Bob ryömii Paulan paidan alle

Mullakin oli valkoinen marsu, jonka nimi oli Alfons Ponteva. Alf tuttavallisesti ja hän oli tyttö. 🤣

Meidä kesyhiiri tumma kaunotar black and tan, Lilli on juurikin paidan alle hiipijä. Siellä hän peseytyy, nukkuu ja hiiviskelee. Välillä pääsee kakka mikä heitetään kaula-aukolle jotta ota tää pois. Otan sen paperilla sitten pois. 😄💕

Huitale kirjoitti:

Meidä kesyhiiri tumma kaunotar black and tan, Lilli on juurikin paidan alle hiipijä. Siellä hän peseytyy, nukkuu ja hiiviskelee. Välillä pääsee kakka mikä heitetään kaula-aukolle jotta ota tää pois. Otan sen paperilla sitten pois. 😄💕

Toinen paikka on paidan taskut missä tämä neiti viihtyy. 😊

Huitale kirjoitti:

Mullakin oli valkoinen marsu, jonka nimi oli Alfons Ponteva. Alf tuttavallisesti ja hän oli tyttö. 🤣

Ville oli poika ihan kuten nimikin vihjaa. Hän oli kyllä maailman hellyyttävin kaveri. Jutteli aina kovasti kun tulin koulusta kotiin ja tuli vastaan häkin reunalle moikkaamaan. Kiipes vielä aina häkin seinää vasten takajaloilleen ja kurnutti ja hyrisi kovasti ja vingahtelikin välillä.😊.

Huitale kirjoitti:

Toinen paikka on paidan taskut missä tämä neiti viihtyy. 😊

Joo semmosia he on pikku möngertäjiä.😍.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ville oli poika ihan kuten nimikin vihjaa. Hän oli kyllä maailman hellyyttävin kaveri. Jutteli aina kovasti kun tulin koulusta kotiin ja tuli vastaan häkin reunalle moikkaamaan. Kiipes vielä aina häkin seinää vasten takajaloilleen ja kurnutti ja hyrisi kovasti ja vingahtelikin välillä.😊.

Heh, marsut on kovia pitämään ääntä. Myös jääkaapin ovi opitaan tunnistamaan ruoan jakelupisteeksi, jonka ääneen vingahdetaan oikein kovaa viiiiiiik ku viikku viikku. Äkkiä jotain tuoreruokaa tähän suuntaan, kiitos! Ja pst se oli käsky, ei pyyntö. Terkuin marsunne. 😅

Mikkojuhan kirjoitti:

Joo semmosia he on pikku möngertäjiä.😍.

Lillillä oli tullessaan joku hengitystie pöpö ja hän hengitti vaikeesti. Käytin eläinlääkärissä ja saatiin antibiootit hälle, siinä potilaana oppi kyhjöttämään paitani alla ja aivastelemaan ja pärskimään kipeenä.

Mä juttelen tuntiksusia eläimille päivän aikana ja hellin niitä. Joskus tuntuu että nekin oppii puhumaan taksusin omilla äänillään. Hamsterikin tulla kujertaa syliin.

Huitale kirjoitti:

Lillillä oli tullessaan joku hengitystie pöpö ja hän hengitti vaikeesti. Käytin eläinlääkärissä ja saatiin antibiootit hälle, siinä potilaana oppi kyhjöttämään paitani alla ja aivastelemaan ja pärskimään kipeenä.

Mä juttelen tuntiksusia eläimille päivän aikana ja hellin niitä. Joskus tuntuu että nekin oppii puhumaan taksusin omilla äänillään. Hamsterikin tulla kujertaa syliin.

Vanhempi käpsy tyttö on kova pusuttelija, häntä kun silittelee sylissä. Hän sulaa ihan pannukakuksi kädelle ja silmät kiinni nuolee kättä, sormia ja välillä pulputtaa sellasta hamsterien pulinaa. Mitä löytyy netistäkin äänitteinä. 😄

Huitale kirjoitti:

Heh, marsut on kovia pitämään ääntä. Myös jääkaapin ovi opitaan tunnistamaan ruoan jakelupisteeksi, jonka ääneen vingahdetaan oikein kovaa viiiiiiik ku viikku viikku. Äkkiä jotain tuoreruokaa tähän suuntaan, kiitos! Ja pst se oli käsky, ei pyyntö. Terkuin marsunne. 😅

Joo suurinpiirtein noin se tulee. Samaa marsunkieltä ollaan opiskeltu.😄.

Mikkojuhan kirjoitti:

Joo suurinpiirtein noin se tulee. Samaa marsunkieltä ollaan opiskeltu.😄.

Korkealta ja kovaäänisesti. 😆

Huitale kirjoitti:

Lillillä oli tullessaan joku hengitystie pöpö ja hän hengitti vaikeesti. Käytin eläinlääkärissä ja saatiin antibiootit hälle, siinä potilaana oppi kyhjöttämään paitani alla ja aivastelemaan ja pärskimään kipeenä.

Mä juttelen tuntiksusia eläimille päivän aikana ja hellin niitä. Joskus tuntuu että nekin oppii puhumaan taksusin omilla äänillään. Hamsterikin tulla kujertaa syliin.

No siellä oli hyvä pikkusen lämmitellä ja potea ja parannella itteään.

Joo kyllä ne tavallaan oppii kun niiden kanssa tarpeeks viettää aikaa niin oppii tunnistaan mikä äännähdys tarkottaa mitäkin .😊.

Huitale kirjoitti:

Vanhempi käpsy tyttö on kova pusuttelija, häntä kun silittelee sylissä. Hän sulaa ihan pannukakuksi kädelle ja silmät kiinni nuolee kättä, sormia ja välillä pulputtaa sellasta hamsterien pulinaa. Mitä löytyy netistäkin äänitteinä. 😄

Juu kyllä kuulostaa siltä että tykkää kovasti ja antaa hellyyttä vähän kuin takasinkin omalla tavallaan.😄.

Mikkojuhan kirjoitti:

No siellä oli hyvä pikkusen lämmitellä ja potea ja parannella itteään.

Joo kyllä ne tavallaan oppii kun niiden kanssa tarpeeks viettää aikaa niin oppii tunnistaan mikä äännähdys tarkottaa mitäkin .😊.

Kai hän tunsi olonsa turvalliseksi paitani alla ja oli lämmin. Välillä tuli kurkkaamaan kauluksesta ja nuuhkimaan naamaani ja sai pusun minulta kylkeensä. Pikku potilas, nyt on virtaa ja energiaa. Mutta joskus putsahtelee yhä. Oisko joku synnynmäinen juttu tai sairaus ellei jääny joku pöpö. Muut ei kuitenkaan oireillut eikä oireile.

Mutta lääkekuuri auttoi ja ottikin itse lääkeruiskusta lääkkeen kiltisti suuhunsa vain tarjoamalla ruutan suu suulleen. Ei tarvinut tyrkyttää väkisin ekan kerran jälkeen. 🙂

Mikkojuhan kirjoitti:

Juu kyllä kuulostaa siltä että tykkää kovasti ja antaa hellyyttä vähän kuin takasinkin omalla tavallaan.😄.

Näinpä. Minusta nää meidän ötömöllit on sydämellisiä jokainen. Ihan omia yksilöitään omilla persoonillaan, mutta tykkää juttelusta ja paijailusta. Yksi on arka ja hälle riittää juttelu. 😄

En pakota häntä syliin tai jahtaa kädelle. Tulee jos tulee joskus kun itse on valmis luottamaan. Ja välillä kiipeekin kättä pitkin hihaa pitkin. Mutta käden liikkuessa jalat alle ja viuh. 🙂 Karkuun.

Huitale kirjoitti:

Korkealta ja kovaäänisesti. 😆

Kyllä ja vaativaan sävyyn jos halutaan jotain mutta jos hempeillään ja ollaan tyytyväisiä niin sävy on paljon pehmeempi.🙂.

Huitale kirjoitti:

Kai hän tunsi olonsa turvalliseksi paitani alla ja oli lämmin. Välillä tuli kurkkaamaan kauluksesta ja nuuhkimaan naamaani ja sai pusun minulta kylkeensä. Pikku potilas, nyt on virtaa ja energiaa. Mutta joskus putsahtelee yhä. Oisko joku synnynmäinen juttu tai sairaus ellei jääny joku pöpö. Muut ei kuitenkaan oireillut eikä oireile.

Mutta lääkekuuri auttoi ja ottikin itse lääkeruiskusta lääkkeen kiltisti suuhunsa vain tarjoamalla ruutan suu suulleen. Ei tarvinut tyrkyttää väkisin ekan kerran jälkeen. 🙂

Tosi kivaa että pikkuinen parani vaikka vähän aivastuttaa välillä. Se selvästi joko tykkäs lääkkeestä tai tiesi että nyt häntä hoidetaan ja pidetään huolta hänestä.🙂.

Huitale kirjoitti:

Näinpä. Minusta nää meidän ötömöllit on sydämellisiä jokainen. Ihan omia yksilöitään omilla persoonillaan, mutta tykkää juttelusta ja paijailusta. Yksi on arka ja hälle riittää juttelu. 😄

En pakota häntä syliin tai jahtaa kädelle. Tulee jos tulee joskus kun itse on valmis luottamaan. Ja välillä kiipeekin kättä pitkin hihaa pitkin. Mutta käden liikkuessa jalat alle ja viuh. 🙂 Karkuun.

Jep...jokainen heistäkin on omanlaisensa yksilö. Toiset tykkää läheisyydestä ja toiset tykkää vähän pitää etäisyyttä sekä toiset on rohkeenpia ja toiset arempia ihan kuten ihmisissäkin.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Tosi kivaa että pikkuinen parani vaikka vähän aivastuttaa välillä. Se selvästi joko tykkäs lääkkeestä tai tiesi että nyt häntä hoidetaan ja pidetään huolta hänestä.🙂.

Luulen, että olonsa koheni aika pian. Ja olihan hän eristyksissä muista yksinään jokusen päivän, laumastaan erossa. Minä otin varman päälle tarttuvuuden pelossa.

Mutta kivan rauhallinen ja lempeä olento hän on muutenkin. Ihana persoona. 💗

Mikkojuhan kirjoitti:

Jep...jokainen heistäkin on omanlaisensa yksilö. Toiset tykkää läheisyydestä ja toiset tykkää vähän pitää etäisyyttä sekä toiset on rohkeenpia ja toiset arempia ihan kuten ihmisissäkin.🙂.

Nimenomaan ja sitä tulee eläimelläkin kunnioittaa. 👍

Huitale kirjoitti:

Luulen, että olonsa koheni aika pian. Ja olihan hän eristyksissä muista yksinään jokusen päivän, laumastaan erossa. Minä otin varman päälle tarttuvuuden pelossa.

Mutta kivan rauhallinen ja lempeä olento hän on muutenkin. Ihana persoona. 💗

Hyvä että ei menny pitkään olon paranemiseen hällä eikä pahempia pysyviä vaivoja jääny. No tietysti se on oltava varovainen ja pidithän sä hälle seuraa ja hellit häntä.🤗. Varmasti on suloinen tyyppi hän.😊.

Huitale kirjoitti:

Nimenomaan ja sitä tulee eläimelläkin kunnioittaa. 👍

Kyllä näin on!👍🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Hyvä että ei menny pitkään olon paranemiseen hällä eikä pahempia pysyviä vaivoja jääny. No tietysti se on oltava varovainen ja pidithän sä hälle seuraa ja hellit häntä.🤗. Varmasti on suloinen tyyppi hän.😊.

Ja mikä parasta, että lääke auttoi, kun usein ne ei auta tai auttaa vain hetken ja hiiren joutuu lopettamaan. Onneksi näin ei tarvinut tehdä. Hän on reipas vipeltäjä nykyään. Pienikokoiseksi Lilli jäi, mutta söpö on. 🥰

Ei voi olla rakastamatta näistä ketään.

Huitale kirjoitti:

Ja mikä parasta, että lääke auttoi, kun usein ne ei auta tai auttaa vain hetken ja hiiren joutuu lopettamaan. Onneksi näin ei tarvinut tehdä. Hän on reipas vipeltäjä nykyään. Pienikokoiseksi Lilli jäi, mutta söpö on. 🥰

Ei voi olla rakastamatta näistä ketään.

Kyllä hienoa että auttoi. Välillä se voi olla noin pienelle eläimelle tosiaan vaikeaa saada toimivaa lääkitystä ja apua. No se että hän on vähän pieni niin ei haittaa mitään varmasti kunhan hän on muuten terve tosiaan. Ihanaa että kaikki on nykyään hänellä hyvin.

Uskon sen kyllä ja varmasti ovat sellaisia että itekin rakastuisin heihin ensinäkemällä.🥰.

Mikkojuhan kirjoitti:

Kyllä hienoa että auttoi. Välillä se voi olla noin pienelle eläimelle tosiaan vaikeaa saada toimivaa lääkitystä ja apua. No se että hän on vähän pieni niin ei haittaa mitään varmasti kunhan hän on muuten terve tosiaan. Ihanaa että kaikki on nykyään hänellä hyvin.

Uskon sen kyllä ja varmasti ovat sellaisia että itekin rakastuisin heihin ensinäkemällä.🥰.

Juu, pelkäsin pahinta, onneksi toipui pahimmasta. Kyllä sitä mielellään auttaa kaveria mielummin, kun heti luovuttaa. Mutta joskus ei jää ikävinkään vaihtoehto kuin ainoaksi vaihtoehdoksi.

Luulen kanssa, että rakastuisit. Sydän tulvii rakkautta tuollasten pikkuisten piuhapyllyjen ja töpöhäntien kanssa. 😊

Huitale kirjoitti:

Juu, pelkäsin pahinta, onneksi toipui pahimmasta. Kyllä sitä mielellään auttaa kaveria mielummin, kun heti luovuttaa. Mutta joskus ei jää ikävinkään vaihtoehto kuin ainoaksi vaihtoehdoksi.

Luulen kanssa, että rakastuisit. Sydän tulvii rakkautta tuollasten pikkuisten piuhapyllyjen ja töpöhäntien kanssa. 😊

Juu joskus se on vaan armollisempaa antaa toisen mennä ja luopua hänestä vaikka se kipeää tekisikin. Joskus se on vaan ainoa oikea ratkaisu säästää toinen kärsimykseltä. Ja olisi itsekästä antaa toisen kärsiä sen vuoksi ettei ite tahdo tehdä kipeää ratkaisua.

Kyllä hellyyttäviin karvakavereihin on niin helppoa rakastua.😊.

Mikkojuhan kirjoitti:

Juu joskus se on vaan armollisempaa antaa toisen mennä ja luopua hänestä vaikka se kipeää tekisikin. Joskus se on vaan ainoa oikea ratkaisu säästää toinen kärsimykseltä. Ja olisi itsekästä antaa toisen kärsiä sen vuoksi ettei ite tahdo tehdä kipeää ratkaisua.

Kyllä hellyyttäviin karvakavereihin on niin helppoa rakastua.😊.

Nimenomaan noin. Kyllä. On totta tuo. Toisen kärsimystä ei saa pitkättää yhtään itsekkyyttään. Ja niin kauan kun on yhteistä elämää joka päivä on päivä jona näyttää välittämistään rakkailleen, ihmisille kuin eläimillekin. Ne yhteiset päivät kannattaa nostaa arvoon ja vaalia niitä, ne ei jatku loputtomiin.

😊

Huitale kirjoitti:

Nimenomaan noin. Kyllä. On totta tuo. Toisen kärsimystä ei saa pitkättää yhtään itsekkyyttään. Ja niin kauan kun on yhteistä elämää joka päivä on päivä jona näyttää välittämistään rakkailleen, ihmisille kuin eläimillekin. Ne yhteiset päivät kannattaa nostaa arvoon ja vaalia niitä, ne ei jatku loputtomiin.

😊

Kylmä se on täsmälleen näin...muistaa kertoa ja näyttää heille kenestä välittää ja ketä rakastaa että näin on aina ei enää myöhemmin tule olemaan siihen mahdollisuutta.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Kylmä se on täsmälleen näin...muistaa kertoa ja näyttää heille kenestä välittää ja ketä rakastaa että näin on aina ei enää myöhemmin tule olemaan siihen mahdollisuutta.🙂.

Jep. Pieni ele, iso merkitys. 😊

Huitale kirjoitti:

Jep. Pieni ele, iso merkitys. 😊

Juurikin näin!👍😊.

Villekin oli jonkun 6v-7v kun kuoli. Onko sulla ollu muita lemmikkejä.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Villekin oli jonkun 6v-7v kun kuoli. Onko sulla ollu muita lemmikkejä.🙂.

Oliko Villekin marsu? Meillä oli kissa, kun olin kapsi ja teini. Kissa eli 17-vuotiaaksi. Sitten meillä oli myös undulaatteja ja seeprapeippoja ja kanejakin oli. Oli meillä jonkun aikaa toinenkin marsu, Nelli, jonka kanssa Rolle sai 3 poikasta, Hipsun, Tapsun ja Rapsu-Tipsun.

Norppa83 kirjoitti:

Oliko Villekin marsu? Meillä oli kissa, kun olin kapsi ja teini. Kissa eli 17-vuotiaaksi. Sitten meillä oli myös undulaatteja ja seeprapeippoja ja kanejakin oli. Oli meillä jonkun aikaa toinenkin marsu, Nelli, jonka kanssa Rolle sai 3 poikasta, Hipsun, Tapsun ja Rapsu-Tipsun.

Juu Ville oli marsu ja sitten mulla, broidilla ja mutsin avomiehen 3 tyttärellä oli toinen marsu gerbiilejä monia en edes muista monta, hamsteri, hiiri, tanssihiiriä, kaks rottaa, kissa, koira, kaloja ja oli mulla kaks tuliliskookin.😄. Vilskettä oli kyllä eläinten suhteen. Tietysti ne ei ihan kaikki ollu yhtä aikaa mutta aina oli useempis lemmikkejä.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Juu Ville oli marsu ja sitten mulla, broidilla ja mutsin avomiehen 3 tyttärellä oli toinen marsu gerbiilejä monia en edes muista monta, hamsteri, hiiri, tanssihiiriä, kaks rottaa, kissa, koira, kaloja ja oli mulla kaks tuliliskookin.😄. Vilskettä oli kyllä eläinten suhteen. Tietysti ne ei ihan kaikki ollu yhtä aikaa mutta aina oli useempis lemmikkejä.🙂.

Jep. Paljon oli.

Norppa83 kirjoitti:

Oliko Villekin marsu? Meillä oli kissa, kun olin kapsi ja teini. Kissa eli 17-vuotiaaksi. Sitten meillä oli myös undulaatteja ja seeprapeippoja ja kanejakin oli. Oli meillä jonkun aikaa toinenkin marsu, Nelli, jonka kanssa Rolle sai 3 poikasta, Hipsun, Tapsun ja Rapsu-Tipsun.

Rollen viestistä näin alkua että oli rusettimarsu ne on muuten sööttejä nekin. Ville oli ihan sileekarvainen valkoisen, ruskean , mustan kirjava ja se toinen marsu oli tyttö Matilda mutta se kuoli nuorena onnettomuudessa häkissään. Sillä oli sellanen keraaminen kotimökki häkissään ja se oli kai yrittäny kiivetä sen päälle ja se mökki oli kaatunut sitten sen päälle ja mä löysin sen broidin huoneesta kun se oli broidin marsu niin häkistään pää ja niskat puoliks sen mökin alla ja se vaan tärisi sillain ikävästi. Se oli kai niskojaan taittanu sen verran pahasti niin mun oli pakko sitten lopettaa se ettei se kärsi raukka kun se oli selvää ettei se mitenkään selviä.😔.

Mikkojuhan kirjoitti:

Rollen viestistä näin alkua että oli rusettimarsu ne on muuten sööttejä nekin. Ville oli ihan sileekarvainen valkoisen, ruskean , mustan kirjava ja se toinen marsu oli tyttö Matilda mutta se kuoli nuorena onnettomuudessa häkissään. Sillä oli sellanen keraaminen kotimökki häkissään ja se oli kai yrittäny kiivetä sen päälle ja se mökki oli kaatunut sitten sen päälle ja mä löysin sen broidin huoneesta kun se oli broidin marsu niin häkistään pää ja niskat puoliks sen mökin alla ja se vaan tärisi sillain ikävästi. Se oli kai niskojaan taittanu sen verran pahasti niin mun oli pakko sitten lopettaa se ettei se kärsi raukka kun se oli selvää ettei se mitenkään selviä.😔.

Rolle oli rusettimarsu ja Nelli, jonka kanssa Rolle sai poikasia oli sileäkarvainen. Rollessa oli harmaan eri sävyjä ja vähän ehkä valkostakin joukossa ja Nelli oli tummanruskea.

Mikkojuhan kirjoitti:

Rollen viestistä näin alkua että oli rusettimarsu ne on muuten sööttejä nekin. Ville oli ihan sileekarvainen valkoisen, ruskean , mustan kirjava ja se toinen marsu oli tyttö Matilda mutta se kuoli nuorena onnettomuudessa häkissään. Sillä oli sellanen keraaminen kotimökki häkissään ja se oli kai yrittäny kiivetä sen päälle ja se mökki oli kaatunut sitten sen päälle ja mä löysin sen broidin huoneesta kun se oli broidin marsu niin häkistään pää ja niskat puoliks sen mökin alla ja se vaan tärisi sillain ikävästi. Se oli kai niskojaan taittanu sen verran pahasti niin mun oli pakko sitten lopettaa se ettei se kärsi raukka kun se oli selvää ettei se mitenkään selviä.😔.

Rolle kuoli ihan yhtäkkiä. Eräänä päivänä se löytyi jäykistyneenä häkkinsä pohjalta. Äiti laittoi pieneen rasiaan pehmusteita ja pisti Rollen sinne ja sitten se haudattiin meidän talon pihaan, samaan paikkaan (ei kuitenkaan samaan hautaan) kuin meidän kissa ja pari seeprapeippoa ja oliko undulaattejakin.

Norppa83 kirjoitti:

Rolle kuoli ihan yhtäkkiä. Eräänä päivänä se löytyi jäykistyneenä häkkinsä pohjalta. Äiti laittoi pieneen rasiaan pehmusteita ja pisti Rollen sinne ja sitten se haudattiin meidän talon pihaan, samaan paikkaan (ei kuitenkaan samaan hautaan) kuin meidän kissa ja pari seeprapeippoa ja oliko undulaattejakin.

Joo Ville kuoli kun sille tuli vissin joku kasvain ja patti kylkeen mutta se ei tuntunut sitä haittaavan. Sitten yhtenä aamuna se oli tosi vaisun oloinen eikä yhtään oma itsensä ja kun tulin koulusta niin se oli kuollut. Ville haudattiin kanssa pienessä pahvilaatikossa pehmustrin ja lempi ruokakipponsa kanssa mutsin avomiehen talon takapihalle kun mutsi ja broidi olivat sinne muuttamassa eikä oiken muuta paikkaa ollut.🙂.