Olen 26 v. mies pk-seudulta. Näin n.2v sinkkuna nyt oltuani ja edellisen suhteen kestettyä 5v olen tullut siihen tulokseen että melkeimpä kannattaa elää elämä ihan itsekseen. Kyse ei ole siitä etten saisi/löytäisi uutta suhdetta kun ei yhtään kiinnosta.
Ei huolia ja murheita saati sydänsuruja ja haaskattua aikaa. Miksi siis pitäisi seurustella vain yhteiskunnan painostuksen alla? Elämä on paljon laadukkaampaa kun voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa ja missä huvittaa.
Ja jos nyt kysytään että mitenkäs saako sitä piip:iä niin kyllä miksei saisi. Kerran kaksi kuussa maksullisella käynti on huomattavasti mukavempaa ja halvempaa kuin oman emännän tarpeista huolehtiminen varsinkin jos baareissa ei käy flaksi.
Ehkä nykyään olisi suuremman joukon ihmisiä oltava yksin eikä yritettävä epätoivoisia ihmissuhteita kerta toisensa jälkeen päätyen suomi24.fi:lle kirjottamaan suhteestaan. Varsinkin kun nykyään erojen määrä avioliitoissa on sen 50%.
Ei huolia ja murheita saati sydänsuruja ja haaskattua aikaa. Miksi siis pitäisi seurustella vain yhteiskunnan painostuksen alla? Elämä on paljon laadukkaampaa kun voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa ja missä huvittaa.
Ja jos nyt kysytään että mitenkäs saako sitä piip:iä niin kyllä miksei saisi. Kerran kaksi kuussa maksullisella käynti on huomattavasti mukavempaa ja halvempaa kuin oman emännän tarpeista huolehtiminen varsinkin jos baareissa ei käy flaksi.
Ehkä nykyään olisi suuremman joukon ihmisiä oltava yksin eikä yritettävä epätoivoisia ihmissuhteita kerta toisensa jälkeen päätyen suomi24.fi:lle kirjottamaan suhteestaan. Varsinkin kun nykyään erojen määrä avioliitoissa on sen 50%.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, se on tutkittu juttu että parisuhteessa elävät elää terveempänä ja pitempään kuin ne yksinäiset. Ihmissuhteet on niin tärkeitä. Jokainen tarvii vähintään yhden oikein läheisen ihmisen.
Nii ja onhan se aika säälittävää käydä maksullisella. Saa pian muutaki ku vaan nautintoa (jos sitäkään)..
Ei siinä mitään, jos haluaa elää sinkkuna. Mun käsityksen mukaan kuitenki suurin osa haluaa elää parisuhteessa, mutta valinta on yksilön. Eipä kukaan mihinkään pakota tai painosta.
Eikös sekin ole melko tutkittu juttu, ja voin sen myös empiirisestä kokemuksesta kertoa, että parisuhde lihottaa. Sekö on terveellistä?
Ja mä oon todella terve. Sairastelen todella harvoin, jotain kevyitä flunssia silloin tällöin. Ei ole allergioita, ei ole sairauksia. Koskaan ei ole tarvinnut mitään lääkkeitä käyttää ja viimeksi kävin lääkärissä armeijassa, kun se oli siellä pakollista.
Eliniänodote on yli 85 vuotta.
Ihmissuhteita ei siis minultakaan puutu. Ystäviä (hyviä siis) on pari melko läheistä ja sitten muutamat kaverit siinä sivussa. Sinänsä mitään sen lisäksi en enää kaipaa.
Varmaan olen sitten säälittävä jos maksullisella satunnaisesti käyn kun en ole baariin viitsinyt vaivautua mutta omapa on häpeäni. Tauteja ei ole tähän mennessä tullut ainualtakaan maksulliselta kun on suojaus keksitty.
Saatat kuolla huomenna...
Tottakai voit elää sinkkuna, jos olet todennut, että se on sinulle parempi vaihtoehto kuin parisuhde. Yhteiskunnan painostuksen vuoksi ei todellakaan kannata seurustella, jos ei kerran itseäsi seurustelu kiinnosta. Parisuhteessa tuhlaisit vain omaa ja toisen osapuolen aikaa, koska et kerran tosissaan olisi kiinnostunut sitoutumaan ja jakamaan elämääsi toisen ihmisen kanssa.
Toiset elävät onnellisina parisuhteessa, toiset taas ovat mieluummin yksin. Sinä näytät suhtautuvan parisuhteeseen hyvin negatiivisesti, joten tuosta lähtökohdasta hyvän parisuhteen rakentaminen tuskin onnistuisikaan. Itsekin totesit, että sinun kannattaa elää elämä ihan itsekseen. Älä siis välitä muiden mielipiteistä, vaan valitse sinkkuna olo, jos se tuntuu sinulle parhaimmalta vaihtoehdolta.
Augusto, on varmaan niin että et ole löytänyt sitä "vastakappalettasi".
Kyllä minä sinkkunainen (vuosi vapaana, takana 4,5v seurustelua) uskon että rakastun vielä, ja tapaan sen oikean jonka kanssa homma sujuu vailla epävarmuuksia, ahdistuksia tai ajan haaskuun tunnetta.
Kyllä elämä on hauskempaa, taloudellisempaa ja rikastuttavampaa kahdestaan, tai sitten tulevaisuudessa oman perheen kesken. Rakkaus kumppaniin on hieno asia, puhumattakaan siitä kun tiedät että joku rakastaa sinua (muu kuin oma äiti).
Rakastelusta puhumattakaan. Voittaa yhden illan jutut tai osto**llut ja osto**llit mennen tullen.
Niin.. sinänsä voi olla sekin totta että en ole vastakappalettani löytynyt jos nyt sellaista kaipaankaan / onkaan.
En kiellä etteikö parisuhteesta voisi saada aikaan mainitsemiasi asioita mutta koko homma tuntuu turhalta kun vastapainona on ns. "livenä nähdyt" ja tältäkin palstalla jatkuvasti esiintuleva ahdistus, epävarmuus, mustasukkaisuus, hajonneet perheet ja väkivalta.
Varmaan olen sen verran narsistinen luonne ja rakastan itseäni siinä määrin kun ei äitiä enää ole rakastamassa etten halua edes mahdollisesti satuttaa itseäni ehdoin tahdoin. Toisaalta häviän jotain mutta katson voittavani enemmän sen kaiken epävarman poissaollessa.
Taloudellisesti tulen paremmin toimeen itsekseni kuin parisuhteessa jossa kyllä menee enemmän rahaa kaiken maailman turhuuteen. Lahjat, muistamiset, häät, päivittäiset syömiset ja jne jne. Tämä on nähty omassa ja tuttujeni tapauksissa. Eipä ole varaa ostaa uusia autoja tms. kun eukko / perhe / kakarat vie rahat.
Augusto, älähän lueskele vain näitä negatiivisia juttuja.. harvemmin tänne kirjoitellaan onnesta ja ihanuudesta. Tai siirry "rakkaus- rakastaminen -häät" -palstalle niin mielikuvat paranee.
Suhde ottaa paljon, mutta antaa vielä enemmän. Parisuhteen kriisit ovat niitä jotka kasvattavat eniten. Niiden vastapainona hyvät hetket ovat sitäkin ihanampia. Tietysti ystävyyssuhteet voivat antaa myös paljon henkisesti, mutta parisuhde menee niin paljon syvemmälle..
Parisuhteen kannattajana en ole silti silkkihuiveihin kääritty sinisilmä. Petetyksi tullut vuosien parisuhteen jälkeen, mutta mitä opin sen jälkeen itsestäni ja vahvuuksistani sekä heikkouksistani oli mahtava lahja.
Ikuista onnea tuskin on olemassakaan, on vain hetkiä toisensa perään, mutta nämä hetket voivat olla helmiä kun voit jakaa ne rakkaasi kanssa.
Näinhän se tietty on ettei tänne palstalle niitä iloja ja hyviä asioita aina muisteta kirjoittaa kun elämä keittelee. Vaan juurikin sinne toisella palstalle kun menee hyvin. Silti täytyy todeta että ei mielipiteeni näistä jutuista palstalla johdu ainakaan kokonaan vaan osaksi.
Ja vaikka kuinka lukisin sitä ns. "hehkutusta" (ei ehkä parhain sanavalinta) onnesta ja muusta parisuhteista on epätodennäköistä että tulen silti enää ikinä ryhtymään mihinkään parisuhteeseen. Ennemminkin päinvastoin. Se saa minut entistä vakuuttuneemmaksi ettei sitä kannata tavoitella. Mitä hyötyä on hetkellisistä onnentunteista kun voi saada jatkuvan tasapainoisen hyvän olon ns. itsekseenkin?
Puhumatta itseäni pussiin sillä käynhän huorissa sillon tällön (yhtä hyvin voisin hakata tattiin) en siis hae sitä onnea toisen / toisten kautta niin kuin suuri osa ihmisistä parisuhteissa vaan koen itseni onnelliseksi ilmankin. Tämän tajuttuani olen voinut siirtyä eteenpäin ja keskittyä olennaiseen, töihin, kavereihin, harrastuksiin ja ennenkaikkea hauskan pitoon.
Mutta silti kuten jo aikaisemminkin totesin ehkä olisi suuremmallekin ihmismassalle hyvä oppia olemaan ihan itsekseen ja myös onnellinen ilman sielua raatavia parisuhdesotkuja toinen toisensa perään vain siksi että yhteiskunta ja vertaiset painostaa. Voisi säästää monelta ikävältä asialta.
Enpä ole sinua käännyttämässä onneen ja autuuteen, eihän yksilön onni ole riippuvainen tosiaankaan muista kuin itsestä.
Sepä siinä onkin poittina!
Oma hyvä olo ja tasapainoisuus on itsestä lähtöisin ja on väärin odottaa että parisuhde täyttää nämä tarpeet kokonaan. Kyllä saa pettyä aina ja tasaisesti jos näin olettaa..
Yhteiskunnan "painostus" pitää unohtaa. En ainakaan itse koe että olisi pariutumaan painostettu tässä kun sinkkuna olen ollut.
Kyllä se painostuksen tunne on omakohtainen kokemus eikä mikään pakko.
Kuulostaa siltä että olet polttanut näppisi pahasti edellisissä suhteissasi kun olet niin kyyninen?
Jos olet tyytyväinen yksiksesi, mitäpä siitä sitten enempää! Parisuhde tähtää loppujen lopuksi perheen perustamiseen, joten jos sinullakaan ei ole haluja jatkaa geenejäsi (?), ole onnellinen itseksesi.
Seksi ei ole tarvehierarkiassa pakollinen. Oma apu lähinnä, ja maksulliset naiset (jos tosiaan olet tämän hyväksi havainnut).
Keskityt olennaiseen, työhön, kaverehin ja ilonpitoon? Mikä kellekin on olennaisinta.. monelle se on perhe ja parisuhde.
Ehkä et ole valmis jakamaan elämääsi uudelleen kenenkään kanssa.. vielä.
Sinä olet kantasi valinnut, mutta koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan".
Todellakin tästä olemme täysin samaa mieltä. Harmi vaan että niin moni ihminen ymmärrä ettei parisuhde siitä riippuen ole avain onneen ja siten suuri osa parisuhteista on sitä mitä on.
Olen kyllä polttanut näppini aikaisemmin mutta se on ollutta ja mennyttä eikä sitä kannata kaivella sen enempää. Ongelmaksi siitä ei ole ja ei se minua ole kyynistyttänyt vaan enemmänkin auttanut tajuamaan realistisesti ettei se ole minua varten. (vaikkahan kieltäminen on yleensä se varmin merkki ongelman olemassaolosta)
Minua ei vaan kiinnosta jonkun 24h seura saati turhanpäiväiset keskustelut yleensä asioista jotka eivät minua kiinnosta. Ylipäätään nykyajan naisten vaatimukset ovat sen verta "yli" ettei minua kiinnosta noita vaatimuksia alkaa edes lähestyä.
Ja eihän kaikkien tarvitsekaan jatkaa sukua tällä maapallolla. Esim. Lapsia en jaksaisi välttämättä hoitaa joten miksi tehdä niitä. Siskollani on 2 pentua ja kauhea kitinä on päällä kun joutuu hoitamaan ja jne. Noh itsehän on ne tehnyt ketä voi syyttää.
Totta on että ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan mutta kun nyt jo parikymppisenä tämän tieni olen ymmärtänyt se tuskin muuttuu siitä myöhemminkään.