Onko kellään kokemusta onnistuneesta paluusta ex-miehen kanssa yhteen? Meillä on kolme pientä lasta ja ollut rankka arki, muuten hyvä suhde. Miehellä on uusi nainen ja erosimme kolme kuukautta sitten. Meillä on paljon hyviä tunteita toisiamme kohtaan. Olen miettinyt, onko enää mahdollista palata yhteen, jos uusi suhde loppuisi. Olisiko suhteella enää mahdollisuuksia kaiken jälkeen?
Onko mahdollista paluu yhteen ex -miehen kanssa
Sirpe
194212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
käy kurkkaamassa näitä muita samanlaisia jorinoita tässä samassa foorumissa. Vastaus on : joillain onnistuu, joillain ei, mitään patenttivarmaa ratkaisua ei ole. ELÄ, siis get a life ! hyvä immeinen
eikö ihminen saa olla surullinen ja hädissään, kun avioliitto karahtaa karille toisen naisen/miehen takia? Kyllä sitä omaa elämää voi olla, vaikka toivookin että rakas perhe voisi olla taas ehjä.
Muistan oman kipuilun, kun ero oli tuore. Ajan kanssa toive yhteenpaluusta haalistuu ja jossain vaiheessa huomasin että se on jäämässä lopullisesti taka-alalle. Tuskin enää voisin kaiken tämän jälkeen rakentaa suhdetta exään. Silti toivon edelleenkin, että jostain ihmeen syystä voisi vielä onnistua. Todennäköisenä sitä en kuitenkaan enää pidä, enkä elämääni rakenna sen toivon varaan. Todennäköisesti minä itse en enää suostuisi uuteen yritykseen. Minua on loukattu niin syvältä... Mutta olen erittäin surullinen, että minusta (siis huom. minun subj. mielipiteeni, ettei kenenkään tarvitse tähän takertua) ihan hyvä avioliitto kariutui. Lapsille tämä on pahinta.
Miksi ihmeessä ihmiset haluavat ottaa toisen(kin) kerran henkisesti ja vielä vapaaehtoisesti turpiinsa. Ei mene jakeluun.
Jos ja kun toinen on lähtenyt, oli syy sitten koira tai toinen lehmä, niin miksi te sellaista ihmistä itkette takaisin. Jotainhan vikaa siinä suhteessa on sen toisen mielestä ollut jo sillä eka kerralla. Miten se muuksi muuttuisi uudella yrittämisellä. Kuitenkin siitä "viasta" on taatusti puhuttu ja yritetty säätöä ja vääntöä. Hävettääkö teitä niin kovin jätetyksi tuleminen? Onko avioero mielestänne merkki epäonnistuneesta ihmisestä ?
Saatte ainakin minun arvostukseni, jos nöyrästi mutta ylpeästi jatkatte matkaanne ettekä ruikuta entisen perään, oli teillä sitten pieniä tai "keskikokoisia" lapsia ;).
Saattepa ainakin jokatoisen viikonlopun vapaata. PS. tuo viim. oli ironiaa !
täydellinen yllätys,niinkuin minullekkin.Olin vielä päivää ennen eroa täysin tyytyväinen suhteeseen,ikinä ei ero tullut edes mieleen.Ei kaikki tapaukset ole niinpohdiskeltu kuin luulisi,ainakaan molempien mielestä
...unohtaa ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.
20 vuotta elin vanhempieni kanssa ja 20 vuotta mieheni kanssa.
Ehkä hiukan sopeutumisvaikeuksia tässä "yksin"
olemisessa??? Kuitenkaan en ole ihan yksin.
Mahdollisuudet sinkkuelämäänkin ovat kuitenkin rajalliset.
Kolme teini-ikäistä last pitää arjessa
kiinni. Ovat koko ajan minulla.
Käyvät isällään vain kylässä. ( hänellä pienet tilat pitempään oleiluun)
Yksinoleminen on kuitenkin minulle pahinta!!!!!
Antaisin mitä vain kun pää ei koko ajan pyörittäisi asioita.
Mikään ei tunnu miltään, mitä ennen tehtiin perheenä yhdessä niin nyt yritän järkätä samaa lapsillekkin yksin.
En voi tarjota lapsille samaa mitä heidän isänsä tarjosi kotona asuessaan.
Ex ei tunne jääneensä (tai jättäneensä)
paitsi mistään.
Hän on sanonut olevansa tyytyväinen yksin.
Erostanne on kovin lyhyt aika... Kokemuksesta tiedän että exää kaipaa jossain vaiheessa. Tuntuu että olisi helpompi palata entiseen. Mietin ihan samaa kuin sinäkin ja tilannekkin oli sama, exällä uusi siippa. Niin paljon kuitenkin negatiivista tapahtui liittomme aikana että en pystynyt unohtamaan niitä. Anna ajan kulua ja katso kaipaatko vielä exääsi
Turha puhua jättäjistä tai jätetyistä, taustalla on yleensä kahden ihmisen pahoinvointi, johon molemmat osallisia. Kaverin liitossa voitiin huonosti, eikä puhuttu. Sitten tuli toinen rakkaus peliin ja kaverini jätti vaimonsa. Lapset 2 ja 4 vuotta. Uusi suhde kuitenkin kariutui ja samassa avautuivat kaverini silmät. Halusi takaisin kotiin, pääsi ja aloittivat vihdoin puhumisen, pariterapian jne. Meni useita vuosia kärvistellessä, mutta lopulta he ovat löytäneet uuden onnen yhdessä, vanhingosta viisastuina ovat nyt oikeasti ja aidosti onnellinen perhe. Näinkin voi käydä. Ei eron tai uuden rakkauden taustalla aina ole se, että toinen olisi jotenkin aivan sietämätön elämänkumppani. Joskus elämä on vain niin raskasta, että kaikki kaatuu päälle ja silloin tuntuu, että se kumppani on siihen syypää ja ero on yksinkertainen, helppo ratkaisu ja uusi syli tuo lohdun. Minä kannustan yrittämään.
olen itse ollut samassa jamassa. Nyt uudelleen yrittämässä
Elämässä ei ole yhtä ainutta polkua, vaan asiat voi joskus joutua käsittelemään ja kokemaan kipujen ja kasvujen kautta. Ihanaa oli kuulla,että myös onnellisia tarinoita mahtuu joukkoon.
Ex miehesi ei kauaa aikailut, jos 3 kuukauden päästä on uusi naisystävä.
Eron jälkeinen yksinäisyys voi tuntua sietämättömältä,mutta minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa katsella rauhassa. Yksin pienten lasten kanssa on rankkaa, mutta jos suhteet ovat entiseen hyvät = ystävyyssuhteet, jakakaa kasvatusvastuu lapsista ja anna lapset isälle niin usein kuin mahdollista.
Itselläni oli samanlainen tilanne, olisin halunnut palata yhteen, mutta Ex ei,koska löysi uuden.
Vuoden päästä minäkin löysin uuden ja voin vannoa että moninkerroin paremman miehen kuin entiseni, enkä enää vaihtaisi.
Nyt Ex on eronnut perheenrikkojasta.
Mies oli katsonut uuden naisystävän jo valmiiksi ennen kuin erosimme. Turvallisuushakuinen kun on luonteeltaan. Tarvitsee jonkun, ei osaa olla yksin. Olivat tapailleet hissukseen ilmeisesti jo puoli vuotta. Suhteen vahvistuminen sai miehen haluamaan eroa. Rakastuminenhan on ihanaa. Itse kyllä alkaa olla olo, etten ehkä haluakaan palata enää koskaan yhteen. Ollaan vaan kavereita. Kyllä meni sen verran kuitenkin kunnioitus vaikka ystäviä ollaankin.
Myös minun miehelläni oli uusi jo varmistettuna, ennen kuin uskalsi asiasta minulle edes kertoa. Turvallisuushakuinen on nätti sana, ehkä joku riippuvuus olisi osuvampi. Meillä on tilanne, että mies on nyt uuden luona, kun hänet passitin pois kotoa, mutta hän haluaisi ilmeisesti palata. Minä mietin koko ajan, otanko vai enkö ota, mutta olen päätynyt siihen, että ainakaan suoraan en takaisin ota, vaan hänen on ensin muutettava jonnekin muualle mietiskelemään. Minustakin on kiva kokeilla tätä itsenäistä elämääni, jos se vaikka hyvinkin alkaisi maistua, niin etten enää haikailisi menneitä.
Minäkin itkin mieheni perään, kun lähti nuoren naisen matkaan. No eihän siitä hyvää seurannut, huikean onnen huuman jälkeen kolahtivat realiteetit nilkkaan. Nyt on mies niin mielin kielin entiseen kotiinsa tunkemassa. En ota takas. Kun olin puoli vuotta ollut yksin, ymmärsin, että elämä parani kummasti. Olin ollut miehen palvelijana loppujen lopuksi. Ei ollut ollut omaa elämää oikeastaan. Uusi ei suostunut ilmeisesti palvelijaksi.
Hei, varmasti on mahdollista. Mutta olennaista on nyt se, että miksi mies lähti ja on JO uuden kanssa. Rakasta rauhassa miestäsi mutta rakasta ennen kaikkea itseäsi. Nyt annan vinkin, itse päätät noudatatko. Rakasta miestäsi, mutta tiedä, että sinulla ei ole mikään kiire saada häntä luoksesi. Opettele pärjäämään ilman miestäsi. Elä elämääsi siten, että oikeasti muutut ja silloin muuttuu myös miehesi. Jos saat nyt miehesi takaisin kinuamalla ja surkeana odottamalla, niin siinä laitat arvosi itsellesi hänen silmissään. Sinä olet arvokas ja ihana nainen ja miehesi teki tosi mokan lähtemällä heti uuden kanssa! Sinä et häntä noin vain takaisin otakkaan. Anna miehesi joutua koviin itsetutkiskelun tuskiin. Älä ota häntä takaisin, jos haluaa tulla. Aseta ehtoja, tapaile häntä kerran pari kuukaudessa ensin. ENSIN et halua tavata lainkaan! Muista, jos et itse arvosta itseäsi niin ei miehesikään voi sinua arvostaa. Hän lähti luotasi toisen luokse, miten sinä olet sellaista miestä heti tervetulleeksi toivottamassa. Nyt eheytä itseäsi, ja vaikka kuinka alku olisi kamalaa, niin voit olla varma että et tule katumaan, jos teet tällaisen strategisen suunnitelman. Jos miehesi ei tule luoksesi lopulta KUN sinä hyväksyt hänet takaisin (minimi 6 kk), niin ansaitset parempaa.
Kiitos teille jotka olette antaneet uskoa itsene. Kyllä se niin on, etten halua missään nimessä anelemalla mutta mietin, että jos mies kuitenkin itse jossain vaiheessa anelisi, miten suhtautuisin. Nyt katselen elämää eteenpäin yh-äitinä. Onneksi uusi vuokrakämppä järjestyy ilmeisesti suht helpolla. Muutan lähiaikoina.
Sinulle on tulossa ainoastaan parempaa! Kaikki johtaa kohti parempaa ja eheämpää elämää. Kaiken kasvukivun kouristuksissa muista aina että koittaa päivä, jolloin TIEDÄT varmuudella, että näin juuri pitikin tapahtua! Ja olet hyvilläsi, koska olet saapunut kaiken näennäisesti kamalan kuolemantuskan jälkeen PAREMPAAN elämään.
Luota vain että kaikki menee hyvin. Ihminen ei koskaan menetä mitään mikä hänelle kuuluu, ELLEI tilalle ole tulossa parempaa. Joko miehesi palaa luoksesi (kun et enää odota hänen muuttuvan, vaan sinä muutut) tai rinnallesi tulle ihminen, joka vastaa uutta sisäistä sinua.
Teen tästä tekstistäsi luvallasi huoneentauluni.Katson sitä aina, kun olen romahtamaisillani ikävän tuskaan!
Minulle tapahtui sama. Annoin miehen mennä. Puhuimme, mikä meni pieleen, surin, itkin, olin vihainenkin, mutta annoin miehen mennä. En halua rakkautta, jota ei minulle vapaaehtoisesti anneta. Rakastan miestäni niin paljon, että en häntä pidättele. Jos hän haluaisi palata, se olisi vapaahetoista ja ottaisin hänet takaisin. Tuhlaajapoika saa olla, erehdyksiä sattuu, mutta niistä pitää kyllä sitten oppiakin.
Toinen ihminen ei voi tuoda rakkautta elämäämme, se on meissä itsessämme. Kirjoiti kauniisti ja kun rakastaa pyyteettömästi niin saat aina takaisin sen rakkauden jota maailmankaikkeuteen lähetät. Jos et samalta mieheltä, niin toiselta.