Miten rehellinen kannattaa olla?

...Minun mielestäni sellaisia paljastuksia kannattaa tehdä jotka eivät loukkaa puolisoasi, minun mieheni katsoo pornokuvia ja elokuvia katselemme joskus yhdessä, kieltämättä välillä (kun meillä naisilla oikkumme on) niin ottaa päähän ja mielessä käy että kiihottaako miestäni enenmän nuo kuvan kauniit ja laihat ja eroottiset naiset kun minä. Ehkä sinun kannataa puolisosi kanssa keskustella asiasta, kertoa että et katsele niitä vertaillaksesi tai sen takia että puolisosi ei sinua kiinnosta, koska se voi loukata häntä ja hän kokee että ei herätä sinussa seksuaalisia tunteita muutakuin näyttämällä samalta kuin pornokuvissa olevat naiset! Ja kannattaa keskustella myös puolisosi kanssa mitkä hänen toiveitaan on ja haaveita, nimittäin joskus kun paljastaa jotain unia tai fantasioita on erittäin kiihottavaa kun puoliso koittaa niitä toteuttaa. Kaikkia ei tietysti kannata kertoa jotkut on hyvä pitää omana tietona ja kuten jo aikaisemmin sanoin niin sellaisia asioita kannattaa kertoa mikä ei loukkaa toista! Puhumisella siitä selviää ja kun kerran on asian uskaltanut ottaa puheeksi niin seuraavalla kerralla se on jo paljon helpompaa! Häntä voi myös ottaa päähän se jos piilottelet filmejä hänestä tuntuu että piilottelet niitä jostakin syystä! Ehdota puolisollesi että koikeileppa sellaista päällesi se varmasti sopisi sinulle hienosti tai tekisi todella seksikkääksi! Toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä! Oikeen mukavaa kesää!

Sen olen naisena havainnut omissa suhteissa, myös nykyisessä, että mies kertoo entisistä naisjutuista rehellisesti(?) , mutta suht laajasti, jopa liittyen sänkyhommiin.
Vastaavia naisen kertomuksia entisistään mies kuitenkaan ei kestä kuulla.
Suhteen alussa ei ota niin herkästi nokkiinsa, mutta jos minulta kysyttäisiin, niin antaisin vinkin, että naisen suulaus kostautuu.
Eli se, että mies on avoin näissä asioissa, ei tarkoita sitä , että hän välttämättä haluaisi kuulla naisen versiot samoista hommista.

Tää on hyvä kysymys. Musta tuntuu, ettei siihen ole taas yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisessa suhteessa omalla painollaan. Ja mikä se oma painokin sitten on, niin sitäkin on vaikea lähteä määrittelemään.

Omassa parisuhteessani elän sillä periaatteella, että haluan olla toisen luottamuksen arvoinen, eli pyrin toiminnassani siihen etten esim. tee mitään sellaista, jolla tietäisin menettäväni hänen luottamuksensa (edes hänen selkänsä takana). Se tarkoittaa myös sitä, että kerron aika paljonkin asioitani, mutta toki tiettyyn pisteeseen asti. Mitä sitä turhaan kertomaan sellaisia asioita, joista tietää toisen pahoittavan mielensä, eikä asian kertominen hyödytä ketään suuntaan tai toiseen. Itse olen diplomatian kannattaja ;)

Rajoista sovitaan varmaan aika monessa parisuhteessa selvittämällä ensin, miten toinen asioihin suhtautuu ja siitä sitten suodattamalla, mitä toinen saattaisi kestää/haluta kuulla. Mutta toi kysymys on kovin suhdekohtainen. Jokainen tyylillään, eikö niin? Ja ihmiset on niin erilaisia..

Mutta eiköhän ideana ole kuitenkin koittaa olla toiselle hyvä ja sitä kautta tasapainotella tilanteissa sen puolison mukaan. Mitä pidempi suhde, sen paremmin tietää miten toista kannattaa käsitellä, mitä kertoa ja mitä ei.

Rehellisyys kannattaa silloin, kun sen arvelee tavalla tai toisella edistävän parin keskinäistä suhdetta.

Itselleen on hyvä olla aina rehellinen... Esim. jos mies haluaa katsoa pornoa niin hän katsoo sitä siitä huolimattta hyväksyykö vaimo sen vai ei. Oikeastaan ed. esimerkissä ei ole kysymys rehellisyydestä vaan siitä, että vaimo haluaa miehensä toimivan itselleen mieluisalla tavalla.