Luterilaisuuden ja jehovalaisuuuden henkinen sukulaisuus

J.todistajien uskonto on adventisteista erotetun hihhuli Russelin omaa kehitelmää. Sillä ei ole mitään yhteyksiä kristinuskoon, muutoin kuin kristinuskoa pilkkaavassa tarkoituksessa.

”Vanhoille kirkkokunnille on selvää, että Raamattua selitettäessä noudatetaan myös kuvaannollista tulkintaa.”
”50-luvun kouluopetus lienee ollut kuivaluterilaisuuden huippu. Se piti sekä kuvaannollista tulkintaa että mystiikkaa HARHAOPPEINA.”

Tässä jäin vähän ihmettelemään, että mitähän noin tarkalleen mahdat ajaa takaa?

Meillä on monia eri tapoja tulkita Raamattua. On erilaisia lukutapoja sekä inspiraatio-oppeja.

Luterilaisuuteen kuuluu olennaisesti se, että Lutherin mukaan Raamatussa on sisällöllinen keskuksensa, josta käsin sitä on tulkittava – kaikki se, mikä ajaa Kristusta. Eli sitä ei tulkita ns. sanatarkan tavan mukaan.

Fundamentalistinen tulkinta on käsitys siitä, että Raamatun sana on Jumalan suoraan sanelemaa tekstiä (jopa välimerkkejä myöten), se on siis ehdottoman erehtymätöntä myös tieteellisessä mielessä.

Konservatiivinen tapa, eli joka oli vallalla (vaikka aina luterilainen kirkko on noudattanut myös vanhaa liberaalia tapaa), pyrkii sanatarkkuuteen, mutta ymmärtää huvin eron kun puhutaan vertauskuvilla, hyväksytään se että kirjoitusten aikana maailman on ollut erilainen ja että osa kertomuksista ei ole historian mukaisia vaan enemmän uskonnollista tekstiä.

Sitten on vertauskuvallinen tulkinta malli, jossa ei oteta mitään kirjaimellisesti ja nähdään tekstien viittaavaan johonkin muuhun, kuin mistä ne kertovat.

Katolinen kirkko käyttää ns. nelitasoista linjaa eli kirjaimellinen, hengellinen eli allegorinen, moraalinen ja taivaallinen. Heillä siis on mukana tuo vertauskuvallinen tapa.

Ortodoksikirkko on vähän samoilla linjoilla, mutta he ottavat mukaan myös traditiot, mitä aikoinaan on noudatettu, jotka ovat sekä suullista että kirjoitettua. Heillä on myös käsite mysteerio, eli kaikkea ei sanallisesti voi ilmaista.

” Sama henki on voimakkaana myös Jehovan todistajien opissa. Julkilausumattomana toiveena on, että opin ja käytännön tulee olla rutikuivia. ”

Jehovan todistajat ovat fundamentalisteja eli käyttävät sitä tulkintaa. Kristityissä on kuitenkin monia eri fundamentalisteja, eivätkä he ole samanmielisiä keskenään. Näin siksi, että kirjaimellinen tulkinta on sula mahdottomuus, Raamatusta etenkin löytyy niin monitasoista tekstiä.

”Nykyiseen syöksylaskun omaiseen kirkon kannatuksen vähenemiseen lienee vanha kuivuuden ihannointi osasyynä. Paluuta alkukirkon mehukkaaseen tyyliin on pontevasti yritelty, mutta epäilen, että jo liian myöhään…”

No, mikä kenellekin on kuivaa. Ne, jotka tykkää perinteistä, pitävät sellaisesta enemmän. Nykyihminen kun hakee elämyksiä (eli isoja tunnekokemuksia) tykkää sitten sellaista, missä joko saa vapaammin olla tai että siellä on kaikenlaisia elämyksiä kuten näkyjä (profetioita), kielillä puhumista, vahvaa emotionaalista eläytymistä saarnaajaan jne.

Alkukirkon aikana muuten oli useita eri näkemyksiä siitä, mitä kaikkea kristinusko on. Tavallaan ollaan siihen palaamassa, sillä ei suutauksia syntyy kuin sieniä sateella.

Jotain yhtäläisyyksiä löytyy korvausteologia, armolahja kriittisyys, halutaan antaa mielikuva ainoasta oikeasta uskonnosta. Toki luterilaisissa on karismaattisia kristittyjä, jehovissa ei taida olla.