Mikä se "juttu" on siinä, että jotkut ovat niin luontevia ihmiskohtaamisissa?

Anonyymi-ap kirjoitti:

Täällä kirjoittaa nuori (25v) miespuoleinen henkilö, joka on koko elämänsä ollut huono/ujo/osaamaton keskustelemaan ihmisten kanssa. Lähdin asialle tekemään muutosta, kun täysi-ikäistyin, kun ei kukaan kotoa tietenkään tule hakemaan. Lähdin epämukavuusaluelle ja aloin juttelemaan ihmisille vähän joka paikoissa, missä koin sen järkeväksi. Ennen en uskaltanut katsoa oikein ihmisiä edes silmiin, muta nyt jo paremmin.

Miksi juttelen täysin tuntemattomille, kun lopputulos on sama, kuin en olisi jutellut. Täysin tuntemattomien kanssa on toki haastavaa jutella, kun asiaa pitää keksiä tikusta. Asia on sinällään outo, kun perheessä on sosiaalisuutta kummallakin puolella ja vanhempani ovat ihan vastakohdat minulle. He tulevat juttuun kirjaimellisesti kaikkien kanssa ja vastapuoli lähtee keskusteluihin mukaan. Minun tapauksessa tämä ei tahdo onnistua. Työpaikoilla olen myös huomannut saman, että minun puheet/juttuni eivät kiinnosta. Koitan olla puhumasta itsestäni, kun moni/kaikki haluaa puhuaa mielummin heistä itsestään.

Asia vaivaa melko lailla. Tässä on pakko olla myös sekin, miltä näytän/vaikutan. Olenko tietämättäni "creepy"? Olenko liian hyökkäävä/epäilyttävä? Minun seurrassa on vaikea olla? Asioita pyörii mielessä, mutta mihinkää ei ole vastauksia. Ei ole ketään keneltä kysyä naismielipidettä, tai mielipidettä ollenkaan. Rehellinen ja rakentava palaute voisi kertoa aika paljonkin missä vika on.

Mitäs olen tietämättäni ylimielinen ärsyttävä ihminen, vaikka en itse sitä tiedostaisi? Mistä kukaan tietää näitä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä