Etäsuhde ja sitoutuminen

Anonyymi-ap kirjoitti:

Olemme seurustelleet mieheni kanssa reilu 3v. Välimatkaa meillä on reilu 300 km, mutta suhde on onnistunut kun mieheni voi tehdä etätöitä. Hänellä on 2 lasta kotipaikkakunnalla joka toinen vkl. Minulla 2 lasta vuoroviikoin luonani. Seurustelun alussa ymmärsin jotta mieheni olisi valmis järjestämään elämänsä niin, jotta jossain vaiheessa voisi muuttaa luokseni, koska on aina haaveillut asumisesta pohjoisempana (on vielä pohjoisempaa lähtöisin). Nyt on kuitenkin lyönyt jarrut päälle. Ei halua sitoutua tämän kummemmin (en ole naimisiin hinkumassa, kihlat olisi riittävä merkki yhteisen tulevaisuuden puolesta ja toisi minulle turvaa tulevasta. Hän ei halua ajatellakaan asuntonsa myymistä ja kenties pienemmän asunnon hankkimista kotipaikkakunnalta ( jossa viettäisi isäviikonloppuja ja voisi olla työn läsnäoloa vaativina päivinä), jotta voitaisiin miettiä yhteen muuttoa jossain vaiheessa. Kaikki on ei ja ei, kun ehdotan. Tuo kyllä omat lapset viettämään yhteisiä lomia luokseni. Onneksi niin minun kuin hänenkin lapsilla on hyvät välit. Olen kysynyt, onko kiinni lasten äidissä eli exässä vielä niin, jotta ei voi ajatellakaan asiaa. Ex jätti ja petti, mutta nyt on ok välit hänen ja hänen uuden kumppanin kanssa. Muita sidoksia hänellä ei muutamaa kaveria lukuunottamatta ole kotipaikkakunnalta.
Parisuhde on käymistilassa tämän vuoksi. Mietin elänkö sitoutumiskammoisen kanssa vai mistä on kyse.. tulevaisuudesta ei puhuta, hän elää hetkessä. Minä jatkuvassa epävarmuudessa. Kuulemma kymmenestä vuodesta tai yli olisi kyse jotta lapset olisivat aikuisia ja voisi muuttaa. Mutta kykeneekö enää sen jälkeen elämään saman katon alla, kun on niin kauan asunut itsekseen. Olen ollut kerran naimisissa ja siinä kihlautuminen oli ihan luontainen jatkumo ja yhteistä elämää suunniteltiin.
Onko jollakulla samanlaisia kokemuksia? Mitä pitäisi tehdä. Rakkautta kuitenkin on.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä