Onko joku yrittänyt iskeä tosimielessä ystäväänsä, naapuriaan, harrastustuttavaansa, sukulaisen sukulaista tai vastaavaa?
Tärppäsikö vai tuliko pakit?
Jos tuli pakit, katkesiko myös ystävyys?
Minulla on eräs naispuolinen ystävä, jonka ystävyys on minulle arvokkaimpia asioita maailmassa. Haluaisin kuitenkin kysyä häneltä, voisiko meistä tulla jotakin muutakin kuin vain ystäviä... :) Koska joskus tuntuu, että välillämme on sähköä. Mutta ellei olekaan, menetänkö ystävyyden? Sitä en haluaisi, etenkin kun melkein päivittäin näemmekin ja sitä on vaikea muuttaa...
Tärppäsikö vai tuliko pakit?
Jos tuli pakit, katkesiko myös ystävyys?
Minulla on eräs naispuolinen ystävä, jonka ystävyys on minulle arvokkaimpia asioita maailmassa. Haluaisin kuitenkin kysyä häneltä, voisiko meistä tulla jotakin muutakin kuin vain ystäviä... :) Koska joskus tuntuu, että välillämme on sähköä. Mutta ellei olekaan, menetänkö ystävyyden? Sitä en haluaisi, etenkin kun melkein päivittäin näemmekin ja sitä on vaikea muuttaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älyttömän vaikea sanoa, koska en sinua ja ihastuksesi kohdetta tunne.Yleensä on niin, että kaikesta huolimatta kannattaa ottaa ns.härkää sarvista ja kysyä,miten asia on.Sittenhän sen näkee.:)
Ikävää tietysti on, jos ystävän tunteidensa tunnustamisen takia menettää.Kuitenkaan ei siinä aina niin käy, ja ystävät yleensä, -oli ne tunteet toisen puolelta sitten sellaisia tai tälläisia- pyrkivät ymmärtämään toinen toistaan.Jos ihastuksellasi ei sattuisi olemaan omiasi vastaavia tunteita,mutta hän silti sinusta on pitänyt ystävänä,on melko lailla odotettavissa, että ystävyys jatkuisi sinun ihastumisestasi kertomisesta huolimatta jatkossakin.Siis rohkeasti vaan:go for it! Mitä sä voit hävitä?
Moi,
itselläni on muutama miespuolinen kaveri/ystävä, joille olen antanut pakit. Mutta ystävyys on silti jatkunut, ehkä jopa syventynyt. Yksi kaveri on sellainen joka puolestaan antoi pakit minulle, mutta hyviä kavereita ollaan edelleen :-)
Jos ystävyys ei kestä sitä, että kertoo lämpimistä tunteista toista kohtaan, niin onko se silloin oikeaa ystävyyttä? Epäilen. Voihan se joillakin hetken ahdistaa ja tuntua kummalliselta, mutta kun jatkaa omaa käytöstään "ihan normaalina" niin sen yli pääsee.
Jos side toiseen on muutenkin voimakas, se tuskin kysymisestä särkyy, jos pystyt itse varautumaan pakkeihin.
Tässä ois pari vinkkii mitkä tulis mielee, itellä oli vastaavanlainen tilanne, pakit tuli, ystävyyskin oli katkolla mutta kyllä se tästä pikku hiljaa.
Asiaan:
1) Etene hitaasti ja varovasti
2) Yritä viettää aikaa enemmän hänen kanssaan ja kysyä ulos paikkoihin minne yleensä viedään treffeille.
3) Ja muutenkin yritä olla enemmän yhteyksissä
4) kun hetki tulee, puhu suoraan ja selvinpäin
5) muista että kaveripohjalta saattaa olla vaikeampi aloittaa suhdetta silleen, yleensä naiset ihastuvat "tuntemattomaan" tyyppiin, tai olisi tehnyt selväksi sinulle jos haluaa olla enemmänkin (riippuu tosin ystävyyden kestosta) tai ehkä hänkin voi ajatella samoin, ujo ehkä?
Tosin pitkältä kaverisuhteelta voi odottaa pitkää seurusteluuki :>
6) homma menee pieleen? Mitä häviät? Et ainakaan ystävää jos osaat olla "herrasmies"
(ei kannate käyttää turhan voimakkaita ilmaisuja)
Tässä mitä tulee mieleen, toivottavasti edes vähän apua :-)
Tänään minä sen sitten tein, pyysin häntä kahveille. Kaksi vuotta, vähän ylikin, häntä olin jo pehmittänyt, jutellut aina tilaisuuden tullen, moikannut, yrittänyt osoittaa kiinnostustani... Neitonen kai aavisti, mihin kahvikutsullani tähtään, ja pakit tuli että pamahti ja vieläpä aika suorasanaisesti... Pelkäänpä, että siinä meni myös ystävyys... Enpä taida kehdata enää naamaani näyttää yhteisissä piireissämme... Jos se kertoo vielä muille, mitä yritin, kaikki saavat tietää... Tekisi mieli itkeä mutta kun en osaa... Voi p****le että pitikin mennä yrittämään... Mitä minä nyt teen? Pitäisikö kiivetä tuonne kerrostalomme katolle ja hypätä alas... Ainakaan en enää KOSKAAN tee aloitetta, tämä tunne on liian raju... Hävettää, nolottaa, pakit ja ystävyyden katkeaminen, siinä on liikaa minun kestokyvylleni... Se siitä!
Älähän nyt hätäile... Itsellä oli tuossa kevättalvella samanlainen kokemus, jossa menin eräälle pitkään tuntemalleni naiselle kertomaan tunteistaan ja kommentti oli se "en ole koskaan ajatellut sinua muuna kuin kaverina"... Kyllä vitutti ihan reippaasti ja pariin kuukauteen en pahemmin sen kanssa juttuun tullut, mutta sain sentään ystävyyden elvytettyä ja tänään olen sille kuskiksi taas lähdössä... Koita jaksaa... Se on vaan se elämän tosiasia, ettei kaveriaan kannata yrittää iskeä, vaikka kuinka tuntuisi sillä hetkellä viisaalta ajatukselta...
Mulla on ollut joskus sellainen tilanne, että eräs mies, jonka koen hyväksi ystäväkseni, on ollut minusta enemmänkin kiinnostunut, mutta minä en hänestä.
Olen sanonut hänelle, että pidän häntä ystävänäni, eikä minulla ole seksuaalisia tunteita häntä kohtaan. Meidän ystävyytemme on tästä kärsinyt ja aina kun uudestaan lähennymme, joudun joka kerta sanomaan saman uudelleen.
Minä haluaisin kyllä olla edelleen ystävä, mutta tämä mies taas ei oíkein voi hyväksyä minua pelkästään ystävänä, vaikka niin väittääkin. Muu käytös nimittäin viestittää aivan toista. Sen takia en osaa olla oikein hänen seurassaan, kun minusta tuntuu, että hän kuitenkin koko ajan odottaa jotain muuta, sellaista mitä minä en voi hänelle antaa.
Sen vuoksi on rasittavaa enää tavata miestä ja minusta tuntuu, ettei hänkään enää halua puhua kanssani samalla tavalla kuin ennen.
Tämän kirjoituksen pointti on se, että jos todella haluat jatkaa ystävyyttä, hyväksyt sen, ettei teistä tule koskaan paria. Nainen kyllä vaistoaa, jos elättelet toiveita vielä ja ahdistuu siitä. Samoin hän vaistoaa, jos jotenkin syytät häntä siitä, että sinun tunteesi ovat olleet voimakkaammat kuin hänen.
Parasta olisi, jos pystyisitte vielä puhumaan asiasta niin, ettei välille jää sellaista toista varovaa ilmapiiriä. uskon kuitenkin, että ystävyyden jatkuminen on mahdollista, jos vaan itse sitä haluat ja pystyt selviytymään saamistasi pakeista. Minusta tunteidensa kertomisessa ei ole yhtään mitään hävettävää ja paras niin, että molemmat tietävät, missä mennään.
Totuushan on kuitenkin se, että nainen voi pitää sinusta hyvinkin paljon ja pitää jopa puoleensavetävänä, kun kerran ystäviäkin olette, mutta silti et ole jostain syystä se optimaalisin vaihtoehto hänelle. Esimerkiksi tämä minun ystäväni on kaikin puolin puoleensavetävä maskuliinisesti ja hänen kanssaan on hyvä jutella, mutta hänestä puuttuu joitain ominaisuuksia, joita haluan miehelleni. Siis ihan vaan tällaisia kunkin henk. koht. mieltymyksiin liittyvää.
Voit myös ajatella niin, ettei hänkään ole sinulle lopultakaan se paras vaihtoehto. Jos olisi, niin hänkin tuntisi samoin sinua kohtaan.
toivoisin, että jonain päivänä tämä mies tuntisi mua kohtaan samoin. tämä mieskään ei kyl tiedä mun tunteista.
enkä tosiaan tiedä mitä tehdä.
Itse aikoinaan lähestyin erästä tyttöstä ihan txt pohjalla. Meillä oli jo useamman vuoden kaveruus takana, ja oikeestaan kaikkea oltiin koettukin yhdessä. Kirjoitin vaan viestiin muistaakseni tunteistani ja kuinka häntä ajattelen päivästä toiseen. Lopuksi kuitenkin ilmoitin sen kuinka hankalaa sen viestin lähettäminen oli mulle ja tiesin myös hänen ymmärtävän sen, ja että jos tulee pakit niin voiko ystävyys jatkua jne.
Vastaus oli loppujen lopuksi positiivinen, mutta siinä oli sitten kaikkenlaista muuta minkä takia meistä ei voinnut tulla yhtään mitään suurempaa. Itellä intti sotki kuviot jne. Kaveruus kuitenkin jatkui oikeestaan ihan hyvin. Tosin nyt on ollut jo pitkän aikaa hiljaista, mutta se johtuu asumis eroistakin.
Hieman raukkamainen tapa toi txt lähettäminen on, mutta tuntui vaan helpoimmalta. Toisaalta kannatankin sitä, mutta näin muutaman vuoden vanhempana kyllä kysyisin asian ihan naamatuste.