Miten kestän tämän?

7 elämäni parhainta vuotta takana elämäni naisen kanssa. On ollut niin ihanaa aikaa, että en ole ehtinyt ees miettiä vastoinkäymisiä. Nyt on viimekuukaudet olleet vaikeita. Toki jokaisessa suhteessa on vastoinkäymisiä, joita meilläkin on ollut, mutta nyt edessä on valtava este.

Avovaimo ollut etäinen muutamia kuukausia. Olen koittanut tivata, että mikä on. Hän on vähän sellainen, että ei tykkää/osaa puhua hankalista asioista. Pari vko sitten puristin sen ulos hänestä. Ei kuulema rakasta mua enää. Mun sydän särkyi ja elämä murtui. Olen niin hukassa ja eksyksissä ja elämä on yhtä sumua.

Koko tämän seitsemän vuoden ajan olen tehnyt kaiken hänen eteensä: olen tuonut kukkia, vienyt treffeille ja koittanut olla romanttinen. Olen hänen epäkohdistaan huolimatta rakastanut häntä rajattomasti ja muuttanut omia näkökulmiani paljon. Hän on muunmuassa a-seksuaali, joka alkuun oli vaikeaa. Rakkaus on kuitenkin niin kova ollut, että erittäin vähäinen seksi ei ole haitannut minua.

Nyt olen jäämässä yksin. Omilla kavereillani on lapsia tai niin paljon kiireitä, että eivät ole vuosiin ehtineet näkemään. Eli jään täysin yksikseni tähän maailmaan.

Kysymys kuuluu: miten selviän tästä? Miten pääsen yli? Tuntuu, etten selviä ilman häntä täällä ja on myös pelottava olo siinä mielessä, koska nyt musta tuntuu ettei ole mitään menetettävää. Viinaan en koske ja urheilen paljon. Urheilu auttaa.

Mulla on yks vaikea ero takana, sen aikainen suhde kesti muutaman vuoden. Silloin exä petti parhaan kaverini kanssa ja lähti tämän matkaan. Voin sanoa, että tämän hetkinen ero tuntuu miljoona kertaa pahemmalta, kuin tuo.

Ehkä vielä joskus löydän onnen. Löydän naisen, jonka voin viedä alttarille, rakentaa talon ja toteuttaa suurimman unelmani, perustaa perheen.


Terveisin järkyttynyt 27-vuotias mies.