Mikä on mielestäsi agressiivisin ja voimakkain pianokappale kautta aikojen?
ffff
Chopin
8788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Chopinin vallankumousetydi
niitä on monia mut yks mikä tulee ainaki nyt mieleen on Heino Kasken Pankakoski, tosi upee kappale!
riippuu kyl tosi paljon miten kappaleen esittää.. Järnefeltin Berceuse oikeen tunteella soitettuna on aika raivoisa..vaikka se onkin kehtolaulu... :)
Lisztiltä löytyy paljonkin fortea ja jylinää. Transkedentiaalisten etydien mazeppa sekä wilde jagd tulivat ensimmäisenä mieleen. Vaikuttavinta mitä koskaan olen kuullut on silti http://www.arbiterrecords.com/mp3/busoniliszt.mp3
Rahisee, mutta harvoinpa sitä nyt Busonin kuulee soittavan.
Onko joku tuttu käyny mun kiusaksi vastailemassa, kun niin "jännästi" ootte vastannu...
Mun ehkä eniten soittama kappale on just Chopinin vallankumousetydi. Sitten toinen mitä oon jonkunverran soitellu on Kasken Pankakoski. Ja kaiken huipuksi joku vielä vastaa että Lisztin transkendentaalisista etydeistä Mazeppa ja Vilde jagd ovat huippuja. Itse pidän juuri niistä kappaleista... Mazeppa on parempi. Päätin kerran harjoitella sen, mutta se sattuu olemaan "vaikeahko" :). Mutta hyvä musiikkimaku teillä :)
Yks omista suosikeista (edellisten lisäksi) on Lisztin Mefisto-valssi no. 1 ja nimenomaan Horowitzin tulkitsemana. Chopinin talvituuli- ja valtamerietydi ovat myös huippuja.
en mä ainakaan tunne sua,enkä tiiä kuka oot..mut luulisin et oot sama Chopin joka on käyny lentok. foorumissa! pitääkö paikkaansa?! :)
Joo :) Tuntuu välillä että muut ei ees kuuntele samanlaisa musiikkia ;)
Testaappa Rahmaninovin preludeita c-molli (op. 23 no. 7) ja f-molli (op. 32, en muista monesko kokoelman preludi se on). Varsinkin jälkimmäisessä on melko räjähdysherkkä ja pingottuneen ahdistava tunnelma (tästä preludista sekä Richterillä että Rahmaninovilla itsellään on upeat levytykset). Molemmat preludit toimii kuin tauti. Jos selviät Chopinin vallankumousetydistä ja olet ainakin kokeillut Lisztin Mazeppaa, luulisi noiden preludien taittuvan aika mukavasti.
Sitten on tietenkin Lisztin Scherzo ja Marssi, josta ainakin Horowitzilla ja Richterillä on levytykset. Aika diabolinen tapaus, vaikkakin kiusallisen vaikea.
Todella korkeajännitteistä sointimaailmaa löytää Skrjabinin sonaateista. Ensimmäiset neljä ovat vielä tonaalisia (vaikka neljännessä tonaliteetti alkaakin jo olla paikoitellen hämärähkö). Näistä 1. ja 2. ovat mun suosikkejani. 1. sonaatti on ekstravertti ja avoimen epätoivoinen(varsinkin sen yltiöpäinen 3. osa, jonka kliimaksi kulminoituu hurjan crescendon päättävään, räjähdysmäiseen sforzatoon), 2. introvertimpi ja unenomaisempi (vaikka 2. osan loppu on myös avoimen epätoivoinen).
testi