Joskus sanan kirjoitan jos toisenkin
Koko maailman ne nähdä haluaisin
Joskus kolmannen ja neljännen
Ja ajattelen, että vittuako ne teille kuuluu?
Joskus sävelen ja toisenkin luon
Ja koko maailman ne kuulevan haluaisin
Lisään niihin kolmannen ja neljännen
Ja ajattelen, että vittuako ne teille kuuluu?
Joskus ajatuksen ajattelen ehkä toisenkin
Ja koko maailmalle huutaa ne haluaisin
Ajattelen lisää, ihmiset minkälaiset on
Ja mietin, että vittuako se teille kuuluu?
Joskus kaipuustani kauniisti sinulle kirjoitan
Ja säveleitäkin siihen mietin
Kunnes muistan taas kaiken
Ja itseltäni kysyn, että miksi
Ikuiseksi sinut tekisin?
Koko maailman ne nähdä haluaisin
Joskus kolmannen ja neljännen
Ja ajattelen, että vittuako ne teille kuuluu?
Joskus sävelen ja toisenkin luon
Ja koko maailman ne kuulevan haluaisin
Lisään niihin kolmannen ja neljännen
Ja ajattelen, että vittuako ne teille kuuluu?
Joskus ajatuksen ajattelen ehkä toisenkin
Ja koko maailmalle huutaa ne haluaisin
Ajattelen lisää, ihmiset minkälaiset on
Ja mietin, että vittuako se teille kuuluu?
Joskus kaipuustani kauniisti sinulle kirjoitan
Ja säveleitäkin siihen mietin
Kunnes muistan taas kaiken
Ja itseltäni kysyn, että miksi
Ikuiseksi sinut tekisin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
No ha ha,
et ole itsekään ikuinen,
tai ehkä sittenkin.
On aika joskus ollut
Kun löytyä halusin
Koko maailmalle
Ei maailma nähnyt minua
Koska ei se itseäänkään näe
Sen jälkeen aikaa vähän
löytyä halusin edes jollekin
Ja totisesti ne edes jotkut minut löysi
Mutta ollut en heille se, ketä etsivät
Pettyivät
Sen jälkeen ajattelin
Että edes yksi minut löytäisi
minut näkisi, näkyväksi itseni tein
Hän minut löysi, minut näki
Mutta lopulta ei pitänyt siitä mitä näki
Nyt ajattelen niin, että
Jos joskus löydetyksi tulen
Niin parempi niin, että ei
minua täällä enää ole
Saa löytäjät kärsiä löytämisen kärsimysnäytelmää
Jos taas onnen minulle
Suoda haluatte
Jättäkää löytämättä se
Mitä etsitte
Toisen kautta ei voi elää,
mutta toisen kautta voi löytää itsensä,
sen mitä kadoksissa ollut on.
Matka.
Tuhoon on tuomittu
Kautta toisen eläminen
Eikä itseäänkään löydä kautta toisen
Sen ainoastaan kadottaa
Kun löytää itsensä kautta toisen
Ei itseään näe omin silmin
vaan toisen, mikä heijastus siitä on
Mitä itse on
Ei itseään voi nähdä kuin
Omin silmin, silloin
Kun ei muita silmiä näkemässä ole
Ainoastaan omat
Sen jälkeen muutkin näkee omin
Ja muidenkin silmin
Ja kaiken muunkin maailmassa
Sellaisena kuin se on
Jos itsensä näkee muiden silmin
Sen löytää
Näkee vaan sen
Mikä itseltä näkemättä jäänyt on.
Ei lapsia ihmisiten tarkoitettu ole
Kautta toistensa elämiseen
Vaan yhdessä yksin
Yksin yhdessä
Niin kuin itsemme nähdään
Kirjoitin jo vastauksen,
jonka pyyhin poiskin.
Miten sä teet tän?
Miten sä saat sanoillas
aikaan näin?
Aina, alusta alkaen,
koko tän pienen
matkan.
Ne samaa aikaa rakastaa
mutta myös satuttaa.
Tarkoitus se vissiin onkin.
Nostaa nostaa, ja pudottaa.
Usein tiedän mitä teen
Ja mitä siitä seuraa
Hetkinä näinä taas en tiedä
En aina tiedä mistä sanani tulevat
Tai tiedän, tiedän mistä ne tulevat
Ne tulevat samasta paikasta
mistä säveletkin viimeaikaiseni
Ei niitä tietää voi
Vaan tuntea
Kun ymmärtää mitä tuntee
Ne sanatkin näyttäisi
Esiin tulevan
Mä muotoilla ne haluaisin paremmin
Kauniimmin
Mutta tiedäthän sinä
Mun kärsivällisyyden rajallisen
Ne sellaisenaan aina hetkessä putoaa...
Tiedän tämän :) vasta eilen mietin sitä, että se on kuin luukku joka joskus aukeaa tai kuin virittyy jollekin tuntemattomalle radiotaajuudelle.
>En aina tiedä mistä sanani tulevat
Tai tiedän, tiedän mistä ne tulevat
Ne tulevat samasta paikasta....>
Ei tuntematon se lopulta ole
Se on se jokin, minkä kymmeniä vuosia sitten
Itsestäni löysin
Minkä kadottanut ensiksi olin
Vuosiksi kymmeniksi
Kunnes kotiin taas löysin
Se ei vaan ole se
Minkä kouluista oppia voisia
Opeista ammentaa
Se jokin on
Mikä rakennettuna sisään
Meissä jokaisessa on
Mutta piilossa pysyy
Asti siihen kunnes
Kärsitty ja menetetty riittävästi ollaan
Sen jälkeen vasta sisin meidän
Jokaiselle meille näyttäytyy
Se minkä silloin näyttää meille?
Se näyttää sen
Mikä kadonnut on
Mikä totta ei ollut
Ja sen mikä jäljellä meistä viel' on
Mikä aina meidän ollut
Mutta mitä sitä ennen
Nähty ei
Ja tämä muista!
En valheessa ikinä elänyt ole
Yrittänyt olen, en viihtynyt
Totuus on kuin rakkauskin
Se hellii ensiksi
Myöhemmin satuttaa
Kun satuttaa
Se jälkeen rakastaakin
Enemmän kuin kuvitella voisi
Ja aina meiltä jokaiselta kysyy
Valmiitako siihen ollaan
Koska hinnan sen
On Rakkaus meille asettanut
Jotta arvonsa sille osoittaa voisimme
Ihmisten käytös...
Miten suhtautuu ne asioihin, miten käyttäytyy
tilanteissa...
Tiedän sen
Ne tavalla samanlaisella aina tekee sen
syistä samoista
Ne päästää ei irti osaa menneestä
Ja tulevaisuudessa elää haluaa
Ne kakun syödä
Ja säästää haluaa
Voidakseen tehdä sitä
On kakkua syötävää myös aina leivottava
Kun tulevaisuuteen kurkotetaan
Ettei kakku syötävä
loppuisi
Ja myös menneessä ollaan
Se mikä menetetty on
Se mikä paskottu on
Ei kumpaakaan lopulta saada
Jäljelle jää jotain
Mitä ei ole vielä ollut
Sen ainoan pyydän
Jos tulet, niin jäädäkseen tule
Jos jäädä et halua
Tulematta jätä
Sen ainoan tiedän
Millään mulla väliä ole ei
Paitsi kanssasi vanheneminen
Aikani lopun viettäminen
On merkityksetöntä kaikki muu
Vaikka paljon merkityksiä on
Kaikessa mitä teen
Ja anteeksi anna minulle kaikki tämä
Mun helpompi sanoa tämä kaikki oli
kuin sanomatta jättää
Elämä on. Tunteet on. Rakkaus on.
Kaikki muu on merkityksetöntä.
Tiedätkö et nämä on tosi pysäyttävää luettavaa, kun kukaan ei tiedä kuka ja miksi nämä kirjoittaa.
Vielä kerran. Olen pahoillani. Rakkaus on. :)
Haluatko kuulla miltä tämä kaikki tuntuu?
Minua alkoi kiinnostaa, että mikä pysäytti? :)
Yksiselitteinen vastaus, haluan ja en :) Jatkoilla aina tajuaa, et ei helv nää mulle olleetkaan :😅
Oletko koskaan nähnyt jotain yhtä kaunista.?
Katsoin eilen Pianistin.