Paha puoliso?

Eipä kyllä kiinnosta teoreettiset ajatelmasi, tai se mihin niillä pyrit. Puhu rohkeasti, jos oma tilanteesi, kuulostaa muuten taas ihan muulta.

Mun veli on tommonen. Ja vaikea sen naisille on kertoa, että minkälainen kukkuluuruu se on kun en kumminkaan tiedä mitä on kellekin tehny. Kuullut vaan huhuja. Tietysti avoimesti kyllä olen kertonut millaista lapsuutta meillä on takana, mut toisaalta ei se lapsuus mitään enää 40 meinaa. Itse en ainakaan ole samanlainen ja varmasti velikin on nuoruudestaan rauhoittunut. Ei olla kovin läheisiä, eikä niitä puolisoehdokkaita hirveästi edes kiinnosta mitään tälläsia keskustelunavauksia tehdä. Ehdotatko, että siinä lasten ja sairaiden isovanhempien edessä jouluna rupeisin kuittailemaan veljelle jotain sen entisistä? no en. lähettelisin perään, että varo vaan -viestejä? -no e. Ei edes ole mitään tuomiota mistä keskustella. Pentuna pieksi mua, nuorena muijiaan ja varmaan nyt sit sua ja kakaroita, tuutteko partylitekutsuille? juhannuksena mökille?

Jos hän ei kymmeneen vuoteen sinulle mitään tehnyt tai ollut väkivaltainen että koe että sinun tarvitsee jäntä pelätä eikä kontrolloi sinua. Niin hän on varmaan saanut käsiteltyä ongelmansa ja on muuttunut mies. Kyllä tiedän yhden pariskunnan jossa mies kertaalleen nuorena pahoinpiteli entisen vaimonsa. Mutta asiasta tehtiin julkinen eikä se enää toistunut. Kuitenkin aika harvinaista itsehän olisin lähtenyt samantien. Jokainen tavallaan.

Niimpä, minun aviomieheni oli vuosia väkivaltainen, harvakseltaan mutta kuitenkin. Ei osannut hillitä itseään eikä ilmaista itseään muutoin kuin lyömällä tai särkemällä tavaroita. Häpesin häntä, erityisesti silloin kun hän sai raivarit toisten ihmisten nähden; milloin lähti ovet paukkuen tuulettumaan tai muutoin vain käyttäytyi todella junttimaisesti.
Meni vuosia, vuosikymmeniä ennen kuin hän oppi hillitsemään itseään, hän itsekin häpesi käytöstään ja katui. Hän on pohjimmiltaan erittäin ystävällinen ja avulias sekä hellä ja rakastava. Nämä ominaisuudet ovat korostuneet iän myötä.

Eihän hän varmasti maineestaan ole päässyt joidenkin mielissä vaikka kaikesta on tosiaan vuosia aikaa, mutta jotkut ajatukset ja leimat säilyvät vaikka mikä olisi.

En enää ajattele menneitä vaan nautin nyt näistä vuosista ja tästä hetkestä, joka on hyvä ja täynnä rakkautta.

Mielestäni olisi ehkä parempi antaa menneiden olla menneitä, jos tuo käytös ei kymmenen vuoden aikana ole näkynyt mitenkään häiritsevästi. Hän on hyvin voinut oppia virheistään ja saanut nyt sinun kohdallasi toimittua oikein. Joten eiköhän hänelle voisi antaa mahdollisuuden jatkaa uutta elämäänsä, johon hän on hienosti saanut parannettua itsensä. Toivottavasti asia ei häiritse sinua liikaa, mutta jos häiritsee, niin ei kai sitten muuten auta kun ottaa puheeksi.
10 vuotta ainakin pitkä aika, niin pitäisin epätodennäköisenä, että toistuisi.

Tärkeintä on, että jos ostetaan sukset, niin ne pitää ostaa kaikille.

Kyllä tämä on aika iso asia, jos on pahoinpidellyt ainakin neljää naista. Koen olevani suhteessa ihmisen kanssa, jolla on salattu pimeä menneisyys. Onko hän koskaan pyytänyt anteeksi näiltä naisilta? Millaisia ne tilanteet olivat? Miksi perhe ei kertonut tästä? Tarvittiinko poliisia? Onko tuomiota? Olen jollain tapaa loukkaanutunut näiden naisten puolesta. Millasia henkisiä ja fyysisiä traumoja he kantavat tästä?