Ikäväni -kpp

Mull oli tunne myös henkisestä liitosta, me vs. muu maailma. Mull oli tunne, että mä ymmärsin sua ihan pikkurillistä ukkovarpaaseen. Mull oli tunne, että me oltaisiin tehty loppuelämän matka yhdessä. Tavalla tai toisella. Miksei myös avioliitosta, mutt herkin hitain askelin, alku erillään asuen, jne, yms. Siinä ois ollut loppuelämäksi jännitystä ja vaarallisia tilanteita.
Mull oli tunne myös yhteenkuuluvudesta, kaipauksesta, viihtyvyydestä, sallivuudesta, hyväksynnästä. Niistä kaikista asioista joista parisuhde parhaimmillaan koostuu, huumoristakin.

Mull oli tunne, että sä suurentelet tiettyjä ulkopuolisia juttuja mielessäs ja väkisin pidät niitä erittäinkin elossa. JA kaskummaa, mä olin oikeassa, niiden juttujen vuoksi mä en ooo koskaan sulattanut sun myötämielisyyttäsi, kun on kyse eksän harhoista. Sillä mitään normaalia syytä ei ole ruokkia exän rakastavia ajatuksia, ei puoleen eikä toiseen, ELLEI halua olla osa niitä päiväunelmia. Oikeus muistoihin on, mutta että joka hetki eksän paikalla ollessa muistelot vaan yltyy kliimaksiin, se on lähinnä jos kauniisti sanotaan paradoksaalista harhaan johtamista. Mutt sull on sun oikeutes, vastuusi ja valtasi, ulvottaa susia kuitenkin ihan omana itsenäsi. JA sudethan ne ulvoo, kun sä käsket. Kostonhimoinen Sonni 💨💨💨💨

No kuitenkin, Mä luulin, että me menisimme yhteen, kahteen tai vaikka loppuun asti, linnunlaulun myötä, heräisimme avioliiton upeassa satamassa puhtain purjein. MUTT EI - kaikki päättyi vain lentokentälle, uusi matka uuteen suuntaan alkoi Sinulla. Toivon, että olet tyytyväinen valintaasi. Hauskaa matkaa seikkailuihin!