Tapasin työn yhteydessä miehen, jonka kanssa ensimmäisellä kohtaamisella oli todella paljon silmäpeliä, katselimme toisiamme salavihkaa ihan koko palaverin ajan ja palaverin päätyttyä minua harmitti etten päässyt jutuille hänen kanssaan. Viestittelimme myöhemmin työasioita sähköpostiryhmässä ja viimein laitoin hänelle yksityisesti sähköpostia juurikin jotain työasiaa koskien. Kahdenkeskisessä viestiketjussamme hän käytti hymiöitä ja kirjoitti muutenkin todella huomaavaisesti ja lämpimästi, tai ehkä mielikuvitukseni värittää viestien sävyä.
Toinen tapaamisemme oli varsin nopeasti ohi, taas työasioiden merkeissä, mutta tuo tapaaminen oli nopea, ehdin vaihtaa hänen kanssaan tuolloin pari sanaa työstä ja hän vaikutti hivenen hermostuneelta ja kasvotusten seisoessamme huomasin hänen varovasti vilkaisevan vartaloani myös. Ei silläkään varmaan suurempaa merkitystä ole, mutta huomasin sen kuitenkin.
Tästä jatkoimme työsähköpostien vaihtamista ja lopulta uskalsin kirjoittaa hänelle, että haluaisin tutustua häneen paremmin ja ilokseni myös hän halusi tutustua minuun! Viestittelimme varsin neutraaleista asioista ja tapasimme noin viikon viestittelyn jälkeen. Treffit olivat herttaiset, molempia jännitti ja keskustelutkin pysyivät aika neutraalilla tasolla. Tapaamisen jälkeen viestittely rentoutui ja kirjoittelimme enemmän arjestamme ym., mutta vieläkään emme ole päässeet henkilökohtaisemmalle tasolle. Itse olen aika räiskyvä ja nopeatempoinen ihminen ja helposti menen syvään päätyyn nopeasti ja aikaisempien tuttavuuksieni kanssa näin on käynytkin. Huomaan, että tässä miehessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, mihin en ole aikaisemmissa miessuhteissani tottunut. Hän on rauhallinen ja hieman varovainen, eikä taatusti halua loukata minua millään tavalla. Hän ei lähesty minua millään tavalla seksuaalisessa mielessä, tähän olen myös tottunut miesten taholta. Se on kyllä todella virkistävää, mutta samalla aiheuttaa minussa kummallista epävarmuutta hänen todellisesta kiinnostuksestaan. Toki meillä on takana vasta yhdet treffit ja joitakin viikkoja viestittelyä, joten hidastempoisempi ei varmaan tässä ajassa ehdi vielä kovin pitkälle :)
Olenkin täällä ihan epätoivoisena siitä, että onko minulla mitään mahdollisuuksia tähän ihanaan, rauhalliseen ja huomaavaiseen mieheen, kun juttu ei tunnu etenevän, vai hätäilenkö ihan turhaan? Olen kyllä itseäni tsempannut nyt ottamaan rauhallisesti tässä asiassa sillä olen ihan hurjan ihastunut tähän mysteerimieheen, jonka kaltaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut <3 Asumme siis eri paikkakunnilla ja molemmilla on myös lapsia edellisistä liitoista, joten emme pysty kovin tiheään tapailemaankaan.
Kuulenkin mielelläni etenkin miesten ajatuksia siitä, että onko meillä mitään mahdollisuuksia ja miten miehet näkevät tällaiset asiat.
Naisilta kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, miten hyvin rauhallisesti alkaneet tapailut ovat edenneet.
Toinen tapaamisemme oli varsin nopeasti ohi, taas työasioiden merkeissä, mutta tuo tapaaminen oli nopea, ehdin vaihtaa hänen kanssaan tuolloin pari sanaa työstä ja hän vaikutti hivenen hermostuneelta ja kasvotusten seisoessamme huomasin hänen varovasti vilkaisevan vartaloani myös. Ei silläkään varmaan suurempaa merkitystä ole, mutta huomasin sen kuitenkin.
Tästä jatkoimme työsähköpostien vaihtamista ja lopulta uskalsin kirjoittaa hänelle, että haluaisin tutustua häneen paremmin ja ilokseni myös hän halusi tutustua minuun! Viestittelimme varsin neutraaleista asioista ja tapasimme noin viikon viestittelyn jälkeen. Treffit olivat herttaiset, molempia jännitti ja keskustelutkin pysyivät aika neutraalilla tasolla. Tapaamisen jälkeen viestittely rentoutui ja kirjoittelimme enemmän arjestamme ym., mutta vieläkään emme ole päässeet henkilökohtaisemmalle tasolle. Itse olen aika räiskyvä ja nopeatempoinen ihminen ja helposti menen syvään päätyyn nopeasti ja aikaisempien tuttavuuksieni kanssa näin on käynytkin. Huomaan, että tässä miehessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, mihin en ole aikaisemmissa miessuhteissani tottunut. Hän on rauhallinen ja hieman varovainen, eikä taatusti halua loukata minua millään tavalla. Hän ei lähesty minua millään tavalla seksuaalisessa mielessä, tähän olen myös tottunut miesten taholta. Se on kyllä todella virkistävää, mutta samalla aiheuttaa minussa kummallista epävarmuutta hänen todellisesta kiinnostuksestaan. Toki meillä on takana vasta yhdet treffit ja joitakin viikkoja viestittelyä, joten hidastempoisempi ei varmaan tässä ajassa ehdi vielä kovin pitkälle :)
Olenkin täällä ihan epätoivoisena siitä, että onko minulla mitään mahdollisuuksia tähän ihanaan, rauhalliseen ja huomaavaiseen mieheen, kun juttu ei tunnu etenevän, vai hätäilenkö ihan turhaan? Olen kyllä itseäni tsempannut nyt ottamaan rauhallisesti tässä asiassa sillä olen ihan hurjan ihastunut tähän mysteerimieheen, jonka kaltaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut <3 Asumme siis eri paikkakunnilla ja molemmilla on myös lapsia edellisistä liitoista, joten emme pysty kovin tiheään tapailemaankaan.
Kuulenkin mielelläni etenkin miesten ajatuksia siitä, että onko meillä mitään mahdollisuuksia ja miten miehet näkevät tällaiset asiat.
Naisilta kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, miten hyvin rauhallisesti alkaneet tapailut ovat edenneet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.