Avusta Kirkon ulkomaan apua!!

Rankka avaus.
Varsinkin tuo lainaus merkeissä oleva tiedottaminen.
Ihmettelen miten asia voi mennä noin?

En avusta koskaan KUA tai Suomen Lähetysseuraa!

Jeesuskin sanoi että köyhät teillä on aina keskuudessani, joten ei mitenkään kovin perustanut siihen että kerätään varoja köyhille saadakseen itselleen töitä.

Toisaalta Jeesus kyllä sanoi että jos joku pyytää sinulta vaippaasi, niin anna ihokkaasi ja lainaa rahaa aina kun pyydetään.

Mutta lopultahan Jeesus ei antanut mitään käskyjä, lakeja tai ohjeita, vaan Pyhän Henkensä että seuraa sen avulla minua.

Joten pitää antaa tai ottaa kuten Henki ohjaa.

Hyvä on Kirkon ulkomaan apua tukea! Mutta tänään kävimme juhla- aterialla muistamassa isäiämme.

MUISTOJA POHJOLASTA!

”Halla-ahon mukaan vanhemman toimintaa ohjaa toive lapsen onnellisesta elämästä ja on raskasta kantaa ajatusta siitä, että lapsi tulee elämässään kohtaamaan surua ja pettymystä.
Lisäksi Halla-ahon mukaan ”vaatii ponnistuksen sopeutua siihen, että isoksi kasvanut lapsi ajattelee omaa elämäänsä eteenpäin” niin, että päärooleissa eivät enää olekaan hänen vanhempansa.
– Kirjoitin vuosia sitten pyöräilyn opettamisesta lapselle ja sanoin, että vaikeinta – mutta välttämätöntä – on päästää irti ja antaa hänen mennä. Sama pätee myös suuressa kuvassa ja kuvaannollisesti, Halla-aho kirjoittaa Facebook-päivityksessään.
Hänen mukaansa vanhempien tehtävänä on ”seurata lapsiamme rakastavilla ajatuksilla ja kertoa heille, että tapahtui mitä tahansa, ovi on heille aina auki”.”
IL isänpaivänä 2023
______________________________________________________________

Tuohon on helppo yhtyä. Noin se juuri on.
Mutta aina ei ole noin.

Muistan kun asuimme Maakuntakatu 13 vastapäisessä talossa. Talossa oli yksi omituinen tapahtumien sarja. Talon miehet kuolivat yhtenä vuonna. Niin vanhat kuin nuoretkin. Itsekin sairastuin ja paraneminen kesti todella kauan. Muutimme kuitenkin pois tuosta talosta ajoissa. Naiset eivät kuolleet. kukaan ei tiennyt mistä tuo johtui. Mutta yksi rouva kertoi tehneensä kaiken poikansa hyvinvoinnin eteen, mutta poika oli ollut erittäin epäkohtelias äitiään kohtaan, eikä pitänyt lainkaan yhteyttä, ei muistanut syntymäpäivinä, ei jouluna, ei äitienpäivänäkään.

Yksi perhe oli kuullut sairaalasta, että isä, pitkäaikaisen tupakoinnin vuoksi keuhkoahtaumatautia sairastava, oli sillä viimeisellä suoralla. He lähtivät porukalla katsomaan isäänsä Salon sairaalaan. Pyysivät minut mukaan, joten näin tapauksen autenttisesti paikan päällä. Perheen vanhin poika oli rehvakkaana kun tapasimme isän, joka makasi kuolinvuoteellaan viimeistä päiväänsä tässä ajassa. Olin joskus puhutellut häntä myös uskomisen tärkeydestä. Hän oli sanonut arvostavansa uskon asioita, mutta ei ollut henkilökohtaisesti valmis tuolloin tekemään parannusta. Vuosia myöhemmin kun nyt olimme tapaamassa häntä sairaalassa, ajattelin sinne mennessäni, että nyt velvollisuuteni on tarjota hänelle uudelleen uskoa ja Jumalan anteeksiantamusta. Itse syntisenä, mutta armahdettuna koin tärkeäksi kertoa uskon voimasta ja armon evankeliumista. Mutta mitä sitten tapahtui?

Tuon perheen vanhin poika, jo lähes viisissäkymmenissä oleva mies, meni isänsä sängyn päädyn taakse ja kirosi isänsä alimpaan helvettiin ja käytti mahdollisimman rumia, alatyylisiä, loukkaavia ja isää halventavia sanoja. Mitään mahdollisuutta ja aikaa ei ollut sille, että olisin voinut keskustella tuon vanhan miehen kanssa. Ilmapiirikin oli kuvottava tuon kiroamisen jälkeen. Tuo käytös järkytti minua syvästi. Tunsin heidän isänsä. Hän oli yksinhuoltajana kasvattanut lapsensa ja kolmivuorotyössä ollessaan lapset olivat usein kasvattaneet toisiaan. -Tuoko oli perheen henkinen tila? Silloin mietin, että se oli tämän maailman pääruhtinaan palvelusväkeä. Mieleeni tuli ensimmäisen kerran häivähdys pakanallisesta ateistisesta kulttuurista, joka voisi olla laajemminkin tuon suvun mentaalinen ja hengellinen perintö koko suvulle. Äiti oli jättänyt isän ja lähtenyt toisten miesten irtosuhteisiin, kiroilukulttuuriin ja viinahuuruisiin arvoyhteisöihin.

Kun tuon, hyvätapaisen ahkeran isän krematoriossa poltetun ruumiin tuhkia kuljetin hänen kotipaikkakunnalleen, rukoilin tuon miehen kuolemattoman sielun puolesta. Silloin en vielä tiennyt tulevaisuudesta, jossa tuon pahan kulttuurin ”haamu ja henkinen suhde” sukupolvien välillä koskettaisi läheisesti myös minun elämääni.

Raamatussa on yksi käsky, josta on lupaus. Se on:
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.”

Halla-Ahon kirjoitus on juuri sellainen, josta pidän. Toki on olemassa hyvinkin läheisiä isä-lapsi suhteita, joille jopa perhedynastiat ovat rakentuneet. Kennedyjen suku, Trumpin suku, Wallenbergien suku jne. On myös vastakkaisia esimerkkejä kuten esimerkiksi Kamrad, joissa isä oli pahentunut ilmeisesti niin paljon lastensa käytöksestä, että teki heidät perinnöttömiksi kohdistamalla testamentin siten kuin tuossa tilanteessa voi olettaa.

Mikä on isän perintö? Jos sen pitää halpana ja halventaa myös isää, voi olla, että myös Jumala suuttuu. Isät toivovat ja usein rukoilevat kaikesta huolimatta kaikkea hyvää lastensa elämään. Vaikka heillä ei iankaikkisen elämän toivoakaan enää olisi. Koska olivat valinneet lavean tien ja olivat olleet kovakorvaisia ja kovasydämisiä. Pian isät ovat poissa. Sitten ei ole enää mahdollista korjata mahdollisesti vihan ja katkeruuden, välinpitämättömyyden ja kiroamisen kulttuurisia virheitä. Eikä sängyn päädyssä isän kiroaminen, eikä ”kiroaminen erkosta” auta. Jumala voi ottaa pois siunauksensa myös tässä ajassa. Silloin jopa omien lasten saaminen voi olla vaikeaa.

Sama koijaus-kusetus on monissa keräyksissä.
Auta,anna,apua,lahjoita,rahat menee hyviin kohteisiin.
Jos kerätään esim 100 000 €,roo

1.Keräyskulut
2.Mainonta.
3.Markkinointi
4.Rekvisiitta
5.Tilitykset

Kaikki välistävvetäjät,niitähän riittää.
Jokainen haluaa omansa.
Sitten keräyksen kohde,niihin menee vaan pieni prosentti.

Keräysjärjestöjen johtajilla,pääsihteereillä on satojentuhansien vuosipalkiot.
Niihinkö ne keräysvarat osin menee.
Järjestöjen kankea hallinto,byrokratia,suhmurointi,lahjonnat.
On kerääjinä,kirkot,seurakunnat,yleishyödylliset yhteisöt,
järjestöt.Kaikki ottaa omansa välistä
Rikollisuus kunniaan,ensiks ehtivälle rosvolle eniten.

Kaikki uskonnot on rosvousta .

Evlut on törkeä !

Melkonen määrä kolehteja.

Niin ja nämä keräysten tuotoista jääneet jaettavat roposet päätyvät yleensä korruption riivaamiin kohteisiin, että se näistä keräyksistä.

KUA on aivan liian byrokraattinen lafka, sen toiminnan kulut tosiaan kattavat avustuksista suurimman osan ja perille menevä avustus pienenee alle puoleen.
Ei tällaisia suuria ns. avustusjärjestöjä kannata rahoittaa, vaan ohjata avustuksensa pienemmille toimijoille ja kannattaa myös ottaa selvää sellaisista avustajista, jotka toimittavat annetut avustukset lyhentämättöminä perille.

Kirkko ja sen alaisuudessa toimiva KUA ovat juuri tällaisia, joita ei kannata rahoittaa.