Apua! Olen ensimmäistä kertaa laittanut ilmoituksen deittipalstalle, enkä oikein osaa näitä "etikettejä" joilla näillä deittipalstoilla pelataan, mutta nyt kun lueskelin tätä palstaa, nousi kauhu entisestään! Sain noista erilaisista keskusteluketjuista semmoisen yleiskäsityksen, että himppasen yli 40:llä miehellä ei juurikaan ole toiveita löytää kumppania täältä - milloin naiset vain katselevat, milloin kokeilevat verkkoja vesissä, milloin eivät vastaa viesteihin, vaativat vielä kuvaakin mutta odottavat sitten saavansa Brad Britin ja Georg Clooneyn risteytyksiltä viestejä.... Kertokaapa siis - odotanko profiiliini viestejä turhaan, vastailenko muille profiileille ja/tai lähettelen flirttejä aivan turhaan - pitääkö mun taasen raahautua lähikapakkaan ja kuunnella niiden enemmän tai vähemmän kännisten naisten jorinoita, vai onko kukaan koskaan löytänyt näiltä palstoilta oikeasti ketään?
Toivotontako?
JacceH
152559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En nyt voi kuin omasta puolestani vastata mutta uskoisin että kyllä siellä treffipalstoilla pyörii ihan vakavaakin suhdetta hakevia naisia. Itsellä on puolestani kokemuksia miehistä, jotka etsivät seikkailuja..mielenkiinto lopahtaa usein kun kerroin hakevani ihan pysyvämpää suhdetta ja haluavani edetä rauhassa..Mutta minulla on myös takana seurustelusuhde, joka alkoi treffipalstalta. Syyt sen loppumiseen eivät liittyneet mitenkään suhteen alkamistapaan. Älä luovuta vielä, tutustu rauhassa uuteen ihmiseen.Täällä voi kuitenkin hyvässä tapauksessa tutustua ensin siihen tärkeimpään, eli ihmisen sisimpään...
Yllättävän hyvin minuunkin on otettu yhteyttä vaikka profiili on melko mitäänsanomaton ja kuvakin on valittu erittäin huonolla maulla :). Eri juttu sensijaan on tuleeko mistään koskaan mitään, riippuu nimittäin aika paljon minun epäaktiivisuudesta. Olen muutamille laittanut viestin melko pitkän ajan kuluttua edellisestä ja ovat sitten olleetkin yllättyneitä kun minusta sittenkin kuului vielä jotain...
Eli ei siis kannata heittää kirvestä kaivoon jos näyttää yhteys jostain syystä katkenneen, väärinkäsityksiä voi sattua. Eikä tosiaankaan kaikki ole "läskejä yksinhuoltajia" vaan mukaan mahtuu koko kirjo... Tosin enpä ole koskaan tuolle painoasialle paljon painoarvoa antanut, tarkoitin vain että aivan samanlaisiin ihmisiin voi törmätä baarissakin, lähtökohtana siellä pakostakin ulkonäkö, täällä enemmänkin itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla. Jatkossa kuitenkin edetään samalla tavalla.
Kyse onkin siis vain siitä sattuuko se "sopiva" koskaan kohdalle. Yhtä hyvin täällä kuin jossain muuallakin. Jos elämänkulun voisi ennalta arvata niin ei tarvitsisi tätäkään miettiä...
Älä heitä toivoasi,vaikka täällä kirjoitellaankin kovin negatiiviseen sävyyn.Itse pidin profiilia täällä keväällä muutaman viikon ja kyllä nappasi.
Minä löysin oikein tavallisen,pienikokoisen (itsekin olen) miehen,jonka kanssa tässä pikku hiljaa deittaillaan ja tutustutaan.Ei ole Gere,eikä Kroisos,onpahan sellainen mukava halailtava kaveri.
Aluksi törmäsin epärehellisiin,itserakkaisiin,ongelmaisiinkin tyyppeihin.Ei pidä heti aluksi luovuttaa,vaikka huonojakin kokemuksia täältä voi saada,eikä saa olla liian suuria etukäteisodotuksia tapaamaan mennessä.Sitkeästi sekaan vain,löytyy täältä aivan tavallisia,tutustumisen arvoisia ihmisiä.
Voi ole huoletta, kyllä täältä löytyy ihan oikeita Ihmisiäkin. Jos kerran minäkin - melkein viisikymppinen, tavallisen näköinen, ylipainoinen nainen - löysin aivan ihanan miehen, jonka kanssa ystävyys on kasvanut rakkkaudeksi, niin mikset sinäkin. Olen onnellinen ja toivon sinunkin pystyvän niin sanomaan - ja sitä oikeasti tarkoittamaan - jonkin ajan kuluttua :)
Itselleni kävi niin, että tapasin nettikirjekaverini sattumalta (asumme eri paikkakunnilla, matkaa yli 100 km) eräällä tanssipaikalla.Saavuin tanssipaikalle naistenhaun aikana ja hain häntä eka tanssille lukuisten miesten joukosta ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä - eka tanssin aikana paljastui keitä olemme. Olisin toki voinut hakea tanssiin jonkun muunkin, mutta jokin pysähdytti minut hänen eteensä. Emme olleet vaihtaneet kuviamme, tiesimme toistemme ulkonäöstä vain hiusten ja silmien värit (jotka hyvin yleiset) ja pituutemme. Sytyimme toisiimme ja olemme onnellisia ja rakastuneita. Suunnittelemmme yhteistä tulevaisuutta. Tsemppiä!!
Mulla ei oo nettideittailusta paljon hyvää kerrottavaa. Erityisesti tympii se, että naiset hakevat seuraa ja pyytävät kirjoittelemaan, mutta todella harva vaivautuu edes vastaamaan. Ja sitten kun joku vastaa niin muutaman viestin jälkeen ei kuulu enää koko tyypistä mitään. Kuulostaako tutulta? Ja ihan asialinjalla olen ollut aina liikkeellä.
Vuosi taaksepäin tutustuin treffipalstan kautta yhteen naiseen, jonka kanssa sitten seurustelinkin jonkin aikaa. Suhteemme päättyi kuitenkin sellaisiin persoonallisuuteen liittyviin tekijöihin, jotka eivät tulleet esiin netin kautta tapahtuneessa tutustumisessa.
Tänä keväänä taas uusi yritys. Kokeilin monen tyylisillä "ilmoituksilla", huonoin tuloksin. Lopulta sitten tutustuin jälleen yhteen mukavaan tyttöön, mutta suhteemme päättyi kun en oikein saanut tolkkua mitä vastapuoli oli etsimässä (juttukaveria vai seurustelukumppania?).
Olen myös muutaman kerran törmännyt Suomi24:n kautta tilanteeseen, jossa kirjoittelu on johtanut tapaamiseen, mutta jompi kumpi on heti kättelyssä ymmärtänyt kertoa ettei olla oikein toisillemme sopivaa tyyppiä. Tämä on mielestäni ihan ok, mutta kävipä mulle niinkin, että yhden tytön kanssa alettiin seurustella deittisivuilla tutustumisen jälkeen ja sitten parin kuukauden kuluttua havaitsin kumppanini laittaneen jo uuden ilmoituksen tuonne deittisivuille vaikka omasta mielestäni seurustelumme eteni hyvin.
Että tällaista... Karvaat pettymykset kärsineenä päädyn etsimään seuraa vastedes ravintoloista. Omat nettideittikumppanini olisivat kyllä jääneet valitsematta, mikäli oltaisiin kohdattu internetin sijaan eka kerran esimerkiksi baarissa.
Kyllä tuntuu melkoisen vaikeaa olevan tuo suhteen luominen nettitreffien kautta. Olen kirjoitellut pitkiä ja mielenkiintoisia kirjeitä erään kiinnostavan miehen kanssa, sitten soittelimme ja miehen ehdotuksesta tapasimmekin. Kysyin mieheltä mielipidettä jatkosta, hän sanoi vaan jotain ympäripyöreää, ettei tiedä itsekään mitä haluaa.Aha vai niin, aattelin. Kehoitin häntä kertomaan siten, kun tietää ja sanomaan sen myös rehellisesti.
Pahinta on, kun treffien jälkeen luvataan soittaa ja mitään ei kuulukaan.
Eikö teillä tämän päivän miehillä ole munaa kertoa, mitä päässänne liikkuu?????????
Ulkonäkökysymykseen nää kerrat ei kaatunu, sen tiedän.
Ajatelkaa miehet ennen kuin alatte morkkaamaan naisia siitä, että naiset ei vastaa viesteihinne ja lopettaa suhteen sanomatta sanaakaan. Se on todella väärin molemmilta osapuolilta, mutta kyllä sen taidon miehetkin näköjään osaa!
Olen kuvitellut, että miehet ovat innokkaampia vastaamaan harvalukuisiin yhteydenottoihin ja naiset taas jättävät vastaamatta hirmuisen viestitulvan johdosta, mutta taidan olla väärässä.
Mutta voisikohan nettideittien kautta luotujen suhteiden epäonnistuminen johtua siitä, että netin kautta seuraa hakevat sellaiset ihmiset, joilla kommunikaatiokyky ei olekkaan riittävä henkilökohtaisissa tapaamisissa?
Siis voihan se olla noinkin, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Monille se livenä kohtaaminen onkin sitten vaikeaa, kirjoitellaan kyllä kuin Runeberg, mutta muuhun sitten ei kyetäkään. Tai olen kyllä huomannut senkin, että miehillä saattaa olla montakin dorista samaan aikaan kierroksessa ja meneekin sitten pasmat aivan sekaisin, kun nainen kyselee jatkoa. On sitä silti naisillakin monta säätöä päällekäin. Itse henkilökohtaisesti taidan ottaa profiilini pois, en kestä enää näitä karjamarkkinoita. Täällä puhutaan niin paljon potaskaa, olen sen karvaasti kokenut.
Epätoivo se on alkanut vallata minutkin nettitreffien suhteen, olen jo muutaman viestin näille itsevarmoille naisille jo kirjoittaa, mutta tuntuu siltä että toisella puolella on vain postisilppuri... en mielestäni ole syyllistynyt minkäänlaisiin ylilyönteihin tai halpamaiseen käytökseen, missä siis vika? Eikö naisen huomiota saa muulla keinolla kun kirjoittamalla vieraskirjaan kommentin tyyliin "hyvä perse/tissi/sääret", en ole mikään avioliitto-seksi linjan kannattaja, raja kulkee minulla siinä että haluan yksinkertaisesti vain olla palavasti rakastunut kun seksuaalisuus tulee eteen, mutta ilmeisesti se liikaa pyydetty?
En halua peitellä omaa osaamattomuuttani naisten kanssa, olen varttunut olosuhteissa jossa naisia oli hyvin vähän ympärillä, ja nykyinen ammattini on myös alalla jossa naisia on toimii erittäin vähän, ja kun kaikki nämä asiat summaa yhteen ei ole mikään ihme että jossain määrin jopa pelkään naisia.
Minä olen oikeasti ihan mukava kaveri, minulla on muutamia ystäviä, koulussa useat ihmiset tervehtivät nähdessään, ja jopa sisareni ystävät ovat sanoneet minua hyväksi keskustelukumppaniksi. UIkonäöltäni en ole mikään uskomattoman komea, läheiset ihmiset ovat sanoneet että olen ihan keskiverto kaveri, mutta epävarmuus silti painaa mieltäni ulkonäköni ja henkisten kykyjeni suhteen. Olen harkinnut laittavani kuvanikin näkyville suomi24 treffeille, kenties se karkoittaisi ainakin suurimmat ennakkoluulot näiden sinkkuneitojen mielestä mutta entä jos totuus onkin niin kamala kun pelkään?
Se kaipuu joka polttaa sisälläni ei voi olla pelkästään paha asia, uskon oikeasti että rakkauteni voisi tehdä kenestä tahansa onnellisen. Väkisikin alkaa kehittyä ajatus että naiset ovat yhtä tunteettomia pirulaisia kun miehetkin.
Tuli aika pateettinen vuodatus tästä, mutta totta on joka sana.
ite oon helvetin hyvän näköinen ja kovin on muijatkin kehuneet, mut ei oo kuva auttanu kun ei oo viesteihini viitsitty vastata. hermot menee, siirryn takas vanhaan kunnon ravintolaelämään
Hei!
Nelikymmppisen naisen kommentti sulle:
Itseäni kiehtovat aloitteelliset miehet (siis siitä porukasta, jotka ovat muuten "paperilla" sellaisia, jota haen). Kannattaa olla aktiivinen ja nopea liikkeissään, ehdotta rohkeasti tapaamista kun on ensin chatissa tai viesteillä vähän selvitetty lisää toisistamme. Aktiivisuus kun on ainoa varma tapa osoittaa toiselle, että ON KIINNOSTUNUT!! Ei kukaan viitsi odotella toisen reaktioita viikon päästä, josko... jos ei...
Ripeyttä peliin! Itse tapasin ekan miehen 4 pv:n päästä ilmoitukseni julkaisemisesta. Emme olleet "samaa tyyppiä", muttei se 1 tunti elämästäni nyt aivan hukkaan mennyt, koska huumori meillä pelasi yksiin ja oli kiva kuulla toisen kokemuksia!
Rehellisyys, avoimuus, aktiivisuus. Eiköhän noilla jo tule tulosta!
Itse olisin voinut kirjoittaa omasta puolestani samanlaisen viestin kuin nelikymppinen nainen, mutta itselläni on kaatunut muutama lupaavasti alkanut suhde ollessani liian aktiivinen. Kirjoittelin erään naisen kanssa päivittäin 5 viikkoa ennen kuin tämä suostui tapaamiseen, ja sitten tavattiin muutaman kerran parin viikon välein. Lopulta sain kommentin, että suhteemme etenee liian vauhdikkaasti. Itse olisin ollut innokas tapaamaan vaikka joka päivä, mutta parin viikon välikin oli liian tiuha tahti.
Mitä opimme: paha tietää etukäteen onko nopeudesta hyötyä vai haittaa.
Ei liika innokkuuskaan ole aina hyvästä jos ei liika hitauskaan. Me ollaan niin erilaisia. Omasta kokemuksesta voin kertoa miehestä, joka oli kuin herhiläinen kimpussa,soitteli 5-6 kertaa illassa ja tekstaili lopun aikaa, raivostuttavaa! Toinen taas kirjoitteli maileja tasan viikon välein, siis viikon, raivostuttavaa!
Ota nyt sitten tuostakin selvää, mikä on oikea tapa toimia, kai se on parempi tehdä niin kuin oma sydän ja järki sanoo ja katsoa mitä seuraa.
Kiva, että joku oli edes osittain samaa mieltä! :)
Tarkoitin aktiivisuudella sitä ALOITTEEN tekemistä tutustumiseen. Jos vaan selailet ja selailet ilmoituksia etkä koskaan tee ensimmäistä askelta arkana ja pelokkaana, niin moni sopiva nainen ohittaa ilmoituksesi. Aloitteellisuus ja siinä tapahtuva NOPEUS ovat valttia, itse en ainakaan haluaisi "aina" olla aloitteentekijä, kyllä mieheltä jotakin voi ja saa odottaa.... ;D