Miten suuresti nykypäivän meno muistuttaakaan Hitlerin toiminnasta hänen alkuaikoinaan vaikuttavana poliitikkona 30-luvulla Saksassa.
Tämä poliitikko (ei vielä diktaattori), kirjoitti pienen kirjasen, joka jaettiin Saksan lääkäreille ja jonka nimi oli: Arvottoman elämän lopettaminen.
Hitleri pani käytäntöön aktiivisen eutanasian ja kriteerit kenet lääkäreiden tuli lahdata.
Ja lääkärit tekivät työtä heti innokkaasti.
Illalla jaettiin piikit ja aamulla olivat piikin saaneet vainajia.
Kaikki TOTTELIVAT VAIN KÄSKYJÄ.
Nykyisin on paljon puhetta tämänkaltaisesta menettelystä.
Saarnataan aktiivista eutanasiaa ja PRIORISOIDAAN vanhat ja liian sairaat pois hoidon saajien joukosta.
Ettekö te hyvät ihmiset näe mitään yhtäläisyyksiä natsifilosofiaan ja tähän meidän priorisointi- ja eutanasiaintoon?
Tämä poliitikko (ei vielä diktaattori), kirjoitti pienen kirjasen, joka jaettiin Saksan lääkäreille ja jonka nimi oli: Arvottoman elämän lopettaminen.
Hitleri pani käytäntöön aktiivisen eutanasian ja kriteerit kenet lääkäreiden tuli lahdata.
Ja lääkärit tekivät työtä heti innokkaasti.
Illalla jaettiin piikit ja aamulla olivat piikin saaneet vainajia.
Kaikki TOTTELIVAT VAIN KÄSKYJÄ.
Nykyisin on paljon puhetta tämänkaltaisesta menettelystä.
Saarnataan aktiivista eutanasiaa ja PRIORISOIDAAN vanhat ja liian sairaat pois hoidon saajien joukosta.
Ettekö te hyvät ihmiset näe mitään yhtäläisyyksiä natsifilosofiaan ja tähän meidän priorisointi- ja eutanasiaintoon?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Ettekö te hyvät ihmiset näe mitään yhtäläisyyksiä natsifilosofiaan ja tähän meidän priorisointi- ja eutanasiaintoon?"
Totta kae näemmä. Mutta kun mie ainakin jo
vanhuuven luuvalot vaevanani vaen toivon
että joku liäkär pistäs sen piikin ja pääsis
poies..
Oletkos jo niin vaivaanen ettei piikki enää pysy hyppysissäs?
No. Oli Hitlerkin jossain oikeassa.
Ei oo kadehtimista sun loogisissa päätelmissäs.
Yhtä hyvin kuka tahansa voisi väittää, että nykyisessä yhteiskunnassa toteutetaan natsi-ideologiaa väkivallattomasti, ilman kaasukammioita tai keskitysleirejä.
Ketkä menestyvät elämässä?; kauniit, nuoret ja rikkaat.
Ketkä eivät menesty? "Rumat", köyhät ja vanhat. Näin karkeasti jaettuna. Kuka vanhempi haluaisi lapsensa jäävän vaille onnea ja menestystä? Jos oikeasti saisitte valita; synnyttääkö vammaisen vai terveen lapsen, niin mitä tekisitte? Onko se, että haluaisi terveen lapsen jo sinänsä natsisimia? Ei mielestäni - vaan ihan normaalia.
Ei myöskään kukaan halua riutua vanhana jossain laitoksessa, vai haluaako joku ihan oikeasti lillua vaipoissa maailmasta mitään tietämättömänä?
Tästä aiheesta voisi väitellä vaikka kuinka, ja aina..aina..todetaisiin se sama asia.
Se, että joku Hitler oli muka ensimmäinen joka puhui eutanasiasta ei voi pitää paikkaansa. Historia tuntee kulttureita, joissa eutanasia oli normaali asia - oli jopa kunnia-asia kuolla, jotta uusi saisi tilaa.
Eutanasiassa on kyse -jos nyt puhutaan aktiivisesta eutanasiasta - kerrataan se nyt vielä, että paksukalloisimmat ja hysteerisimmätkin sen uskovat - yksilön itsensä toiveesta ja halusta toteutettavasta aktiivisesta kuolinavusta, ei kenenkään määräyksestä tapahtuvasta tappamisesta.
Ei saa johtua tuo armonpiikin tahtominen laaduttoman hoidon tuottamasta depressiosta.
Se eutanasia on niin niin kaksipiippuinen juttu.
Sitä voidaan käyttää hyväksi juuri säästötarkoituksissa pitemmän päälle.
Nythän käytetään n s passiivista eutanasiaa hyvin paljon, niin että ei anneta enää juomaa eikä ruokaa ja siihen se elämä sitten viikossa lopahtaa.
Suonen sisäistä nesteytystä kun ei laiteta, niin lopputulos on varma vainaja.
Ja taas tuli säästöä.
Jos olet vammautunut pysyvästi siten, että suusi ei aukea, nieleminen ei onnistu, niin eikö se käytännössä tarkoita sitä, että kuolet esim.ravinnon ja nesteen puuttumiseen?
Mutta meidän lääketiede on keksinyt vempaimet, joilla nielemiskyvytön saa nesteitä ja ravintoa. On nenä-maha-letkua, PEG-nappia, i.v. nesteytyksiä jne.
Hyväksytkö kaiki keinot ihmisen hengissä pitämiseen vaikka ihminen ei enää itse siitä pysty päättämään, pidetäänkö häntä hengissä vai ei? Eikö se ole epäeettistä? Minusta se on sitä. ja miten määrittelet sen, mikä kuolemisen muoto on se oikea?
Onko vanhuksen saadessa sydänkohtauksen elvyttämättä jättäminen murha vai ei, vai onko se vain tulkittavissa siten, etä ihmisen elimistö on tullut kestämisensä ääripisteesen ja se ei enää toimi - siis sydänkohtaus - - ja elvyttämättä jättäminen on ihmisen tietoinen valinta.
Tietoinen valinta lähtee siitä järjen - ei tunteen - olettamuksesta, että vanhus ei selviä elvytyksestä.
Kumpi on pahempi - tietoinen valinta ja sen seurausten tajuaminen ja tiedostaminen - vai se, että - elvytetään sillä olettamuksella, että vanhus jää henkiin?
Milloin syyllistytään murhaan, milloin tiedostetaan vain faktat ja milloin vanhus - ja miten vanhus voi sitten kuolla, jos kaikki kuoleminen on ikäänkuin laitonta?
Jos mietitään taloudellisesti asiaa näin, että rahaa on äärettömästi, niin onko eettisesti oikeampaa antaa ihmisen kuolla oman kehonsa käskystä vai se, että ihminen tekee erilaisia teknisiä apuvälineitä jatkaakseen kyseisen ihmisen elämää? Jälleen kerran; onko kuoleminen eettisesti väärin? Kun kuitenkin kerran kuollaan kaikki?
Taloudelliset seikat märäävät todellisuudessa hyvin vähän. Käytännössä kaikki hoitoalan ihmiset ovat jo alitajuisesti sitoutuneet pelastamiseen ja auttamiseen, siihen työhön ei yksinkertaisesti mene henkilö, joka rakastaisi murhaamista - puhuvat nämä ihmiset sitten mitä tahansa. Taloudelliset seikat tulevat vastaan ehkä tutkimusmäärärahoissa -ei hoitamisessa, ravinnon saannissa tai nesteytyksessä.
Tiedän lukuisia tapauksia, joissa omainen on halunnut esim. i.v. nesteytyksiä kuivuneelle, kuolevalle vanhukselle. Ja mikä oli seuraus?
Puolitajuton vanus vaikeroi ja valitti kipulääkityksen maksimoinnista huolimatta viikkokausia, kuunes omainen luovutti ja sanoi, ettei enää nesteytyksiä.
Meni pari viikoa vielä sen jälkeen kun hyvin nesteytetty ihmiskeho väsyi lopulta ja ihminen kuoli pois.
Kysymys kuuluukin: kenen vuoksi tätä nesteytystä annettiin ja ketä se eniten oikeasti hyödytti, kuolevaa potilasta vai "kuivumiseen kuolemisen pelossa" elävää omaista?
Kenen ehdoilla tehdään hoitotyötä, kenen ehdoilla poistutaan ja miten - siitä myös on kyse. Minun oikeustajuuni ei mene koskaan se, että minun täysyisi riutua omaisteni vuoksi laitoksessa kymmeniä vuosia.
Minun täytyy saada päättää omasta elämästäni myös sen viime metreillä - siten, että minun ei tarvitse olla lääketieteen saavutusten koekenttä alueena enään vanhana ja sairaana tai nuorena ja vammautuneena - vaan että minulla on oikeus "kuunnella ja noudattaa" omaa kehoani, mitä se sanoo minulle; onko aika lähteä vai ei.
Ja varsinkin nyt, kun tiedän mikä minua voi laitoshoidossa odottaa, riippumatta siitä onko rahaa vai ei - koska raha ei tee ihmistä terveeksi - sitä suuremmalla syyllä olen vaatimassa aktiivista eutanasia-lakia Suomeen.
Heidän, jotka eivät tiedä mitään sairaan ihmisen todellisesta olotilasta, eivät näe sitä tuskaa ja toivottomuutta, surkeutta ja tarkoituksettomuutta päivästä päivään - on aivan turha hehkutella laadukkaasta vanhuudesta tai vammaisuudesta - koska todellisuudessa sitä ei ole, eikä tule edes rahan voimalla..se on fakta.
Mikään rahamäärä, hoiva tai tekniset apuvälineet eivät koskaa voi korvata sitä, minkä ihminen vammautuessaan tai sairastuttuaan menettää pysyvästi.
En ymmärrä nyt oikein sinun taistelua eutanasiasta kaikille, riittäähän että saat sen omalle kohdallesi ja senhän saat HOITOTAHDOLLA:
Kirjoitat vain siihen mitä ehtoja laitat sairaanhoidolle ja sillä hyvä.
Onko kaikkien oltava kanssasi samaa mieltä ennenkuin voit tehdä oman hoitotahtosi?
Miksi ihmeessä siinä tapauksessa?
Sitäpaitsi on todella hyvä, että terveydenhoidon tehtävänä on elämän ylläpitäminen ei sen tahallinen sammuttamien.
Mutta kuten sanoin, HOITOTAHTO voi vapauttaa sairaanhoidon pitämästä sinua keinotekoisesti elossa, tee siis sellainen.
En ymmärrä mikset tee?
Miksi vaahtoat asiasta, jos pystyt itse määräämään kuinka tehokkaasti sinua hoidetaan. Vai eikö sinulle riitäkkään se, vaan haluat kaikille sen saman, tehokas, nopea hoito joka ei johda oikeastaan mihinkään.
Siinä on meidän yksi ero; sinä paasaat kärsimystä kaikille, omasta halusta riippumatta, minä vapautusta. Minä vetoan inhimillisyyten, eeettiseen ajatteluun, mihin sinä vetoat?
Perustele edes yksi asia ja vastaa esittämiini kysymyksiin!!
EI minun elämänlaatuni saa olla tuollaisten hallussa jotka eivät ole kiinnostuneita muusta kuin viemään minulta hengen, eli menemään sieltä mistä aita on matalin.
Kyllä vanhuksella on oikeus elämänlaatuun, eikä se niin paljon maksa.
Kysymys on enemmän asenteista, jutellakin voi monella eri tavalla ja äänenpainolla, toisesta voi ottaa kiinni ja nostaa monella eri tavalla.
Joka kolmas tunti vaipanvaihto ja juotavaa ruokailujen välillä on aivan realistista totetuttaa ja paljon muutakin on realistista toteuttaa jos on hyvät ja ammatistaan kiinnostuneet työnohjaajat ja johtajat.
Sairaanhoitohan toimii hierarkisesti, siellä totellaan käskyjä.
Siksi olisi niin tärkeää että sairaanhoidossa ja vanhustenhoidossa kiinnitettäisiin enemmän huomiota johtajuuteen ja luovaan idearikkaaseen ajatteluun.
Yli 70-vuotiaille on asiallisen hoidon sijasta hyvin tavanomaisesti ollut tarjolla vain lieventävää saattohoitoa. Selvissäkin hoitoa vaativissa tapauksissa potilas ohjataan kotiin ja kehotetaan ottamaan kipulääkettä, jos siihen tuntuu olevan tarvetta. Näin kävi myös entiselle naapurileni, joka vaivojen jatkuessa kääntyi yksityislääkärin puoleen, joka joutui toteamaan oireiden johtuvan syöpäkasvaimesta, joka jo oli ehtinyt leviämään joka puolelle hoidon aloituksen viivästyttyä ilmeisen aktiivisen passiivisen diagnosoinnin vuoksi. Hän kuoli tänä keväänä.
Jossain vaiheessa on ilmeisesti liikelaitostuneita terveyskeskuksia kehotettu vähentämään vanhusten sairauksien tutkinnan kustannuksia tulossyistä.
Terveydenhuollon tulos tulisi kuitenkin mitata kansanterveytenä eikä euromääräisen tuloksen mukaan.
On eri asia puhua vielä toimivasta ja järkevästä ihmisestä ja hänen hoidotta jättämisestään kuin syvästi dementoituneesta tai neurologisesti vaikeasti vammautuneesta.
Nämä asiat ovat selkeästi eroitettava toisistaan.
Jokainen voi nyt pohtia sitä asiaa mielessään,
miten rajalliset resurssit vaikuttavat omaan elämään. Taloudelliset rajat on yksi tapa tarkastella broblematiikkaa. Toinen on tämä eettinen puoli. Nämä kaksi asiaa kuitenkin nivoutuvat toisiinsa. On väärin eettisesti pitää väkisin hengissä ihmisiä, jotka eivät koskaan parane eikä elämänlaatua saada kohennettua vaikka investoitaisiin miljardeja euroja - ja on ihmisä jotka hyötyisivät konkreettisesti siitä, että on rahaa käytössä. Heidän elämänlaatunsa paranisi kenties merkittävästi. Nyt rahaa menee mielestäni turhaan, siis siihen "ylläpitämiseen" joka on siis epäeettistä.
Jos kukin saisi päättää niin mitä tekisitte seuraavassa tilanteessa:
On potilas, iäkäs ja huonokuntoinen, joka sairastuu vakavammin. On erilaisia oireita jotka tekevät elämästä sietämättömän. Kipulääkkeillä ne jotenkin saadaan hallintaan , mutta ne eivät paranna. Ainoastaan leikaus parantaisi, mutta ei merkittävästi kohentaisi potilaan muuta vointia.
Toinen on keski-iän ylittänyt, juuri eläkkeelle päässyt henkilö, joka odottaa myös leikkausta. Hän on muutoin terve ja elämänhaluinen, vain tuo sairauden tuoma ongelma hiertää ja vaikeuttaa elämää ja olemista.
Te olette lääkäri ja päätätte molempien kohtalosta. Taustalla on myös tieto siitä, että budjetoidut määrärahat ovat tiukilla ja joudutte päättämään, kumpi hoidosta/leikkauksesta todella hyötyy ja kumpi ei.
Päätöksen taustalla on siis useita eri asioita. Miten te - lukijoista kuka tahansa - toimisitte? Ajatuksen ja mielikuvaleikin taustalla on fakta tieto siitä, että tapaus 1 (vanhus) käsittää useita tuhansia samankaltaisia tapauksia ja tapaus 2 (keski-iän ylittänyt)myös useita satoja vastaavanlaisia. Ei siis vain yhtä tai kahta tilannetta vaan useita tuhansia joiden välillä on tehtävä priorisointia ja suunnittelua; onnistuuko leikkaus, kestääkö potilas sen, lisäksi on toipuminen ja sen viemä aika, hyödyt ja haitat jne. Joten repäiskääpä siitä.
Olen nähnyt tätä menoa että vanhat tai jopa jo esivanhat, siis juuri 65 - 75 ikäset ihmiset ja erityisesti sitä vanhemmatkin jätetään hoitamatta asianmukaisella tavalla.
Aivan suoraankin sanotaan, että on liian vanha lähetettäväksi erityistutkimuksiin.
Siis maksaa liikaa.
Julmaa ja julkeaa toimintaa lääkäreitten taholta, jotka luulisi vähänkään enemmän kunnioittavan lääkärivalaansa, eikä menevän mukaan tähän kilapiluttamis ja yksityistämis ja säästämisuhoon.
Ihmettelen todella lääkäreitten tapaa mennä niin helposti mukaan kaikenlaisiin kiduttaviin ja tappaviin filosofioihin, kuten natsi-Saksassakin nähtiin.
TOdella omituista.
Lääkäreitten pitäisi kieltäytyä jyrkästi tuollaisesta toiminnasta mitä tämän päivän kiihkooikeistolainen markkinapolitiikka yllyttää tekemään.
Oletko sinä koskaan ihmetellyt missä lääkäreitten eettinen ajatus kulkee?
Minä ihmettelen sitä yötä päivää.
En ymmärrä miten lääkärit jotka ovat vannoneet lääkärivalassaan olevan elämän ylläpitäjiä kaikilla tiedoillaan, menevät niin kovin helposti ja jopa innokkaasti mukaan kaiken maailman tappajaismenoihin.
Lääkärin on aina valittava elämän ylläpitäminen, se on lääkärietiikan kultainen ehto.
Siis leikattava kun on tarvis ja lääkittävä kun on tarvis, kaikki muu on politiikkaa ja bisnestä, eikä kuulu lääkäritoimintaan eikä saa myöskään vaikuttaa lääkäreitten päätöstentekoon.
Jos poliitkiot ja budjetintekijät alkavat määräillä hoidon eettisiä perusteita niin olemme täysin hukassa.
Niinkuin nyt olemme.
monelta ne alkaa ja missä, minä vien sinut sinne
AIna vaan niin hyväsydämmisesti toisia ajatellen.