Aiheeni ovat lopussa

Ihan sama homma on ollut itselläni jo kauan aikaa.

Joo, tiedän tunteen...Ei ole sanottavaa...Ei hyvässä, eikä pahassa, mutta tekoja vaille kädet vaan jää. Siinä ei kuitenkaan mitään hätää, ja rauhakin tavallaan on...

Sama tilanne. Ei ole ollut oikein mitää sanottavaa ja tuntee olevansa mykkä, sanaton ja näkymätön. Vaikka rekatut ei siitä tykkää että sanotaan, niin heillä on keskustelut keskenään, toisin johtuu siitä että näin se on liian hankalaa.

Sen voin tälle ryhmälle kertoa, et nyt pitäis mennä pesemään meikit, harjaamaan hampaat, laittaa tv kiini, konneet sammuksiin, riisua vaatteet, sammuttaa valot, unohtaa päivän paskat uutiset, virittää herätys ja voi paska.. ladata vähän aikaa vielä kännyä, eikä mikään huvittaisi. Enkä yhtään jaksais joka päivä tätä samaa. Hyvää yötä ja parempaa teille.

Alusta lähtienhän aiheesi ovat olleet lopussa.

Mjoo

Tuttu juttu. Itse olin Töölönlahdella kävelyllä kauniina kesäaamuna, eikä mikään oikein uponnut: Vastaantulijat olivat tylsiä, lahti tylsä, aamuaurinko ihan sama kuin eilenkin ja sorsat typeriä sorsia samassa lätäkössään kuin viime viikolla.

Kaikki oli siis aivan käsittämättömän tylsää, loppuun ajettua ja vaihtoehdotonta samaa paskaa vuodesta toiseen milleniumilta seuraavalle. Ihan shittiä, tuumin. Minulla ei ollut tästä mistään mitään sanottavaa. Olin aivan tyhjä. Minulta olivat sanat loppuneet.

Tämän oivalluksen jälkeen loppuivat askeleet. Olin käyttänyt koko askelvarastoni tyhjiin ja homma pysähtyi siihen.

(hihitystä)