poistumaan keskuudestamme. Eli siis miten on mahdollista, että 86 vee vanhus äitimme siirrettiin etelä suomen eräästä suuresta keskussairaalan akuutista yksin Kelataksilla sadan kilometrin päähän lääkittynä ja ilta pimeällä yksin. Lähiomaisena olisin mennyt mukaan, mutta kun meille ei edes ilmoitettu tällaisesta siirrosta.
Olemme sisarusten ja ihmisten muidenkin kanssa pohtineet tätä ns Hyvinvointialueiden juttuja. Tulimme tulokseen, että vanhukset siirretään eli kuljetetaan mahdollisimman kauas kotipaikastaan ja tutusta sairaalaympäristöstään ettei heitä enää sairaskohtauksen tullessa elvytä, vaan heidät jätetään kuolemaan kauas kotoaan. Tämä on karmea trendi, mikä maassamme vallitsee tällä hetkellä. Vanhuksista halutaan päästä eroon.
Meille kaikille tämä on ollut mitä suurin järkytys. Emme koe tätä hyvinvointina, vaan päin vastoin. Paikkakunta, jonne vanhus siirrettiin, yksikään hänen ystävänsä tuttavansa sukulaisensa ei pääse häntä edes katsomaan. Olemme kaksi hänen lastaan tavanneet häntä. Toinen meistä lapsista on asunut majataloissa ja motelleissa nyt yli viikon ja kulkenut taksilla tuolle osastolle äitiään katsomaan. Kulut, jotka ovat tulleet yli viikon aikana köyhälle lapselle sukulaisilta rahaa lainaten on 870 euroa. Emme jätä äitiämme, toivomme hänelle elinpäiviä. Vaikka Varha haluaisikin hänestä päästä eroon me lapset emme.
Kertokaa kokemuksia näistä kuljetuksista ja minkä ikäisiä ja kuinka kauas hyvinvointialueet kuljettavat ihmisiä. Tämähän on kuin itänaapurimme toiminta nämä kuljetukset. Sofi Oksanenhan eräässä artikkelissaan kertoi asiasta .
Olemme sisarusten ja ihmisten muidenkin kanssa pohtineet tätä ns Hyvinvointialueiden juttuja. Tulimme tulokseen, että vanhukset siirretään eli kuljetetaan mahdollisimman kauas kotipaikastaan ja tutusta sairaalaympäristöstään ettei heitä enää sairaskohtauksen tullessa elvytä, vaan heidät jätetään kuolemaan kauas kotoaan. Tämä on karmea trendi, mikä maassamme vallitsee tällä hetkellä. Vanhuksista halutaan päästä eroon.
Meille kaikille tämä on ollut mitä suurin järkytys. Emme koe tätä hyvinvointina, vaan päin vastoin. Paikkakunta, jonne vanhus siirrettiin, yksikään hänen ystävänsä tuttavansa sukulaisensa ei pääse häntä edes katsomaan. Olemme kaksi hänen lastaan tavanneet häntä. Toinen meistä lapsista on asunut majataloissa ja motelleissa nyt yli viikon ja kulkenut taksilla tuolle osastolle äitiään katsomaan. Kulut, jotka ovat tulleet yli viikon aikana köyhälle lapselle sukulaisilta rahaa lainaten on 870 euroa. Emme jätä äitiämme, toivomme hänelle elinpäiviä. Vaikka Varha haluaisikin hänestä päästä eroon me lapset emme.
Kertokaa kokemuksia näistä kuljetuksista ja minkä ikäisiä ja kuinka kauas hyvinvointialueet kuljettavat ihmisiä. Tämähän on kuin itänaapurimme toiminta nämä kuljetukset. Sofi Oksanenhan eräässä artikkelissaan kertoi asiasta .
Vastaukset 13
Vanhimmat
Äitinne ilmeisesti ei terveystilanteensa puolesta kuulunut suuren keskussairaalan akuuttiosastolle. Ei näissä tilanteissa potilaan sukulaisten kanssa voida neuvotella.
On ja on ennenkin ollut normaalia, että potilas siirretään sairaalasta toiseen tilanteen mukaan keltään lupaa siihen kysymättä.
Ymmärrän kyllä hämmästyksenne, mutta potilaat hoidetaan siellä, missä on juuri heidän terveytensä tai sairautensa vaatima hoitopaikka. Suuren sairaalan akuuttiosastolla ei hoideta ketään kauemmin kuin on välttämätöntä potilaan tilan kannalta.
Hyvä oli, ettei sentään lähetetty kotiin!
Jos Helsingin seudulla haluaa magneettikuviin, niin voi voi kun on jonoa. Jos et halua jonottaa niin pitkään, kun täällä on jonoa, niin Porvoossa pääsisi nopeammin.
Että sinne vaan ikäihmiset, huonosti liikkuvat.
Ei auta muu kun odottaa lähemmäs.
Mennyt aivan järjettömäksi tämä touhu.
Katsos, kun tutkimuksia ja hoitoa ei ole järjestetty alunperinkään niin, että potilaalle annetaan sitä, mitä hän haluaa.
Mistä potilas voi tietää, että hänen pitäisi haluta magneettikuvia? Lääkäri tutkimukset määrää. Potilaan asia on vain kertoa vaivansa, ei haluta jotain tiettyä tutkimusta. Tai siis en minä ainakaan tiedä, mitä tutkimuksia ylipäätään on olemassa minun vaivaani.
Jonoa on joka paikkaan. Onko se siis paha juttu, jos potilaalle tarjotaan mahdollisuutta päästä tutkimuksiin nopeammin muutaman kymmenen kilometrin päässä? Ei sinne ole pakko mennä, voi odottaa pääsyä tutkimuksiin vähän lähempänä.
Niukkuutta meillä jaetaan nykyään joka alalla.
Ei kyseessä ollutkaan, että potilas itse olisi kuviin halunnut, lääkäri oli lähetteen laittanut.
Minullakin Meilahden päivystyksessä lääkäri kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen. Kuvauksissa oli jonoa ja yön yli päivystyksessä maattuani, siirrettiin osastolle odottamaan kuvausta kiireellisenä. Pari päivää siinä meni hotellinomaisessa oleskelussa. Sitten sänkypaikkani haluttiin sairaammalle potilaalle, joten lääkäri nosti vielä kiireellisyyttä ja niin löytyi aika kuvaukseen. Kotiin kuvauksen jälkeen.
Ilmeisesti laitetaan sinne missä sattuu olla vapaa paikka . Mutta tuota ihmettelen ettei ole ilmoitettu siitä hänen lapsille. Olisko niin että vanhukselta on kysytty että haluaako hän edes sitä lapsille soitetaan . Sillä on niitäkin tilanteita joissa vanhus ei halua edes että soitetaan , ja jos hänellä ei ole holhoojaa niin päättää itse asioistaan. Ämutta kyllä silti olis omaisille voitu soittaa että vanhus on nyt toisessa paikassa . Paikkojen puute aiheuttaa usein näitä siirtoja ja paikka otetaan sieltä mistä sen saa.
Taitaa aika moni vanhus haluta ettei ole vaivaksi lapsilleen, eikä siis halua soitettavan.
aloittaja kirjoittaa,...olen vanhuksen läheinen eli lapsi ja olemme sopineet, että hoidan hänen kakki asiansa niin myös valtuutuksella hänen terveyskeskus ja sairaala asiansa. tästä jo pitäisi tajuta soittaa minulle/ tyttärelle, joka olen lähin omainen.
Asiassa on sekin mutta, kun usein asuinkunta maksaa kenties suurimman osan hoitopaikasta, ja ihminen yleensä laitetaan sinne, minne kunta suostuu maksamaan.
Yksityiset on erikseen, kenellä varoja on itse maksaa kaikesta.
Väärin tuo on ollut, ettei omaisille oltu kerrottu.
Minulla on sellainen käsitys, että sairaalasta otetaa yhteyttä yhteen lähiomaiseen, kun potilas kuolee. Muuten sairaalassa saa olla kenenkään tietämättä.
Kun potilas tulee sairaalahoitoon, häneltä kysytään lähiomainen ja lähiomaisen yhteystiedot. Vain tälle lähiomaiselle annetaan tietoa potilaan asioista, jos omainen kyselee. Vain kuolemasta siis ilmoitetaan sairaalasta oma-aloitteisesti.
Äiti on 86 vuotta ja ilmeisesti parantumattomasti sairas sairaalassa hoidettava. On aika paljon toivottu, kun hänelle toivotaan lisää elinpäiviä. Eihän kukaan äidistään halua luopua, mutta luopuminen on ehkä silti lähiaikojen asia.
Julkisessa sairaalahoidossa potilaat hoidetaan siellä, missä on tilaa. Saattohoidolle voi olla tiettyjä paikkoja, mutta akuuttiosastoilla ne eivät ainakaan ole.
Raskastahan läheisillä on, mutta ei ole helppoa äidilläkään oli sairaala ja osasto sitten missä hyvänsä.
Nykyään Kokkolasta myös potilaat Turun Hus.iin kuskataa ambulanssein ja taksein ? Rankkoja reissuja potilaille ! Pahoinvointia lisättiin suomeen .
Ai, onko Turussakin HUS. Aika kauas tuo HUS yhtymä on levinnyt omalta toimialueeltaan. :D
Jos potilas on kuljetuskelpoinen, hänet siirretään tarvittaessa tehokkaampaa hoitoa tarjoavaan sairaalaan jos se katsotaan tarpeelliseksi. Kyllähän siinä omaiset nostaisi haloon jos potilas kuolisi siksi ettei saa tarpeellista hoitoa kun pidettäisiin Kokkolassa.