Vaikeat ajat vaativat innovatiivisia ratkaisuja. Puhumme brittiläisestä pneumaattisesta IT-KRH:sta, joka ampui sitruunoita, pulloja ja perunoita.
Briteillä oli ww2 alussa kova pula IT-aseista. Nykyaikaisessa sodankäynnissä lentokoneilla on suuri rooli, ja jos ei ole mitään niitä pelottavaa, kaikki on menetetty.
Britti Treve Holman harjoitti pneumaattisten laitteiden tuotantoa. Patrioottina ja yrittäjänä hän kehitti aseita alalla, jonka hän tiesi parhaiten. Hänen Holman Projectorin tekijällä oli jotain jalkaväen krh aseita, mutta pneumaattisia.
Hän ampui vuoden 1915 mallin sirpalekranaatilla, eli "sitruunalla". Se piti heittää tynnyriin ylhäältä, ja automaattinen venttiili sylki ulos paineilmaa. Yksi sylinteri riitti 50 laukaukseen, ja kranaatti lensi 180 m:n korkeuteen (pääasia oli asettaa sulake 3,5 sekunniksi). Tietyllä taidolla oli mahdollista ampua n. 30 laukausta / min.
Runko oli sileä ja 106,7 cm pitkä. Miedosta teräksestä ja valuraudasta oli mahdollista tehdä "projektori", joka meni runkoon, mikä sotilaallisen materiaalipulan vuoksi ilahdutti armeijaa. Ja Churchill kehui keksintöä.
Taloudellinen ase otettiin tuotantoon, ja se sai pääkäyttönsä siviililaivastossa v. 1940–41.
Korkealla räjähtäessään kranaatit tuottivat mustan savupilven. Normaalissa maassa tapahtuvassa käytössä tällaista vaikutusta ei havaittu. Luftwaffen lentäjät pelästyivät käsittämättömistä aseista, ja he pelkäsivät yrittää pudottaa pommeja aluksille.
Yhteensä 12 vihollisen lentokonetta ammuttiin alas sen avulla, ja pelotevaikutusta oli, vrsinkin olosuhteissa, jolloin siviilialusten miehistöillä ei ollut muuta kuin käsiaseita.
Jossain vaiheessa kranaateista oli pulaa, joten brittiläiset merimiehet alkoivat ampua lentokoneita olutpulloilla. Kun osui, ne räjähtivät, ja lasinsiruja ja vaahtoa lensi, mikä pelotti saksalaisia lentäjiä. Jopa perunoitakin ammuttiin Holman-projektorista, mikä loi itsepäisen puolustuksen vaikutelman.
"Projektorissa" oli yksi haittapuoli. Merellä automaattinen vapautusventtiili ruostui, joten se jouduttiin korvaamaan käsilaukaisulla. Päivitetty versio sai yksinkertaisen nimen Mk II Projector. Tulinopeus on laskenut, mutta luotettavuus on parantunut.
Mukana oli myös Mk III Projector, joka ampui erityisesti suunniteltuja panoksia n. 300 metrin korkeuteen. Mutta se ei enää ehtinyt olla todella hyödyllinen: teollisuus alkoi toimittaa nykyaikaisempia aseita.
https://www.maximonline.ru/longreads/udivitelnaya-istoriya-zenitnogo-granatometa-strelyavshego-chem-ugodno-id919401/?utm_source=smi2
Briteillä oli ww2 alussa kova pula IT-aseista. Nykyaikaisessa sodankäynnissä lentokoneilla on suuri rooli, ja jos ei ole mitään niitä pelottavaa, kaikki on menetetty.
Britti Treve Holman harjoitti pneumaattisten laitteiden tuotantoa. Patrioottina ja yrittäjänä hän kehitti aseita alalla, jonka hän tiesi parhaiten. Hänen Holman Projectorin tekijällä oli jotain jalkaväen krh aseita, mutta pneumaattisia.
Hän ampui vuoden 1915 mallin sirpalekranaatilla, eli "sitruunalla". Se piti heittää tynnyriin ylhäältä, ja automaattinen venttiili sylki ulos paineilmaa. Yksi sylinteri riitti 50 laukaukseen, ja kranaatti lensi 180 m:n korkeuteen (pääasia oli asettaa sulake 3,5 sekunniksi). Tietyllä taidolla oli mahdollista ampua n. 30 laukausta / min.
Runko oli sileä ja 106,7 cm pitkä. Miedosta teräksestä ja valuraudasta oli mahdollista tehdä "projektori", joka meni runkoon, mikä sotilaallisen materiaalipulan vuoksi ilahdutti armeijaa. Ja Churchill kehui keksintöä.
Taloudellinen ase otettiin tuotantoon, ja se sai pääkäyttönsä siviililaivastossa v. 1940–41.
Korkealla räjähtäessään kranaatit tuottivat mustan savupilven. Normaalissa maassa tapahtuvassa käytössä tällaista vaikutusta ei havaittu. Luftwaffen lentäjät pelästyivät käsittämättömistä aseista, ja he pelkäsivät yrittää pudottaa pommeja aluksille.
Yhteensä 12 vihollisen lentokonetta ammuttiin alas sen avulla, ja pelotevaikutusta oli, vrsinkin olosuhteissa, jolloin siviilialusten miehistöillä ei ollut muuta kuin käsiaseita.
Jossain vaiheessa kranaateista oli pulaa, joten brittiläiset merimiehet alkoivat ampua lentokoneita olutpulloilla. Kun osui, ne räjähtivät, ja lasinsiruja ja vaahtoa lensi, mikä pelotti saksalaisia lentäjiä. Jopa perunoitakin ammuttiin Holman-projektorista, mikä loi itsepäisen puolustuksen vaikutelman.
"Projektorissa" oli yksi haittapuoli. Merellä automaattinen vapautusventtiili ruostui, joten se jouduttiin korvaamaan käsilaukaisulla. Päivitetty versio sai yksinkertaisen nimen Mk II Projector. Tulinopeus on laskenut, mutta luotettavuus on parantunut.
Mukana oli myös Mk III Projector, joka ampui erityisesti suunniteltuja panoksia n. 300 metrin korkeuteen. Mutta se ei enää ehtinyt olla todella hyödyllinen: teollisuus alkoi toimittaa nykyaikaisempia aseita.
https://www.maximonline.ru/longreads/udivitelnaya-istoriya-zenitnogo-granatometa-strelyavshego-chem-ugodno-id919401/?utm_source=smi2
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin on tuollainen pneumaattinen heittokone,heittää projektiilin 50 metrin päästä variksesta läpi.Projektiilejä jäljellä vielä joku 2900 kappaletta.200 baaria on antamassa vauhtia.