Mitä sanoisit hänelle, jos siihen tulisi tilaisuus?
Kaivatulle
Anonyymi-ap
191185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet syntinen ihminen ja tarvitset Jeesuksen sisällesi.
Pervoa...
En siis ollut ainoa joka ajatteli noin asian 🤣
Olisin halunnut yrittää ja oppia tuntemaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Miksi et yrittänyt?
Kiitos että se olit juuri sinä jonka kanssa sain kokea kaiken sen.
Onko pakko olla noin söpö etten voi keskittyä mihinkään muuhun kun sun riisumiseen aina kun mun ummistan silmäni. Ja että lähdetkö mun kanssa kahden johonkin
Pyytäisin anteeksi kummallista käyttäytymistäni. Jos tietäisi puoliakaan mitä olen kokenut, ja miten koetut asiat ovat minua muovanneet, ei välttämättä ihmettelisi lainkaan. Mutta ulkopuolisen silmin voi tuntua hivenen paljonkin oudolta. Sen kertoisin, jos hyvä tilaisuus tulisi. Mutta jos ei tule, ei sekään maata kaada. Jokainen täällä saa olla just sellainen kuin on.
Työkaverille?
Keskustelussa oli kyse kaivatusta, ei työkaverista. Kaivattu ja työkaveri eivät kuulu samaan lauseeseen. Se olisi ihan absurdia. Mutta joillakinhan sellainenkin voisi toimia.
Oliko viestissä jotain perää?
Tuota noin.... voivat kuulua ja absurdius ei ole tullut mieleeni. Ystävällisesti.
Haluatko kauravelliä ja grillimakkaraa? ... Olisi muuten lämmin vieruspaikka
vieressäni vaikka kuperkeikoille
Kiva nähdä sinua. Keskustellaan nyt kunnolla asioista ja selvitetään väärinkäsitykset.
Kauheen käskevä sävy. Sanoisin että keskustele keskenäs.
Kyllä itse olisin ollut joskus ikionnellinen, jos kaivattuni olisi sanonut noin. Mutta kaikkea muuta jauhoi, ei meistä. Sen takia en kyllä halua/pysty olemaan jutuissakaan enää hänen kanssaan, kun on vaientanut minut täysin. Millainen ihminen sanoo että puhun liikaa, kun ei olla vuoteen oltu edes tekemisissä?
Ei tavallaan ole kaivattuni enää, mutten ole kyllä toipunutkaan hänestä. Annoin kohdella pskasti liian pitkään, toivoen jotain ihmettä tai muutosta käytöksessään.
Ei ihminen muutu - vain itseäni tai omaa käytöstäni voin muuttaa. Mielummin elän loppuelämäni ypöyksin, kuin väärässä seurassa. Niin saan säilytettyä itsekunnioitukseni. Loppujen lopulta se on kaikkein tärkeintä.
En sanois mitään, vaan koeajaisin sylin.
Pyörin koko ajan kuperkeikkoja grillimakkara suussa... Vellit tuli jo läpi
I do not understand.