellut, ja lähtö oli ihan odotettavissa, mutta ei sitä etukäteen osannut yhtään varautua!
Minulla oli mummuun läheiset välit, eikä välille jäänyt mitään "selvittämätöntä". Silti on vaan kamala ikävä!
En edes ehtinyt hyvästellä.. Äiti soitti yöllä, että mummu oli lähtenyt. Olen onnellinen, että lähtö tapahtui omassa kodissa, eikä missään muualla!
Haluan kiittää mummuani kaikesta, mitä hän elämänsä aikana minulle opetti! Rakastan sua mummu aina!
Mummu oli pitkään jo sairastellut, ja lähtö oli ihan odotettavissa, mutta ei sitä etukäteen osannut yhtään varautua!
Minulla oli mummuun läheiset välit, eikä välille jäänyt mitään "selvittämätöntä". Silti on vaan kamala ikävä!
En edes ehtinyt hyvästellä.. Äiti soitti yöllä, että mummu oli lähtenyt. Olen onnellinen, että lähtö tapahtui omassa kodissa, eikä missään muualla!
Haluan kiittää mummuani kaikesta, mitä hän elämänsä aikana minulle opetti! Rakastan sua mummu aina!
Vastaukset 2
Vanhimmat
uskon, että sinulla on nyt surua ja murhetta.läheisen poismeno tulee yleensä niin yllättäen, vaikka siihen jo olisi kuinka valmentautunut..
on hieno asia, että sinulla oli hyvät ja lämpimät välit mummuusi. viimeiset tapaamiset olivat varmaan mukavia ja lämpöisiä.ne jäävätkin usein mieleen, ja niitä pohtii paljon.
sinulla on varmaan valtava ikävä mummuasi.tunne, että jotain puuttuu ja ei koskaan enään voi häntä nähdä tai puhua.kestää aikansa, ennenkuin todella ymmärtää, että mummu todellakin on poissa.kun minun veli kuoli, niin en millään sitä tahtonut ymmärtää tai olisiko ollut, niin etten olisi halunnut sen olevan totta. minulla oli niin kova ikävä, etten saanut nukuttua ja mietin, mitä kaikkea olisi pitänyt vielä sanoa ja sanoinko hänelle kaiken, mitä olisin halunnut sanoa, mutta en kerinnyt..hän lähti liian äkkiä pois..
minua auttoi paljon oman veljeni kuoleman jälkeen se, kun aloin tehdä sellaista albumia , johon keräsin hänestä kuvia ja kaikkea hänen persoonaan liittyvää.juttuja ja vitsejä, mitä hän oli kertonut(oli huumorimiehiä)..ym..
otan vieläkin usein esille tuon kirjan ja katselen, muistelen rakasta ihmistä, joka on aina minun sydämessä.
toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia surusi keskelle.
Menettäminen on tuskallista,vaan oivallat pian että mummu elää yhä sun sisällä ja muistoissa.Minun isä kuoli ensin sitten kuoli äiti...äiti kärsi kauan enenkuin nukkui pois,jotenkin olin helpottunut kun hänen ei tarvinnut enää huutaa kivusta.Minun sisällä oli kipeä möykky ja olin surullinen.Yksi pieni lapsi sanoi minulle " kuule mä luulen että sun isä odotti äitiäsi aamukahville"Muistin siitä kuinka aina kun olin pärjänny hyvin tai mokannut.Puhuin isälle hiljaa mielessäni,se on jotenkin helppottavaa.Nyt mä muistelen heitä ja yhteistä elämää.He ovat kuolleet mutta elävät minussa ja minun mielessäni.En minä aina niitä muistele vain silloin kun olen iloinen tai surullinen.Edelleen jaan ilot ja murheet heidän kanssan.Mä en ole pöpi,tämä oli vaan mun tapa selvitä.