Tässä miettinyt asiaa, ja on itselleni suhteellisen vieras käsite, sillä olen aina viihtynyt omassa seurassani, vaikka toki muidenkin.
Ymmärrän, ettei ketään voi täysin tuntea, saati käsittää, mutta yksinäisyyttä voi luoda jo ihan se, että vaikka kuinka tarvitsisi puhua jostakin, jakaa asia, niin sitä ei voi erinäisistä syistä oikeasti tehdä.
Kysymys ei välttämättä ole muista, vaan esimerkiksi vaitiolo velvollisuuden ja tilanteen pakosta, siitä ei seuraisi mitään hyvää käytännössä.
Näin ollen ei voikaan odottaa, että kukaan voisi todella kohdata, tai tarjota edes empatiaa, kun ei ole mahdollista kohdistaa sitä tavallaan oikein. Siinä jää yksin, toki ymmärrettävistä syistä.
Kai tämäkin on suhteellista, kunnes siitäkin voi tulla suhteetonta suhteessa ihmisyyteen, ja en nyt puhu siitä, mikä liittyy suoraan ihmiseen, tai hänen tekoihinsa, vaan vaikka asioihin, joita esimerkiksi joutuu kantamaan, yksin.
Toinen asia mikä tulee mieleen, on muiden tahoilta tuleva rajallisuus, jossa he kertovat omien vaatimustensa olevan hyvin tiukkoja, tavallaan, mitä he haluavat, mitä eivät.
Tämäkään ei ole niin yksinkertaista, ja jokaiselle rajansa suotakoon, millaisia ne ikinä, mistäkin syistä tai aikoina ovatkaan. Ne palvelevat aina jotakin, niillä on aina paikkansa ja niitä on hyvä pyrkiä kunnioittamaan. Mutta toisaalta itse koen, että käytännössä ihminen saatetaan helposti pikselöidä toisen taholta, jopa tahtomattaan, tai sen tekijän tajuamattaan joksikin, jota toinen joutuisi rajoitetusti toiselle olemaan, itseään pienentäen, sillä muutoin rikkoisi rajoja, jossa toisen olisi hyvä olla.
Mutta karkeammin on yleistystä, jossa ei ole kyse rajoista, vaan kärjistymä oletuksista, eli, jos olet jotakin, et voi olla jotakin muuta. Ikään kuin olisi jollain lailla mahdotonta.
Näissäkin helposti mennään siihen, että toinen määrittelee, kysymättä, ja olettaa nopeasti jotakin.
Näitä syitä yksinäisyyteen, tai sen kokemiseen ei oikeastaan ole välttämättä väliä, kuinka kauan on jonkun tuntenut, näin voi silti tapahtua erilaisine variaatioineen ja syineen. Ja, kaikenlaisissa suhteissa, sekä asiayhteyksissä, tilanteissakin.
Ehkä yksinäisyyttä on jakamattomuus ja kohtaamattomuus, niissä, missä kokisi tarvetta siihen.
Niin, ja se vielä, että en katso asiaa lähtökohtaisesti sieltä, että olisi kenenkään syytä, tai johtuisi kenenkään viallisuudesta Ehkä joskus, (ei tietenkään aina), tälläkin saattaa olla se perimmäinen tarkoitus, että jokainen voisi paremmin.
Ymmärrän, ettei ketään voi täysin tuntea, saati käsittää, mutta yksinäisyyttä voi luoda jo ihan se, että vaikka kuinka tarvitsisi puhua jostakin, jakaa asia, niin sitä ei voi erinäisistä syistä oikeasti tehdä.
Kysymys ei välttämättä ole muista, vaan esimerkiksi vaitiolo velvollisuuden ja tilanteen pakosta, siitä ei seuraisi mitään hyvää käytännössä.
Näin ollen ei voikaan odottaa, että kukaan voisi todella kohdata, tai tarjota edes empatiaa, kun ei ole mahdollista kohdistaa sitä tavallaan oikein. Siinä jää yksin, toki ymmärrettävistä syistä.
Kai tämäkin on suhteellista, kunnes siitäkin voi tulla suhteetonta suhteessa ihmisyyteen, ja en nyt puhu siitä, mikä liittyy suoraan ihmiseen, tai hänen tekoihinsa, vaan vaikka asioihin, joita esimerkiksi joutuu kantamaan, yksin.
Toinen asia mikä tulee mieleen, on muiden tahoilta tuleva rajallisuus, jossa he kertovat omien vaatimustensa olevan hyvin tiukkoja, tavallaan, mitä he haluavat, mitä eivät.
Tämäkään ei ole niin yksinkertaista, ja jokaiselle rajansa suotakoon, millaisia ne ikinä, mistäkin syistä tai aikoina ovatkaan. Ne palvelevat aina jotakin, niillä on aina paikkansa ja niitä on hyvä pyrkiä kunnioittamaan. Mutta toisaalta itse koen, että käytännössä ihminen saatetaan helposti pikselöidä toisen taholta, jopa tahtomattaan, tai sen tekijän tajuamattaan joksikin, jota toinen joutuisi rajoitetusti toiselle olemaan, itseään pienentäen, sillä muutoin rikkoisi rajoja, jossa toisen olisi hyvä olla.
Mutta karkeammin on yleistystä, jossa ei ole kyse rajoista, vaan kärjistymä oletuksista, eli, jos olet jotakin, et voi olla jotakin muuta. Ikään kuin olisi jollain lailla mahdotonta.
Näissäkin helposti mennään siihen, että toinen määrittelee, kysymättä, ja olettaa nopeasti jotakin.
Näitä syitä yksinäisyyteen, tai sen kokemiseen ei oikeastaan ole välttämättä väliä, kuinka kauan on jonkun tuntenut, näin voi silti tapahtua erilaisine variaatioineen ja syineen. Ja, kaikenlaisissa suhteissa, sekä asiayhteyksissä, tilanteissakin.
Ehkä yksinäisyyttä on jakamattomuus ja kohtaamattomuus, niissä, missä kokisi tarvetta siihen.
Niin, ja se vielä, että en katso asiaa lähtökohtaisesti sieltä, että olisi kenenkään syytä, tai johtuisi kenenkään viallisuudesta Ehkä joskus, (ei tietenkään aina), tälläkin saattaa olla se perimmäinen tarkoitus, että jokainen voisi paremmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se todennäköisesti on juuri sitä, että jokainen voisi paremmin. Tietysti jokainen katsoo tilannettaan omasta näkökulmasta ja toimii sen mukaisesti, koska silloin se auttaa parhaiten jokaista omana yksilönään muiden joukossa.
AP:n pitkän romaanikirjoituksen jälkeen,sanon omasta puolesta vain että yksinäisyydessä ja yksin elämisessä on VAPAUS ennen kaikkea,mutta on myös hyvä olla edes 1 tai 2 hyvää kaveria myös olemassa.
Jokainen saa määritellä sen itse, ja mitä itselle merkitsee...En haluaisi juurikaan näihin vastailla, juuri sen jokaisen oman kokemuksellisuuden puolesta ajatellen. Mutta lähes kaikki suhteeni ovat olleet moni kymmen vuotia, ja tällä tarkoitan niin ystäviäni, kuin muitakin, sen enempää erittelemättä. Toimeen tulen ihmisten kanssa, mutta aika vähän voin sanoa viettäneeni aikaa tuttujen, tai hyvänpäiväntuttujen kanssa. Toki, ne merkitsevät monella tasolla juuri tätä vapautta, kun niitä rajoja ei ole vielä aloitukseen verrattaen määritelty. Vapaus, on myös itselleni hyvin tärkeää, mutta mitä se taas kenellekin merkitsee, voi olla hyvin eri asia.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18046894Q
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Yksinäisyys on jotakin mikä ei ole vapaaehtoista ja yksin oleminen taasen ei välttämättä sisällä yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyyttä luo erilaiseksi leimaaminen riippumatta siitä onko konkreettisesti yksin vai ei. Esimerkiksi itselleen vieraan kulttuurin keskelle joutuminen tai ympäristössä, jossa ei puhu paikallista kieltä. Toisaalta nämä kokemukset ovat saaneet välttämään tilanteita, joissa joutuisi esimerkiksi samaistumaan näihin kokemuksiin kenenkään toisen kokemusten kautta. Yksinäisyys on monisyinen teema ja siksi seura, kuin seura ei poista yksinäisyyden kokemusta, vaan myös samanhenkisyys ja ymmärretyksi tulemisen kokemus vaikuttavat.
Totta, ja mielenkiintoinen näkökulma asiaan.
En koe (selittämätöntä) yksinäisyyttä ollessani yksin, vaan silloin kaikelle löytyy selitys, syy, eikä ikinä epälooginen, huono sellainen, vaan hyvinkin selkeä ja johdonmukainen, helppo käsiteltävä.
Seurassa voin kokea konkreettista yksinäisyyttä hetkellisesti, mutta sekään ei ole selittämätöntä kuin pahimmillaan hetkellisesti, seurassa ollessa lähinnä, mutta myöhemmin sillekin löytyy looginen selitys, vaikkei sitä siinä tilantessa aina huomaakaan.
Yksinäisyyden kokemus on mielentila, valintakysymys. Ja ihmisellä on... Vapaus valita.
Esimerkiksi miettikää rekkamiehen elämää,siinä on yksinäistä ja yksin olemista paljon,mutta haluaa tehdä MUILLE hyvää ja itsekin tykkää siitä :)