Lääkäriliitto

Koulutuspaikkojen lisääminen suuriin kaupunkeihin ei auta, sillä lääkäripulaa on esim. lapissa ja Itä-Suomen pikkukunnissa. Nämä kunnat joutuvat tarjoamaan virkalääkäreillekin yli 10 000 euron palkkoja kuukaudessa. Siksi pitäisikin tehdä täsmäkoulutuksia, esimerkiksi Oulun yliopiston Rovaniemen lääkisyksikkö, jolla saadaan lääkäreitä lappiin tai Kuopion lääkiksen Jyväskylän yksikkö, jolla saadaan lääkäreitä Keski-Suomeen. Näin saadaan ainakin osa opiskelijoista harjoitteluihin ja kesätöihin juuri niille seuduille, joissa lääkäripulaa on. Tämä helpottaisi lääkäripulaa juuri niillä alueilla, koska varmasti osa jäisi sinne myös töihin. Näihin lääkiksiin olisi varmasti hakijoita, koska osa lääkikseen hakijoista menee nykyisin opiskelemaan jopa Viroon.

Vaihtoehtoisesti pitäisi laittaa lääkikseen oma kiintiö niille, jotka suostuisivat menemään valmistumisen jälkeen töihin vaikka viideksi vuodeksi sinne päin Suomea, minne määrätään. Hakijoita olisi tähänkin kiintiöön varmasti.

Mutta hyvinvointialueet kuvittelevat olevan nykypäivää, että PAKOTTAVAT lääkärit sinne, missä on lääkäripulaa. Ja hups, kun lääkärit siirtyvät yksityiselle puolelle.

Vierastan myös sitä, että lehdissä kirjoitellaan jopa lääkärien toimesta ostopalvelulääkäreiden lyhyistä työviikoista tai siitä, että lääkäripula ratkeaisi sillä, että jokainen lääkäri tekee 80 % työpanoksen. (Onko oikeasti niin, että keskimäärin lääkäreiden työpanos on alle 80 %? Ja jos on, niin miksi? Lähtisin pohtimaan työn kuormittavuuden ongelmia siinä tapauksessa ja ennen kaikkea selvittämään syytä!)

Kukaan ei voi toisen puolesta arvioida onko lyhemmän työviikon syynä se, ettei terveys kestä muuta. Se on myös asia, jota ei monikaan lääkäri halua ääneen sanoa. Ei auta, jos hyvinvointialue ei neuvottele lyhemmästä työajasta, yksityinen puoli sen tekee. Olisiko parempi, että esimerkiksi osatyökykyiset lääkärit olisivat kokonaan poissa työelämästä? Toivoisin keskusteluun myös tämän asian huomioimista, vaikka olen samaa mieltä, että ostopalvelulääkäritoiminnan sijaan pitäisi pohtia muita ratkaisuja.

Kalliisti koulutetut, ylipalkatut keikkalääkärit takaisin oikeisiin työaikoihin ja vastuuseen kansakunnan terveydenhoidosta. Omalääkärikäytäntö ja kotikäynnit kunniaan!

Yhden lääkärin koulutus maksaa yli miljoonan. Opiskelijaksi valitulta pitää saada sitoumus töihin julkiselle tietyksi ajaksi tai sitten maksu saadusta koulutuksesta.