miten tämä sinkku-palsta on näin paljon seuraa etsiviä ihmisiä?itse olen sinkku,enkä aio niin vaan luopua tästä vapaudestani.vaikka olen sinkku,en ole vailla ihmisiä.mulla on ystäviä,ja seksiä.olen huomannut miten siinä käy kun ihmiset sitoutuu liian vakavasti liian nuorina-en suosittele.nauttikaa nyt vapaudestanne =)
nauti sinkkuudesta!
Maerore
111480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinkkuus on aivan ihanaa, kun sen vaan ottaa silleen.;) Itse pitkästä pari-suhteesta jokin aika sitten eronneena nautin nyt tästä, sinkkuudesta.Ah tätä vapautta, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa! Voi tulla ja mennä miten tahtoo, sekä nauttia ihanasta kesästä ystävien kanssa ja ilman.:) Sydänsurujen jälkeen tuntuu loistavalta.:)
Jos sinkkuus on niin kertakaikkisen ihanaa, niin miksi kaikki haluavat kuunnella lauluja, joissa kerrotaan rakkaudesta tai sen puutteesta?
Ei ole varmaankaan montaa hittiä syntyä "I hate love" -pohjalta?
Minä ainakin kaipaan 23v sinkkuuselon jälkeen suhdetta. Mulla ei ole enää oikein ystäviä ja seksistä ei ole tietoakaan. Ei huvita alkaa yhenillanjuttuja vääntään, kokemusta on niistä sen verran, että voin sanoa ettei niistä nauti.
Siksi kaipaan kumppania. Ja ei seurustelu tarkoita jumittamista, itestä se on kii.
Minäkin kaipaisin 26v sinkkuuden jälkeen jotain suhteenpoikasta. Ystäviä minulla kyllä on, mutta seksistä ei ole tietoakaan. Yhden yön jutut eivät millään tavoin houkuttele enkä varmasti baarista osaisi ketään edes mukaani houkutella. Nauttikaa te vaan sinkkuudesta jotka osaatte. Minusta se on aika syvältä.
25v suhteettomuuden jälkeen en voi oikein nauttia.
Mun mielestä taas seksitön sinkun elämä on varsin mukavaa. Olen huomannut aikuistuttuani, että olen pohjimmiltani erittäin mukavuudenhaluinen ihminen. Tällä tarkoitan mm. sitä, että en halua, että joudun "huolehtimaan" muista ihmisistä. Haluan elää omaa rauhallista elämääni, ilman turhia häiriötekijöitä.
En usko että edes pystyisin elämään parisuhteessa, koska se rajoittaisi liikaa omaa vapaa-aikaani. Mulle on tärkeää, että saan olla usein myös ihan rauhassa kotona.
Olen tosin melkoisen tunteeton ihminen, joten ehkä se vaikuttaa myös suhtautumiseeni tähän asiaan. Rakkaus yms. on mun mielestä pelkkää säälittävää ihmisten keksimää roskaa. En varmaan myöskään osaisi koskaan "lukea" naista oikealla tavalla, koska mua ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut naurettavat tunnelämän ongelmat, mitä naisilla ilmeisesti aika usein on.
Seksiä en ole kokenut koskaan tarvitseni. Ajoittainen masturbointi hoitaa täysin riittävällä tasolla paineiden purun, naista ei siihen tarvita. Huvittavaa katsella, kuinka säälittäviä nössyköitä suurin osa ihmisistä on. Juostaan baareissa yms. vain sen takia, että saataisiin seksiä. Hahaha, eikä ne ihmiset edes itse tajua, kuinka henkisesti heikkoja luusereita ovat. :)
Eleskeleppä sinkkuihanuudessasi vielä seuraavat parikymmentä vuotta ... Voi ajatukset siitä yksin elämisen ihanuudesta muuttua aika lailla. Ennemmin tai myöhemmin kaipaat toista ihmistä lähellesi. Usko vaan !
Ajatuksesi voi tekstisi perusteella laittaa vielä "nuoruuden hölmöyden" piikkiin. En tarkoita pahalla, mutta nelikymppisenä yksin elävänä ihmisenä olen ehtinyt huomata, miten keskenkasvuinen sitä jonakin parikymppisenä vielä on.
Seksi ja läheisyys taas... Masturbointi EI korvaa aitoa ihmisen läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Huomaat sen kyllä joskus. Tekstisi perusteella olet joko keskenkasvuinen tai todella kylmä ja vain itseäsi ajatteleva ihminen. Kohdallesi ei ole osunut ihmistä, joka saa sinut huomaamaan tämän maailman "pehmeämpiä" puolia. Ehkä tuosta vielä kasvat ja viisastut ja aikanasi ihmettelet, miten olet joskus ajatellut.
23 vuotta sinkkuna eikä oikein innosta. Pääsisi edes joskus jakamaan asioita, tekemään kompromisseja ymym niin voisi tätä sinkkuuttakin ehkä sitten arvostaa.
No sä et varmaan sitten ole koskaan saanut kunnon seksiä,ja kokenut niitä tunne- maailmoja joita siihen parhaimmillaan voi liittyä?;) Silleen ton tilantees täytyy olla, koska muuten sä et yksinkertaisesti vois ajatella asioista noin, kuin nyt ajattelet."Se, mistä ei tiedä, sitä ei osaa myöskään kaivata.";)
Tietysti ihmisillä seksuaalisten tarpeiden voimakkuus vaihtelee yksilö- kohtaisesti, ja sä voit tietty hyvinkin olla myös luonnostas sellanen mies, jolle seksi ei ole erityisen tärkeää.Veikkaan kuitenkin, että et vaan vielä ole kohdannut sitä ihmistä, joka tekisi seksistä sinulle miellyttävän,tärkeän ja kaivattavan asian.
Olen aina ollut perheenjäsenienkin mielestä erittäin tunneköyhä ihminen. Liiallinen tunteilu on mielestäni naurettavaa. Ymmärrän kyllä esim. nauramisen ja vihan tunteet, koska niissä on jotain järkeä taustalla, mutta siihen se sitten jääkin.
Voi tietysti olla, että 20v päästä ajattelen asioista eri tavalla. Toisaalta, juuri näihin tunteisiin ja naisiin liittyvät mielipiteet ei ole muuttuneet viimeisen 10v aikana. En ole koskaan nähnyt mitään järkeä olla naisten kanssa tekemisissä, enkä näe sitä vieläkään.
Kun katson ympärilleni, niin näen valtavasti henkisesti todella heikkoja ihmisiä. Keskivertoihminen on mielestäni täysin tunteidensa vietävissä oleva idiootti. Olen aivan varma, että ihmiset pariutuvat vain sen takia, koska eivät USKALLA elää yksin. Sama pätee baareissa ajan tuhlaamiseen ja kännisiin panoihin yms. turhaan roskaan. Ihmiset ovat yksinkertaisesti pikkusia säälittäviä nössyköitä, jotka pelkäävät maailman raakoja totuuksia ja erityisesti sitä yksinoloa.
Elämälle saa merkitystä vain antamalla. Ja nyt en tarkoita mitään kolmen euron pikkukivoja lahjoja, vaan todellista antamista, koko sielunsa syvyydestä.
Jos ei ole puolisoa eikä lapsia, niin kenelle annat? Ei ystävien puolesta laiteta kaikkea peliin. Ystäviä voi toki auttaa, mutta se on pelkkää näpertelyä todellisen antamisen rinnalla.
Tietenkin voi tehdä Äiti Teresat. Omistaa elämänsä Kalkutan slummien lapsille.