Mitä on elämä? - Tieteen leegopalikkamallin kritiikkiä

Linkki aloituksessa mainittuun Valtaojan videoon:



Miksi maailmankaikkeudessa on ilmiöitä? Esko Valtaoja at TEDxTurku

https://www.youtube.com/watch?v=hMf-HynFi1s

"Monimaailmatulkinnan vastustajat kuitenkin pitävät sitä epäuskottavana ja spekulatiivisena, sillä se ei ole testattavissa eikä falsifioitavissa."

Monimaailma samoin kuin esim. simulaatiotodellisuus ja kiakki muutkin ontologiset todellisuuden hahmotukset ovat pohjimmiltaan väitteitä joita ei voi edes tieteen kokeellisella metodilla mitenkään testata, falsifoida eikä verifioida koska tieteen metodi perustuu ilmiöiden ennustamiseen joka edellyttää jonkinlaista universaalia säännönmukaisuutta jonka universaalisuutta ei myöskään voi falsifioida, verifioida eikä edes testata koska kaikki mahdolliset koejärjestelyt ovat aika lokaaleja eli ainoastaan tietyissä paikoissa, tiettyinä aikoina ja tietyissä olosuhteissa tehtyjä eivätkä ne olosuhteet välttämättä koskaan toistu täsmälleen samanlaisina.

Kokeentekijän vaikutus voi myös olla hyvin suuri koska ihmisillä ja myös kokeentekijöillä on taipumus aina käyttäytyä uskomuksiensa mukaan eli varsinkin elollisen luonnon suhteen se koeilmapiiri ja sen stressaavuus voi vaikuttaa hyvinkin paljon varsinkin jos testataan ominaisuuksia jotka edellyttävät hyvää keskittymiskykyä ja sellaista ympäristöä johon koeyksilöt ovat orientoituneet aikaisemman elämänsä aikana tai lajityypillisesti.

Biologiassa ei myöskään kyetä helposti tutkimaan biokemiallista tasoa sellaisena kuin se käyttäytyy elollisessa oliossa vaan lähinnä vain sellaista biomateriaalia joka on irrotettu elollisesta oliosta.

Monimaailmamalliin ja myös alkuräjähdykseen ja kaikkiin muihinkin tieteilijöiden postuloimiin entiteetteihin liittyen niitä ontologisia postulaatteja ei voi mitenkään falsifioida eikä verifioida joten ylipäätänsä universaaleksi oletetut olemassaoloon liittyvät asiat eivät ole tosia eikä epätosia vaan ne käsitteiden tasolla muodostavat erilaisia käsitteellisiä viitekehyksiä, malleja tai karttoja jotka voivat olla ainoastaan enemmän tai vähemmän hyödyllisiä suhteessa johonkin käytännön kuten esim. tekniikan kehittämisen tarkoitukseen.


Esim. väite "ulkona sataa" voi olla tosi tai epätosi jos ymmärtää mihin käsitteet "ulkona" ja "sade" viittaavat kussakin konkreettisessa tilanteessa kun taas "sade"- käsite sellaisenaan on vain hyödyllinen kommunikoinnin apuväline ja vastaavasti monimaailmatulkinta ja kaikki muutkin ontologiaan liittyvät loogiset konstruktiot ovat vain käsitteellisiä työkaluja joita voi arvioida vain suhteessa niiden hyödyllisyyteen eli kielen käsitteiden ja todellisuuden välillä ei ole mitään täydellistä totuuteen ja epätotuuteen liittyvää suhdetta jonka voisi jotenkin kokeellisesti testata vaan ainoa järkevä kriteeri on toimivuus ja hyödyllisyys koska tiede kykenee operoimaan ainoastaan käyttäytymisen tutkimisen tasolla.

...

Sitten aivan toisenlainen mutta kuitenkin aiheeseen liittyvää on se että intention ja varsinkin joukkointention ja siihen liittyvät uskomukset näyttävät vahvistavan sen intention kohteen potentiaalisuuden kehkeytymistä aktuaaliseksi todellisuudeksi minkä takia on erityisen olennaista minkälainen on väestön enemmistön uskomusjärjestelmä ja siihen liittyvät asenteet erilaisiin asioihin.

Jos todellisuus olisi aidosti deterministinen eli jotenkin yksiselitteisesti ennustettavissa niin uskomuksilla ei pitäisi olla mitään merkitystä todellisuuden muokkaajina ja esim. mainonta ja propaganda olisivat täysin tehottomia mutta jokainen kuitenkin arjen tasolla joutuu kokemaan (vaikka ei aina tiedosta) että erilaiset mielenmanipulointitekniikat toimivat ja jos olemme omaksuneet hyvin nihilistisen. elollisuutta ja tietoisuutta mitätöivän maailmankuvan tieteellisenä niin sillä voi olla todennäköisesti ja ihan havaittavastikin on haitallisia seurauksia ihmiskunnalle ja koko luonnolle kokonaisuutena eli ts. tiedeyhteisön kannattaisi vihdoinkin myöntää että nykyisen tieteen saavutuksia voi arvioida ainoastaan käyttökelpoisuuden ja hyödyllisyyden kriteereillä eikä kuvitella niiden tulosten olevan jonkinlaisia universaaleja "luonnonlakeja" joita kaiken mahdollisen pitäisi noudattaa.

Deterministisen universaalin säännönmukaisuuden oletus liitettiin alunperin jonkinlaiseen kaikkivaltiaseen Jumalaan ja tietyssä mielessä tiedeyhteisön "auktoriteettien" ryhmäajattelussa kuvittellaan todellisuuden suhteen jonkinlainen erehtymätön ja jumalallinen kaikkivaltius joka on asettunut muun ihmiskunnan yläpuolelle jota alamaisten pitää uskoa ja jonka opit omaksua jos haluaa elää nykyisessä maailmassa jossa kaikki on äärimmäisen kontrolloitua ja valvottua kaikkia yksityiskohtia myöten eli tavallaan turboversio 1900-luvin totalitäärisistä fasistisista ja/tai kommunistisista yhteiskunnista.

....
Tästä tuli aika pitkä ja koukeroinen sepustus koska tätä on vaikea ilmaista siten ettei joku taas tarkoitushakuisesti ymmärtäisi väärin... :D

B

1

Reduktionismissa, joka esiintyy asenteellisessa olioiden redusoimisessa, on viittaus malliin, mutta sen mallin ei ole tarkoitus olla olioiden käyttäytymisen malli (vaikka olio olisi hyvin esteiden yli kävelevä robotti). Itseasiassa tämä tarkoittaa juuri sitä, että reduktionismista voisi ponnistaa erilaisiin makrokäyttäytymisiin, joten se ei ole mitenkään sokeaa keskittymistä itseensä.

Reduktionismissa viitatussa mallissa ei myöskään kerrota mitään siitä, mitä olioiden käyttäytymisen analysoinnin pitäisi tarkoittaa. Minusta tämä voi viitata siihen, että olio-käyttäytymiselle ei ole tietyssä mielessä olemassa mitään vaihtoehtoja. Silloin ei ole mitään erikoista systeemiä kertomaan, miten käyttäytymisen pitäisi olla jotain ettei se olisi jotain muuta. Kun ihmiset tekevät ihmisenkaltaisia robotteja, he tiesivät jo tekevänsä esim. esteissä kävelevän robotin ja he tekivät erilaisia asioita, kunnes kävely onnistui (kävely ei ole välttämättä tässä todellisuudessa vaikea saavuttaa läjälle ainetta). Toisaalta, kun on ainetta ja sen palikoita, niin ei ole niin, että on vain yksi olioiden käyttäytyminen, vaan palikoiden aikaansaamat asiat ovat rajattomat, ja niitä on tätä hieman vähemmän vain, kun universumissa ei toimi jokin asia. Siten voisi sanoa, että robottien tekijät eivät niinkään tee olioiden käyttäytymisen analyysiä, vaan he ovat läjä ainetta, joka kopioi itsensä 'käyttäytymisen' tai jonkin mitä heissä on - toiseen läjään ainetta. Tämän kopioinnin kaava on paljon pidempi kuin mikään muu kopioinniksi kutsuttu asia, ja se on täynnä niitä asioita, jotka ovat keskustelun alla, kun puhutaan onko ihmisyys redusoitavissa alkeishiukkasiin. Tekemisen alla on myös paljon robotteja ja origameja, jotka eivät tee ihmismäisiä asioita, mutta eroa niiden tekijöiden ja kävelijöiden tekijöiden välillä ei ole tarkoitus olla edes olemassa.

Tässä kohtaa ei ole mitään ei-reduktionismin kaltaista menetelmää, jolla voitaisiin luoda samanlaisia robotteja. Menetelmän pitäisi olla sellainen, että se kieltää itseltään kaiken mikroskooppisen tiedon käytön piirilevyissä, joita on sensoreissa, muistissa, prosessoinnissa ja moottoreissa eli se aloittaisi robotin kasaamisen ilman niitä.

Jos jokin asia on tarkasteltu ihmisestä puhki niin selvästi että tarkastelijat tekevät arvioita ihmisen ja robotin kykyjen välillä sanoen, että toisella tarkkailin tätä ja toisella en, niin miksi se ei olisi havaittava asia? Ja eikö heillä ole jotain päässään tästä tarkastelemisesta, joka on malli. Tässä voisi mennä vielä taaksepäin ja kysyä, että mihin tieteellistä menetelmää tarvitaan, kun on annettuna, että ihmiset voivat verrata robotteja ja ihmisiä suoraan yhdessä tarkastelun näkemässä asiassa, joka muodostaa aihepiirin? Kirjoitit kuin kyseisestä asiasta pitäisi olla malli, ja se että ihminen on rakkaus, mutta robotti ei ole, on tosi mallin asemassa, mutta tapahtuuko jossain joskus jotain, mistä esiintyy kysymyksiä ja niihin tarvittuja vastauksia? Tuleeko asioita enemmän ja onko asioilla yhteyksiä. Sellainen tarvitsee mallia ja tarkastelijoita. Jos tarkastelijoiden näköpiirin tulee joskus monia asioita muuttuneina asioina tai eri yhdistelminä, niin he ovat sellaisten asioiden tieteellisiä testaajia, keillä voi testata muutosten malleja.

B:
"Tästä voi vetää sen johtopäätöksen että käytänössä tiede kykenee palvelemaan pelkästään työkalujen, tekniikan, kulutushyödykkeiden yms. tuotteiden suunnittelua ja valmistamista."

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kun redusoitu tieteen ihmisminuus tulee toisena versionaan (eli ei soluina), sitä aletaan käyttää työkaluna ja se myydään kaupoissa. Vähän samalla tavalla kuin ChatGPT.

B:
"... jota kutsutaan sellaisilla käsittellä kuin tunteet, intuitio, tahto, intentio ja luovuus jotka eivät ole havainto-objekteja eli eivät ilmene suoraan käyttäytymisen tasolla eivätkä siis ole tieteen metodin kautta tutkittavissa ainakaan helposti."

Mainitsemiasi käsitteitä ei ole välttämättä olemassa tai niiden tarkkailu on todella vähäistä. Esimerkkinä tulisi mielummin olla jokin sellainen mielentila kuin huvittuneisuus. Huvittuneisuuteen voi liittyä paljon hymyilevää käyttäytymistä, mutta silti vain hymyilyllä on paljon tiedetä eikä huvittuneisuudella, jos pitäisi tietää, miksi se on sellaista kuin se on kokijan mielestä eikä hormonit ja kemikaalit aivoissa ikäänkuin selitä sitä. Voisi olla myös hyötyä puhua vain 'seuraavan ajatuksen' mielentilasta, jolloin tietäisi, että sitä ei aleta pohtia eri hormoonitilana.

B:
"Elollisuutta ja tietoisuutta voidaan tutkia esim. ns. introspektion avulla... "

Ihmiset, joilla on hormooninen vajaatoiminta eivät koskaan pysty tutkimaan sellaisia mielentiloja itsessään, missä hormooneja on paljon. Eikä kukaan tajunnut tätä introspektion menetelmän avulla. Tosin mielentilat ovat eksaktia tiedettä, joten he voivat lukea siitä muualta.

2

Anonyymi kirjoitti:

1

Reduktionismissa, joka esiintyy asenteellisessa olioiden redusoimisessa, on viittaus malliin, mutta sen mallin ei ole tarkoitus olla olioiden käyttäytymisen malli (vaikka olio olisi hyvin esteiden yli kävelevä robotti). Itseasiassa tämä tarkoittaa juuri sitä, että reduktionismista voisi ponnistaa erilaisiin makrokäyttäytymisiin, joten se ei ole mitenkään sokeaa keskittymistä itseensä.

Reduktionismissa viitatussa mallissa ei myöskään kerrota mitään siitä, mitä olioiden käyttäytymisen analysoinnin pitäisi tarkoittaa. Minusta tämä voi viitata siihen, että olio-käyttäytymiselle ei ole tietyssä mielessä olemassa mitään vaihtoehtoja. Silloin ei ole mitään erikoista systeemiä kertomaan, miten käyttäytymisen pitäisi olla jotain ettei se olisi jotain muuta. Kun ihmiset tekevät ihmisenkaltaisia robotteja, he tiesivät jo tekevänsä esim. esteissä kävelevän robotin ja he tekivät erilaisia asioita, kunnes kävely onnistui (kävely ei ole välttämättä tässä todellisuudessa vaikea saavuttaa läjälle ainetta). Toisaalta, kun on ainetta ja sen palikoita, niin ei ole niin, että on vain yksi olioiden käyttäytyminen, vaan palikoiden aikaansaamat asiat ovat rajattomat, ja niitä on tätä hieman vähemmän vain, kun universumissa ei toimi jokin asia. Siten voisi sanoa, että robottien tekijät eivät niinkään tee olioiden käyttäytymisen analyysiä, vaan he ovat läjä ainetta, joka kopioi itsensä 'käyttäytymisen' tai jonkin mitä heissä on - toiseen läjään ainetta. Tämän kopioinnin kaava on paljon pidempi kuin mikään muu kopioinniksi kutsuttu asia, ja se on täynnä niitä asioita, jotka ovat keskustelun alla, kun puhutaan onko ihmisyys redusoitavissa alkeishiukkasiin. Tekemisen alla on myös paljon robotteja ja origameja, jotka eivät tee ihmismäisiä asioita, mutta eroa niiden tekijöiden ja kävelijöiden tekijöiden välillä ei ole tarkoitus olla edes olemassa.

Tässä kohtaa ei ole mitään ei-reduktionismin kaltaista menetelmää, jolla voitaisiin luoda samanlaisia robotteja. Menetelmän pitäisi olla sellainen, että se kieltää itseltään kaiken mikroskooppisen tiedon käytön piirilevyissä, joita on sensoreissa, muistissa, prosessoinnissa ja moottoreissa eli se aloittaisi robotin kasaamisen ilman niitä.

Jos jokin asia on tarkasteltu ihmisestä puhki niin selvästi että tarkastelijat tekevät arvioita ihmisen ja robotin kykyjen välillä sanoen, että toisella tarkkailin tätä ja toisella en, niin miksi se ei olisi havaittava asia? Ja eikö heillä ole jotain päässään tästä tarkastelemisesta, joka on malli. Tässä voisi mennä vielä taaksepäin ja kysyä, että mihin tieteellistä menetelmää tarvitaan, kun on annettuna, että ihmiset voivat verrata robotteja ja ihmisiä suoraan yhdessä tarkastelun näkemässä asiassa, joka muodostaa aihepiirin? Kirjoitit kuin kyseisestä asiasta pitäisi olla malli, ja se että ihminen on rakkaus, mutta robotti ei ole, on tosi mallin asemassa, mutta tapahtuuko jossain joskus jotain, mistä esiintyy kysymyksiä ja niihin tarvittuja vastauksia? Tuleeko asioita enemmän ja onko asioilla yhteyksiä. Sellainen tarvitsee mallia ja tarkastelijoita. Jos tarkastelijoiden näköpiirin tulee joskus monia asioita muuttuneina asioina tai eri yhdistelminä, niin he ovat sellaisten asioiden tieteellisiä testaajia, keillä voi testata muutosten malleja.

B:
"Tästä voi vetää sen johtopäätöksen että käytänössä tiede kykenee palvelemaan pelkästään työkalujen, tekniikan, kulutushyödykkeiden yms. tuotteiden suunnittelua ja valmistamista."

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kun redusoitu tieteen ihmisminuus tulee toisena versionaan (eli ei soluina), sitä aletaan käyttää työkaluna ja se myydään kaupoissa. Vähän samalla tavalla kuin ChatGPT.

B:
"... jota kutsutaan sellaisilla käsittellä kuin tunteet, intuitio, tahto, intentio ja luovuus jotka eivät ole havainto-objekteja eli eivät ilmene suoraan käyttäytymisen tasolla eivätkä siis ole tieteen metodin kautta tutkittavissa ainakaan helposti."

Mainitsemiasi käsitteitä ei ole välttämättä olemassa tai niiden tarkkailu on todella vähäistä. Esimerkkinä tulisi mielummin olla jokin sellainen mielentila kuin huvittuneisuus. Huvittuneisuuteen voi liittyä paljon hymyilevää käyttäytymistä, mutta silti vain hymyilyllä on paljon tiedetä eikä huvittuneisuudella, jos pitäisi tietää, miksi se on sellaista kuin se on kokijan mielestä eikä hormonit ja kemikaalit aivoissa ikäänkuin selitä sitä. Voisi olla myös hyötyä puhua vain 'seuraavan ajatuksen' mielentilasta, jolloin tietäisi, että sitä ei aleta pohtia eri hormoonitilana.

B:
"Elollisuutta ja tietoisuutta voidaan tutkia esim. ns. introspektion avulla... "

Ihmiset, joilla on hormooninen vajaatoiminta eivät koskaan pysty tutkimaan sellaisia mielentiloja itsessään, missä hormooneja on paljon. Eikä kukaan tajunnut tätä introspektion menetelmän avulla. Tosin mielentilat ovat eksaktia tiedettä, joten he voivat lukea siitä muualta.

2

Lue lisää

En löydä mitään varsinaista merkintää siitä, että mikä sinun lopputulos mallisi ihmisen minuudesta on, mutta jos se on esim. tällä menetelmällä tehty ja sisältäen. hindukosmologia ja IIT, niin yleisenä vastauksenani väitteeni sinulle on, että sinun antamillasi tiedoilla ihmisen minuudesta voidaan tehdä vain hyvä tekoäly robotin minuuden malli. Pystytkö vastamaan tähän asiakaspalautteeseen?

B:
"Oma kantani perustuu hyvin pitkälle Gurdjieffin ehkä merkittävimmän oppilaan J.G. Bennettin Dramatic Universe teoksessaan esittämään systeemiteoreettiseen mallinnokseen joka pyrkii ottamaan huomioon todellisuuden erilaiset ja hierarkkisesti rakentuneet organisaatiotasot jossa suorilta havainnoilta piilossa oleva ajaton integroitunut informaatio muokkaa todellisuutta "

Bennettin systeemit ovat jokin todella abstrakti luettelo asioista, mitä on olemassa tai ei ole. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, ovatko ne asiat redusoitavissa. Itseasiassa hänellä ei löydy mitään merkittävää linjavetoa edes siitä, että jokin todellisuudessa on vahvasti emergentti. Emergenttiydessä pitäisi melkein alkaa siitä, että jotain fyysistä on olemassa, mutta hänen systeemeissään sitä ei ole? Siten hän voisi olla jokin kemisti gurun kaavussa, joka on päättänyt, että hän alkaa puhua asioista, joita hänen mielessään ja sydämellään on, niinkuin niitä varmasti on, ja hän lisäksi laittaa ne asiat tiettyyn numerojärjestykseen numerojärjestyksien päälle.

Bennetin käyttämänä sana integraatio sisältää yleensä 'vain' sen, että pienet asiat summataan. Asioiden summaus on hyvin epäemergenttimäistä. Asiat mitä summataan ovat kuitenkin entiteettejä tai ihmisiä, joten tästä integraatiosta ei voi koskaan saada tietää, mikä ihminen on, koska se tieto on mennyt jo ja jätetty pois tarkastelusta. Parjaan sinua muuten muutaman sivun päästä siitä, että keskusteluun ihmisen redusoinnista tuodaan maailmankaikkeus mukaan, mutta tässäkin, mitä korostit Bennetistä, tämä aiheen unohtaminen saattoi jo olla läsnä.

Bennettin systeemeiksi kirjoittamat sanat voisivat olla jokin esimerkki siitä, että mitä tehdään, kun aletaan tekemään abstrakteja minuuden tekoälytoimintoja. Niitä toimintoja otetaan ja laitetaan luetteloon ja niiden yhteyksiä pohditaan. Vasta myöhemmässä vaiheessa pitää keksiä jokin mikropiiri ja koneisto, millä näitä numeroita säilytetään sähköisessä muodossa, ja missä virtapiirit virtaavat toisiinsa. Lopulta joku voi kuitenkin tulla ja sanoa: 'hei te teitte vain tekoälyn, mutta ette tehneet ihmisen minuutta, joten en usko että tuollaisesta on mihinkään, enkä usko vieläkään reduktionismiin'.

B:
"Kvanttitaso on tietyssä mielessä rajapinta epälokaalin potentiaalisen informaatiotodellisuuden ja lokalisoidun aineen välillä ja aine-energian kehitystaso ilmenee nimenomaan informaation integroitumisena (Tononin IIT teoriaa mukaillen) ."

Et voi estää kvanttitasoa sisältämästä informaatiota, etkä mitään klassistakaan tasoa, missä on jotain asiaa. Siinä tapauksessa aineen rajapinta informaation kanssa on sama kuin rajapinta kuuman ja tulen välillä (en yritä sisällyttää tähän mitään inhimmillistä pelkästään toiseen, vaan käyttää tietyn verran epäselviä synonyymejä). Tai jos ajattelee, että maailma on simulaatio, niin simulaatioon voidaan laittaa pelkät hiukkaset ilman QM:ää, ja se on silti informaatiosta tehty simulaatiomaailma. Kvanttitaso ei ole kehitystaso erilaisten kehitysten välissä, koska et ole sanonut, mitä on aikana ennen kvanttitasoa, tai milloin kvattitason loppu tulee.

Tononin IIT on paljon fokusoituneempi teoria, jossa sanotaan suoraan, että se pyrkii olemaan tietoisuuden matemaattinen malli. (Sitä voi kritisoida siitä, että se on vain hyvä tekoälyn malli, mistä sen marssimisesta syntyvään propagandamäärään ei kannata uskoa.) Tononin integroituminen tarkoittaa sitä, että hän ei yleensä halua lainkaan laskea tietoisuuden tapahtumaksi sitä, että tietoisuuteen voisi syntyä tietoisuutta esim. aistihavainnon osista. Sen pitäisi liittyä jotenkin siihen, että mallin osissa löytyvä jakautuminen tarkoittaisi ettei tietoisuutta ole. Tononin informaatio on Shannonin informaatiota, joka ei ole fysiikan informaatiota, mutta joka on todella vanhanaikainen neurologian tapa ja minusta hyvin materialistinen ja pelkistetty ja moduloitu näkemys siitä, mitä tietoisuus on, eli pelkkä informaation prosessoija. En tiedä miksi haluat aineen tulevan yhteyteen tällaisen informaation kanssa, mutta se tapahtuu sillä, että aine näkee kaiken vaivan ja karkeutuu valtavasti ja rakentaa itsestään neuroneja, missä sähkövirrasta muodostuu valtavan vahva signaali, joka peittää alleen kaiken ympärillä ja sitten voidaan unohtaa kaikki varsinainen tieto. Tononin teoria on juuri mitä tahansa fyysistä rakennelmaa varten ja sen mukaan on olemassa jatkuva tietoisuuden määrän vertailtavuus eri aineiden välillä ja panpsykismiä. Toisin kuin sinusta, joka sanoit, että ihmisen tekemä origami on ontologisesti eri kuin ihminen.

3

Anonyymi kirjoitti:

En löydä mitään varsinaista merkintää siitä, että mikä sinun lopputulos mallisi ihmisen minuudesta on, mutta jos se on esim. tällä menetelmällä tehty ja sisältäen. hindukosmologia ja IIT, niin yleisenä vastauksenani väitteeni sinulle on, että sinun antamillasi tiedoilla ihmisen minuudesta voidaan tehdä vain hyvä tekoäly robotin minuuden malli. Pystytkö vastamaan tähän asiakaspalautteeseen?

B:
"Oma kantani perustuu hyvin pitkälle Gurdjieffin ehkä merkittävimmän oppilaan J.G. Bennettin Dramatic Universe teoksessaan esittämään systeemiteoreettiseen mallinnokseen joka pyrkii ottamaan huomioon todellisuuden erilaiset ja hierarkkisesti rakentuneet organisaatiotasot jossa suorilta havainnoilta piilossa oleva ajaton integroitunut informaatio muokkaa todellisuutta "

Bennettin systeemit ovat jokin todella abstrakti luettelo asioista, mitä on olemassa tai ei ole. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, ovatko ne asiat redusoitavissa. Itseasiassa hänellä ei löydy mitään merkittävää linjavetoa edes siitä, että jokin todellisuudessa on vahvasti emergentti. Emergenttiydessä pitäisi melkein alkaa siitä, että jotain fyysistä on olemassa, mutta hänen systeemeissään sitä ei ole? Siten hän voisi olla jokin kemisti gurun kaavussa, joka on päättänyt, että hän alkaa puhua asioista, joita hänen mielessään ja sydämellään on, niinkuin niitä varmasti on, ja hän lisäksi laittaa ne asiat tiettyyn numerojärjestykseen numerojärjestyksien päälle.

Bennetin käyttämänä sana integraatio sisältää yleensä 'vain' sen, että pienet asiat summataan. Asioiden summaus on hyvin epäemergenttimäistä. Asiat mitä summataan ovat kuitenkin entiteettejä tai ihmisiä, joten tästä integraatiosta ei voi koskaan saada tietää, mikä ihminen on, koska se tieto on mennyt jo ja jätetty pois tarkastelusta. Parjaan sinua muuten muutaman sivun päästä siitä, että keskusteluun ihmisen redusoinnista tuodaan maailmankaikkeus mukaan, mutta tässäkin, mitä korostit Bennetistä, tämä aiheen unohtaminen saattoi jo olla läsnä.

Bennettin systeemeiksi kirjoittamat sanat voisivat olla jokin esimerkki siitä, että mitä tehdään, kun aletaan tekemään abstrakteja minuuden tekoälytoimintoja. Niitä toimintoja otetaan ja laitetaan luetteloon ja niiden yhteyksiä pohditaan. Vasta myöhemmässä vaiheessa pitää keksiä jokin mikropiiri ja koneisto, millä näitä numeroita säilytetään sähköisessä muodossa, ja missä virtapiirit virtaavat toisiinsa. Lopulta joku voi kuitenkin tulla ja sanoa: 'hei te teitte vain tekoälyn, mutta ette tehneet ihmisen minuutta, joten en usko että tuollaisesta on mihinkään, enkä usko vieläkään reduktionismiin'.

B:
"Kvanttitaso on tietyssä mielessä rajapinta epälokaalin potentiaalisen informaatiotodellisuuden ja lokalisoidun aineen välillä ja aine-energian kehitystaso ilmenee nimenomaan informaation integroitumisena (Tononin IIT teoriaa mukaillen) ."

Et voi estää kvanttitasoa sisältämästä informaatiota, etkä mitään klassistakaan tasoa, missä on jotain asiaa. Siinä tapauksessa aineen rajapinta informaation kanssa on sama kuin rajapinta kuuman ja tulen välillä (en yritä sisällyttää tähän mitään inhimmillistä pelkästään toiseen, vaan käyttää tietyn verran epäselviä synonyymejä). Tai jos ajattelee, että maailma on simulaatio, niin simulaatioon voidaan laittaa pelkät hiukkaset ilman QM:ää, ja se on silti informaatiosta tehty simulaatiomaailma. Kvanttitaso ei ole kehitystaso erilaisten kehitysten välissä, koska et ole sanonut, mitä on aikana ennen kvanttitasoa, tai milloin kvattitason loppu tulee.

Tononin IIT on paljon fokusoituneempi teoria, jossa sanotaan suoraan, että se pyrkii olemaan tietoisuuden matemaattinen malli. (Sitä voi kritisoida siitä, että se on vain hyvä tekoälyn malli, mistä sen marssimisesta syntyvään propagandamäärään ei kannata uskoa.) Tononin integroituminen tarkoittaa sitä, että hän ei yleensä halua lainkaan laskea tietoisuuden tapahtumaksi sitä, että tietoisuuteen voisi syntyä tietoisuutta esim. aistihavainnon osista. Sen pitäisi liittyä jotenkin siihen, että mallin osissa löytyvä jakautuminen tarkoittaisi ettei tietoisuutta ole. Tononin informaatio on Shannonin informaatiota, joka ei ole fysiikan informaatiota, mutta joka on todella vanhanaikainen neurologian tapa ja minusta hyvin materialistinen ja pelkistetty ja moduloitu näkemys siitä, mitä tietoisuus on, eli pelkkä informaation prosessoija. En tiedä miksi haluat aineen tulevan yhteyteen tällaisen informaation kanssa, mutta se tapahtuu sillä, että aine näkee kaiken vaivan ja karkeutuu valtavasti ja rakentaa itsestään neuroneja, missä sähkövirrasta muodostuu valtavan vahva signaali, joka peittää alleen kaiken ympärillä ja sitten voidaan unohtaa kaikki varsinainen tieto. Tononin teoria on juuri mitä tahansa fyysistä rakennelmaa varten ja sen mukaan on olemassa jatkuva tietoisuuden määrän vertailtavuus eri aineiden välillä ja panpsykismiä. Toisin kuin sinusta, joka sanoit, että ihmisen tekemä origami on ontologisesti eri kuin ihminen.

3

Lue lisää

IIT-tietoisuus on siis reduktionismia. Kun tarkoitetaan sitä, että se redusoituu alkeishiukkasiin. Se mitä nämä (helpostikin) voivat tehdä, on IIT:n elementit, missä systeemin toiminalle pätee se, mitä IIT pitää integraationaan.

Missään aine-energiassa ei esiinny T: integroituvuutta, jos ei ole olemassa a) jotain mikä on kuin informaation vastaanotin (ei aisti, vaan jokin missä voi sanoa signaalinkaltaisen tilan esiintyvän kerran), b) informaation prosessoinnin verkosto ja c) päätepiste, joka on edelleen signaaleja ja jotain muuta kuin diffuusiota yhtä heikkona kuin tausta. Periaatteessa vain solut, aivot ja niiden tekemät laitteet ovat tällaisia. Eli pitäisi puhua tasoista, jotka ovat aineen kokoluokkia ja aineen karkeistuksia. Sekä siitä, että nämä ovat organisoitua ainetta. IIT-Integroituvuus esiintyy nimenomaan jonain muuna kuin nollana täysin riippumatta siitä, onko kyseessä kvanttiuniversumi tai siitä onko kyseessä kvanttiuniversumissa dekoheroitunut aine vai ei, koska joidenkin hullujen mielestä asiat kuten Shannonin informaation syy-seuraus prosessit ja neuraaliverkostot voivat olla niin sekaisin laitettuina eri osista toisiinsa nähden, että ne ovat holistisia kokonaisuuksia. Myöhemmin IIT:istä on kuitenkin tehty kvantti-IIT -versio, joka palvelee nimenomaan kvanttitietokoneteorian kaltaista piiriä
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fams.2020.602973/full
https://arxiv.org/pdf/1806.01421.pdf
Kyseinen tietokone on karkeistustaso verrattuna QM:ään.

Päätös mallintaa jotain klönteissä ei ole yleensä hyödyllinen, vaan matematiikka helpottuu monesti paljon, kun asiat ottaa vastaan jatkuvana virtana kaikkiin suuntiin, missä asiaa on. Tämä on tieteen varsinaista dx tai dt -reduktionismia, joka toimii kaikkialla muualla paitsi digitaalisissa laitteissa, missä sitä ei anneta käyttöön. Minustakin ihmisten kokemus aisteista lähtien on dx-kokemusta eikä joitain data-puskureita, mutta tässä aivoaparatin tehokkuus on voinut myös hämätä.

B:
"...ja se integroitu informaatio ilmenee kehittyneiden elollisten olioiden tasolla nimenomaan autonomisena olemassaolona ja tietoisuutena joka kykenee olemaan aktiivinen suhteessa ns. "elottomaan" luontoon vaikka se näennäisesti passiivinen ja eloton luonto on nimenomaan vähitellen varsinkin kemian monimuotoisuuden ilmenemisen tasolla kehittynyt tukemaan elollisten ja tietoisten olentojen olemassaoloa ns. jähmeällä ja mekaanisella värähtelytasolla joka on erikoistapaus suhteessa aineeseen ja energiaan eli tietoisuus on myös periaatteessa energiaa ja ainetta vaikka erilaisella tasolla."

IIT:issä halutaan tosiaan tarkkaan, että tietoisuus on sellainen, että se sijoitetaan samaan paikkaan kuin IIT:in määritellysti itseensä melkein suljetussa systeemissä vaikuttavat elementit. Mutta tästä ei seuraa se, että autonominen neuraaliverkko, joka on aktiivinen suhteessa itseensä olisi aina integraatioltaan suuri ja IIT-tietoinen. Vaikka IIT:in kuulemalla olisi helppo ajatella, että systeemin sulkeutuminen itseensä on helppoa ja integraatio vaikeaa, IIT ei ole hyvä selittämään mitään, että miksi neuraaliverkko on rakentunut luonnossa, kun kukaan ei katsonut (*). Joten periaatteessa sellainen voi rakentua samaan aikaan ja samaan tahtiin sekä suljetuksi systeemiksi (vahvoille signaaleille kuten yllä) että integroiduksi niille matemaattisille elementeille, mitä sitä tulee. Asioiden synty joutuu melkein pakostakin olemaan aina alkeishiukkastasolta asti selitettyä asiaa. Samoin kun sanotaan, että ITT on aine, joka aiheuttaa omat muutoksensa sisältä käsin, tämä ei ole alkeishiukkasen- tai edes hapensaannin-tarkasti määriteltyä. Kun aiemmin puhuit esim. tietoisesta L4-plasmapilvestä keskellä aurinkotuulta, ajattelin että saisit aikaan tällaisen ajatuksen myös tai että sille ei olisi tarvetta.

(*) Jos muuten IIT:n elementit olisivat leegopalikoita ihmisten mielistä, niin missä vaiheessa B alkaa puhumaan oikeista kysymyksistä? Et ole oikeaa tietoa ennenkuin vastaat, miksi nämä palikat ovat olemassa.

Mutta sinä puhut tässä vielä siitä, että summataan Bennetin olioita yhteen? Oliokin ilmenee 'monien olioiden' -tasolla? Missä tätä tasoa pitää harkita redusoituvaksi olioihin, joihin ei saa koskea millään muulla kuin sillä oliolla. Jos teet yhden abstraktin systeemin, missä toteutetaan reduktionismia, niin miksi ajattelisimme, että se estää muita reduktionismeja olemasta varteenotettavia? Jos sinua ei kiinnosta systeemien reduktionismi yhtään niin paljon kuin esim. valinnan vapaus (tai värähdyksen käännön jyrkkyys, tai pimeän aineen taso, tai..), niin koeta keskittää energiasi vain siihen, millä on merkitystä.

4

Anonyymi kirjoitti:

IIT-tietoisuus on siis reduktionismia. Kun tarkoitetaan sitä, että se redusoituu alkeishiukkasiin. Se mitä nämä (helpostikin) voivat tehdä, on IIT:n elementit, missä systeemin toiminalle pätee se, mitä IIT pitää integraationaan.

Missään aine-energiassa ei esiinny T: integroituvuutta, jos ei ole olemassa a) jotain mikä on kuin informaation vastaanotin (ei aisti, vaan jokin missä voi sanoa signaalinkaltaisen tilan esiintyvän kerran), b) informaation prosessoinnin verkosto ja c) päätepiste, joka on edelleen signaaleja ja jotain muuta kuin diffuusiota yhtä heikkona kuin tausta. Periaatteessa vain solut, aivot ja niiden tekemät laitteet ovat tällaisia. Eli pitäisi puhua tasoista, jotka ovat aineen kokoluokkia ja aineen karkeistuksia. Sekä siitä, että nämä ovat organisoitua ainetta. IIT-Integroituvuus esiintyy nimenomaan jonain muuna kuin nollana täysin riippumatta siitä, onko kyseessä kvanttiuniversumi tai siitä onko kyseessä kvanttiuniversumissa dekoheroitunut aine vai ei, koska joidenkin hullujen mielestä asiat kuten Shannonin informaation syy-seuraus prosessit ja neuraaliverkostot voivat olla niin sekaisin laitettuina eri osista toisiinsa nähden, että ne ovat holistisia kokonaisuuksia. Myöhemmin IIT:istä on kuitenkin tehty kvantti-IIT -versio, joka palvelee nimenomaan kvanttitietokoneteorian kaltaista piiriä
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fams.2020.602973/full
https://arxiv.org/pdf/1806.01421.pdf
Kyseinen tietokone on karkeistustaso verrattuna QM:ään.

Päätös mallintaa jotain klönteissä ei ole yleensä hyödyllinen, vaan matematiikka helpottuu monesti paljon, kun asiat ottaa vastaan jatkuvana virtana kaikkiin suuntiin, missä asiaa on. Tämä on tieteen varsinaista dx tai dt -reduktionismia, joka toimii kaikkialla muualla paitsi digitaalisissa laitteissa, missä sitä ei anneta käyttöön. Minustakin ihmisten kokemus aisteista lähtien on dx-kokemusta eikä joitain data-puskureita, mutta tässä aivoaparatin tehokkuus on voinut myös hämätä.

B:
"...ja se integroitu informaatio ilmenee kehittyneiden elollisten olioiden tasolla nimenomaan autonomisena olemassaolona ja tietoisuutena joka kykenee olemaan aktiivinen suhteessa ns. "elottomaan" luontoon vaikka se näennäisesti passiivinen ja eloton luonto on nimenomaan vähitellen varsinkin kemian monimuotoisuuden ilmenemisen tasolla kehittynyt tukemaan elollisten ja tietoisten olentojen olemassaoloa ns. jähmeällä ja mekaanisella värähtelytasolla joka on erikoistapaus suhteessa aineeseen ja energiaan eli tietoisuus on myös periaatteessa energiaa ja ainetta vaikka erilaisella tasolla."

IIT:issä halutaan tosiaan tarkkaan, että tietoisuus on sellainen, että se sijoitetaan samaan paikkaan kuin IIT:in määritellysti itseensä melkein suljetussa systeemissä vaikuttavat elementit. Mutta tästä ei seuraa se, että autonominen neuraaliverkko, joka on aktiivinen suhteessa itseensä olisi aina integraatioltaan suuri ja IIT-tietoinen. Vaikka IIT:in kuulemalla olisi helppo ajatella, että systeemin sulkeutuminen itseensä on helppoa ja integraatio vaikeaa, IIT ei ole hyvä selittämään mitään, että miksi neuraaliverkko on rakentunut luonnossa, kun kukaan ei katsonut (*). Joten periaatteessa sellainen voi rakentua samaan aikaan ja samaan tahtiin sekä suljetuksi systeemiksi (vahvoille signaaleille kuten yllä) että integroiduksi niille matemaattisille elementeille, mitä sitä tulee. Asioiden synty joutuu melkein pakostakin olemaan aina alkeishiukkastasolta asti selitettyä asiaa. Samoin kun sanotaan, että ITT on aine, joka aiheuttaa omat muutoksensa sisältä käsin, tämä ei ole alkeishiukkasen- tai edes hapensaannin-tarkasti määriteltyä. Kun aiemmin puhuit esim. tietoisesta L4-plasmapilvestä keskellä aurinkotuulta, ajattelin että saisit aikaan tällaisen ajatuksen myös tai että sille ei olisi tarvetta.

(*) Jos muuten IIT:n elementit olisivat leegopalikoita ihmisten mielistä, niin missä vaiheessa B alkaa puhumaan oikeista kysymyksistä? Et ole oikeaa tietoa ennenkuin vastaat, miksi nämä palikat ovat olemassa.

Mutta sinä puhut tässä vielä siitä, että summataan Bennetin olioita yhteen? Oliokin ilmenee 'monien olioiden' -tasolla? Missä tätä tasoa pitää harkita redusoituvaksi olioihin, joihin ei saa koskea millään muulla kuin sillä oliolla. Jos teet yhden abstraktin systeemin, missä toteutetaan reduktionismia, niin miksi ajattelisimme, että se estää muita reduktionismeja olemasta varteenotettavia? Jos sinua ei kiinnosta systeemien reduktionismi yhtään niin paljon kuin esim. valinnan vapaus (tai värähdyksen käännön jyrkkyys, tai pimeän aineen taso, tai..), niin koeta keskittää energiasi vain siihen, millä on merkitystä.

4

Lue lisää

B:
"Luonnontieteellisessä maailmankuvassa on ladattu eniten selitysvoimaa ikuisiiin ja muuttumattomiin kaikenkattaviin epälokaaleihin luonnonlakeihin joiden oletetaan ilmaantuneen alkuräjähdyksen yhteydessä."

Tämä loppuosa olisi henkilöltä sellaista jaarittelua, että siihen ei kukaan oikeasti lataisi yhtään mitään. Korkeintaan jos taskussa sattuu olemaan joku alkuräjähdyksen alku. Jolloin lauseen varauksellisuus on niin suuri kuin on epävarmuus tästä alusta.

B:
"Tyypillisesti erilaisten systeemien kuten koneiden ja laitteiden käyttäytyminen on selitettävissä niiden rakenteiden perusteella eli havaittavissa olevat säännönmukaisuudet ovat jollain tavalla paikallisia eikä universaaleja kuten luononlakien oletuksessa."

Väitän että koneiden käyttäjät tulevat olemaan väärässä ja nielemään tappionsa. Tässä on siis otettu esim. kellosta yksi ratas ja sanottu erikseen, että se tekee yhtä asiaa kun toinen tekee toista. Tiede tulisi tähän ja sanoisi, että voit ymmärtää ihan kaikki rattaat yhdellä Newtonin lailla. Samanlaisen tapauksen saisi, jos tiede haluaisi väittää, että kone käyttää elektroneja ym., ja että ne ovat kaikki tieteessä samanlaisia.

B:
"Koska luonnonlakien universaalisuudesta helposti seuraa ns. antrooppinen periaate eli se että maailmankaikkeus vaikuttaa elämää ja tietoisuutta varten suunnitellulta"

Tässä periaatteessa ei ole tarkoitus sanoa sanaa 'suunnitelma' missään muodossa, vaan pelkkä toteutuminen ja toteuttava porras riittää. Jos jokin asia ei ole loogisesti ristiriidassa antrooppisen periaatteen kanssa, niin se voi ja saa tulla mieleen. Tosin yleensä antrooppinen periaate tulee jostakin, koska sille on tarve. Minun pitäisi siis osoittaa jatkossa, että tälle periaatteelle on tai ei ole yhtä suuri tarve silloinkin, kun luonnonlaki on eri esim. toisessa galaksissa (koska miksei sellainen keskustelu tulisi mieleen).

B:
"...suunnitellulta eikä täytä naturalistisen hahmotuksen periaatetta jossa kaiken pitää olla jollain tavalla ei-suunniteltua...."

Jos vaihtoehdot ovat luonnonlakeja paikallisesti, ja luonnonlakeja globaalisti, niin naturalismiaate on olemassa kummassakin tapauksessa täysin identtisenä. 'Luonnonlait pitää suunnitella älykkäästi' on argumentti, jonka voi myös heittää mistä tahansa tapauksesta. Et vain ole nähnyt sitä suunnittelupöytää vielä, millä paikalliset lait tehdään.

Matematiikka on sellainen, että siinä ei esiinny kaikkia eri vaihtoehtoja itseensä imevää matemaattista mallia, joka voisi tuhota ne muut vaihtoehdot pois. Siten ei ole mahdollista odottaa, että lait valitsevat itsensä ja päätyvät hyvin pieneen valikoimaan. Hyvin yleistettyjä teorioita kuitenkin on ja selvää tietoa siitä, että jotkin mallit (äärettömän vähän jotain tekee äärettömän paljon jotain) tuhoavat kaikki tulevat mahdollisuutensa, jos ne saisivat alkaa.

B:
"...suunnitellulta eikä täytä naturalistisen hahmotuksen periaatetta jossa kaiken pitää olla jollain tavalla ei-suunniteltua niin postuloitiin multiverusmimalli jossa tämä meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan yksi lukemattomista jossa on sellaiset luonnonlait jotka lopulta johtavat eläviin ja tietoisiin olentoihin."

Multiversumi-malleja on ainakin kolmea eri lajia ja monta versioita eri tekijöiltä. Onko ne kaikki sinusta tehty sitä tarkoitusta varten, että suunnittelulta katoaisi pohja (*)? Noin kolmessa tapauksessa kolmesta on mahdollista, että toisten universumien lait ovat aivan samat kuin tässä universumissa. Ovatko nämä mallit turhaa sivutuotetta, joita ei olisi tarvinnut tekijöiden ja alkuperäisesti antisuunnitelman mukaan motivoituneiden ihmisten mukaan tehdä? On muuten helpompi tehdä malli monelle universumille (kosmologiassa) siten, että ei keksi montaa universumin luonnonlakia, vaan pysyy yhdessä. Joten jokainen periaatteessa voisi tietysti aloittaa sillä prototyypillä, että lakeja on yksi vain toistaiseksi.

(*) Kun esittää asian näin formaalisti, niin käydään myös yksi asia läpi. Sinusta ilmeisesti ei ole olemassa suunniteltuja lakeja. Etkä ilmeisesti tiedä tai välitä tietää, mikä on lakien suunnittelun viimeisin ehdotettu 'pohja'. Kuvittelet siis vain, että voit tulla ja seilata tänne arvostelemaan suunnitelmiin uskovia ihmisiä perustelematta, että miksi heillä ei ole pohjaa. Mutta jostain syystä multiversumeja tekevät tieteilijät ovat sen takia hädissään.

Kosmologisissa multiversumeissa käytetään kaikissa kvanttimekaniikan 'ole hiljaa ja laske'-tulkintaa. Se mitä sanoisitt MWI-tulkinnasta ei (a) vaikuttaisi mihinkään keskusteluun, (b) vaikuttaisi kaikkeen, eli sinun argumenttisi kaikkea vastaan voitaisiin muotoilla esim. Kööpenhaminan-tulkintaan QM:stä. Näitä kaikkia kohtia sinun olisi tullut miettiä varuilta ennenkuin sanot mitään, ja myös sitä, että (c) argumenttisi on väärä MWI-tulkinnan sisällä ja siitä on sanottu sinulle monta kertaa.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Luonnontieteellisessä maailmankuvassa on ladattu eniten selitysvoimaa ikuisiiin ja muuttumattomiin kaikenkattaviin epälokaaleihin luonnonlakeihin joiden oletetaan ilmaantuneen alkuräjähdyksen yhteydessä."

Tämä loppuosa olisi henkilöltä sellaista jaarittelua, että siihen ei kukaan oikeasti lataisi yhtään mitään. Korkeintaan jos taskussa sattuu olemaan joku alkuräjähdyksen alku. Jolloin lauseen varauksellisuus on niin suuri kuin on epävarmuus tästä alusta.

B:
"Tyypillisesti erilaisten systeemien kuten koneiden ja laitteiden käyttäytyminen on selitettävissä niiden rakenteiden perusteella eli havaittavissa olevat säännönmukaisuudet ovat jollain tavalla paikallisia eikä universaaleja kuten luononlakien oletuksessa."

Väitän että koneiden käyttäjät tulevat olemaan väärässä ja nielemään tappionsa. Tässä on siis otettu esim. kellosta yksi ratas ja sanottu erikseen, että se tekee yhtä asiaa kun toinen tekee toista. Tiede tulisi tähän ja sanoisi, että voit ymmärtää ihan kaikki rattaat yhdellä Newtonin lailla. Samanlaisen tapauksen saisi, jos tiede haluaisi väittää, että kone käyttää elektroneja ym., ja että ne ovat kaikki tieteessä samanlaisia.

B:
"Koska luonnonlakien universaalisuudesta helposti seuraa ns. antrooppinen periaate eli se että maailmankaikkeus vaikuttaa elämää ja tietoisuutta varten suunnitellulta"

Tässä periaatteessa ei ole tarkoitus sanoa sanaa 'suunnitelma' missään muodossa, vaan pelkkä toteutuminen ja toteuttava porras riittää. Jos jokin asia ei ole loogisesti ristiriidassa antrooppisen periaatteen kanssa, niin se voi ja saa tulla mieleen. Tosin yleensä antrooppinen periaate tulee jostakin, koska sille on tarve. Minun pitäisi siis osoittaa jatkossa, että tälle periaatteelle on tai ei ole yhtä suuri tarve silloinkin, kun luonnonlaki on eri esim. toisessa galaksissa (koska miksei sellainen keskustelu tulisi mieleen).

B:
"...suunnitellulta eikä täytä naturalistisen hahmotuksen periaatetta jossa kaiken pitää olla jollain tavalla ei-suunniteltua...."

Jos vaihtoehdot ovat luonnonlakeja paikallisesti, ja luonnonlakeja globaalisti, niin naturalismiaate on olemassa kummassakin tapauksessa täysin identtisenä. 'Luonnonlait pitää suunnitella älykkäästi' on argumentti, jonka voi myös heittää mistä tahansa tapauksesta. Et vain ole nähnyt sitä suunnittelupöytää vielä, millä paikalliset lait tehdään.

Matematiikka on sellainen, että siinä ei esiinny kaikkia eri vaihtoehtoja itseensä imevää matemaattista mallia, joka voisi tuhota ne muut vaihtoehdot pois. Siten ei ole mahdollista odottaa, että lait valitsevat itsensä ja päätyvät hyvin pieneen valikoimaan. Hyvin yleistettyjä teorioita kuitenkin on ja selvää tietoa siitä, että jotkin mallit (äärettömän vähän jotain tekee äärettömän paljon jotain) tuhoavat kaikki tulevat mahdollisuutensa, jos ne saisivat alkaa.

B:
"...suunnitellulta eikä täytä naturalistisen hahmotuksen periaatetta jossa kaiken pitää olla jollain tavalla ei-suunniteltua niin postuloitiin multiverusmimalli jossa tämä meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan yksi lukemattomista jossa on sellaiset luonnonlait jotka lopulta johtavat eläviin ja tietoisiin olentoihin."

Multiversumi-malleja on ainakin kolmea eri lajia ja monta versioita eri tekijöiltä. Onko ne kaikki sinusta tehty sitä tarkoitusta varten, että suunnittelulta katoaisi pohja (*)? Noin kolmessa tapauksessa kolmesta on mahdollista, että toisten universumien lait ovat aivan samat kuin tässä universumissa. Ovatko nämä mallit turhaa sivutuotetta, joita ei olisi tarvinnut tekijöiden ja alkuperäisesti antisuunnitelman mukaan motivoituneiden ihmisten mukaan tehdä? On muuten helpompi tehdä malli monelle universumille (kosmologiassa) siten, että ei keksi montaa universumin luonnonlakia, vaan pysyy yhdessä. Joten jokainen periaatteessa voisi tietysti aloittaa sillä prototyypillä, että lakeja on yksi vain toistaiseksi.

(*) Kun esittää asian näin formaalisti, niin käydään myös yksi asia läpi. Sinusta ilmeisesti ei ole olemassa suunniteltuja lakeja. Etkä ilmeisesti tiedä tai välitä tietää, mikä on lakien suunnittelun viimeisin ehdotettu 'pohja'. Kuvittelet siis vain, että voit tulla ja seilata tänne arvostelemaan suunnitelmiin uskovia ihmisiä perustelematta, että miksi heillä ei ole pohjaa. Mutta jostain syystä multiversumeja tekevät tieteilijät ovat sen takia hädissään.

Kosmologisissa multiversumeissa käytetään kaikissa kvanttimekaniikan 'ole hiljaa ja laske'-tulkintaa. Se mitä sanoisitt MWI-tulkinnasta ei (a) vaikuttaisi mihinkään keskusteluun, (b) vaikuttaisi kaikkeen, eli sinun argumenttisi kaikkea vastaan voitaisiin muotoilla esim. Kööpenhaminan-tulkintaan QM:stä. Näitä kaikkia kohtia sinun olisi tullut miettiä varuilta ennenkuin sanot mitään, ja myös sitä, että (c) argumenttisi on väärä MWI-tulkinnan sisällä ja siitä on sanottu sinulle monta kertaa.

5

Lue lisää

Kosmologisissa multiversumeissa noin 50 %:issa on myös siten, että on oltava ylimääräisiä lakeja, jotka eivät koske mitään universumeista niinkuin sieltä näyttäisi, mutta joka lakina pyörittää sitä asiaa, mitä kutsutaan multiversumien kokonaisuudeksi, ja joka on tosiasiassa jonkinlainen universumi, jossa on monta avaruusaikauniversumia. Aina kun on laki-1:htä korkeampi laki-2, on mahdollista, että se on sen muotoinen, että se suosii universumeja, joissa näyttää siltä kuin täällä. Se että universumissa näyttää joltakin ei perustu pelkästään siihen, että on laki-1a, laki-1b, laki-1c...., mistä täytyy osua oikeaan, vaan lakiin-1a eli prototyyppi-versioon voi mahtua monta erinäköistä elämää vastustavaa asiaa, jotka voivat täyttää (tyhjällä) kokonaisen universumin tai tehdä universumista sen kokoisen ettei sillä ole mitään täyttöä (edes tyhjällä). Luonnonlain-1 suunnittelun jälkeen ei siis edes pääse vielä syteen tai saveen ennen kuin tietää, mitä sillä pitää tehdä alussa. Eikä suunnittelija pääse sillä vielä antropologien kirjaan. Se mitä kuitenkin halusin huomauttaa on, että kun on tehnyt lain-2 , joka joskus on tosi hyvä heittämään lain-1 kysymykset harvinaisuudesta menemään ja päästää sen anthrooppisesta arpaonnen venytyksestä eroon, jäljelle jää vielä lain-2 mukaisen ns. maailman varsinkin alkutilan eri mahdollisuudet. Yleensä näitä voi tarvita tosi vähän. Siten ei olisi kysymys onnesta niiden kanssa. Silloinkin suunnittelijan olemassaolo on kuitenkin edelleen täysin auki, että mitä jos suunnittelijoita on esim. +1.

Antrooppisessa periaatteessa voi olla taustalla mikä tahansa muukin muuttuva asia kuin laki. Kun tiedettä tehdään statistisessa mielessä ja mietitään häiriöitä ja virheitä muuttuvan asian muutoksessa, se antaa jonkin todennäköisyyden sille, miksi kaikiksi arvoiksi muuttuva asia voi päätyä, jossakin mihin tarvitaan välttämättä laki1 tai laki2. Jotkut kosmologiset mallit ovat sellaisia, että niiden todennäköisyys muodostaa jonkun oletetun alun jälkeen nykyinen universumi, on tosi pieni, ja tähän on joko joskus sanonut, että anna olla ja käytä antrooppista.

Jos sanotaan 'meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan' ...se mihin muuttuja muuttui, mutta pienellä todennäköisyydellä, niin antroppinen periaate nimenomaan on kutsuttu käyttöön. Et voi tietää mistään teoriasta vain ylimalkaisesti ominaisuuksia tuijottamalla, että onko siinä todennäköisyydet mennä jostain tilasta johonkin pieniä. Kun antrooppista periaatetta käyttää monoversumissa ja jotain muuttujaa varten, kuten esim. universumin alussa ollutta tiheyttä varten, niin siinäkin ajatus on, että meidän maailmankaikkeutemme vain saattuu olemaan hyvin tarkka alussa ollutta tiheyttä varten.

Multiversumi muuttaa asioita vain silloin, jos on olettanut, että monoversumilla on vain yksi mahdollisuus tehdä jotain, minkä jälkeen siitä tulee esim. pieni piste, joka ei koskaan tee mitään, tai se muuttuu Big Ripiksi. Jos alkua pitää kvanttigravitatiivisena, niin lähinnä nämä jälkimmäiset ovat niitä, jotka estävät universumia yrittämästä mitään asiaa uudestaan. Big Rip tapauksia on kuitenkin yleensä niin monta, että juuri niistä saisi jonkun liian pienen todennäköisyysarvon meidän universumimme tiheydelle ja CMB:lle jne.. Kaiken tämän perusteella monta kertaa universumia yrittävät sykliset universumit ovat myös antropialle allergisten ihmisten säälittäviä yrityksiä kompensoida omaa lottovoittoaan.

B:
"postuloitiin multiverusmimalli jossa tämä meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan yksi lukemattomista"

Jotkut jotka eivät ensimmäisenä ajattele universumin yhtä ja ainoaa yrityskertaa, puhuvat antrooppisesta periaatteesta joka tulisi myös pakolliseksi multiversumissa, jos on näin, että siellä esiintyy liian pieni todennäköisyys meidän universumillemme. Suoraa haittaa siitä voisi olla myös, jos yliuniversumin koko on äärellinen (vaikka nämä eivät välttämättä ole avaruutta vaan jotain muuta). Monista kosmologeista on myös voinut tulla täysin allergisia matalan todennäköisyyden universumituotannolle, vaikka ei ottaisi mitään huomioon.

6

Anonyymi kirjoitti:

Kosmologisissa multiversumeissa noin 50 %:issa on myös siten, että on oltava ylimääräisiä lakeja, jotka eivät koske mitään universumeista niinkuin sieltä näyttäisi, mutta joka lakina pyörittää sitä asiaa, mitä kutsutaan multiversumien kokonaisuudeksi, ja joka on tosiasiassa jonkinlainen universumi, jossa on monta avaruusaikauniversumia. Aina kun on laki-1:htä korkeampi laki-2, on mahdollista, että se on sen muotoinen, että se suosii universumeja, joissa näyttää siltä kuin täällä. Se että universumissa näyttää joltakin ei perustu pelkästään siihen, että on laki-1a, laki-1b, laki-1c...., mistä täytyy osua oikeaan, vaan lakiin-1a eli prototyyppi-versioon voi mahtua monta erinäköistä elämää vastustavaa asiaa, jotka voivat täyttää (tyhjällä) kokonaisen universumin tai tehdä universumista sen kokoisen ettei sillä ole mitään täyttöä (edes tyhjällä). Luonnonlain-1 suunnittelun jälkeen ei siis edes pääse vielä syteen tai saveen ennen kuin tietää, mitä sillä pitää tehdä alussa. Eikä suunnittelija pääse sillä vielä antropologien kirjaan. Se mitä kuitenkin halusin huomauttaa on, että kun on tehnyt lain-2 , joka joskus on tosi hyvä heittämään lain-1 kysymykset harvinaisuudesta menemään ja päästää sen anthrooppisesta arpaonnen venytyksestä eroon, jäljelle jää vielä lain-2 mukaisen ns. maailman varsinkin alkutilan eri mahdollisuudet. Yleensä näitä voi tarvita tosi vähän. Siten ei olisi kysymys onnesta niiden kanssa. Silloinkin suunnittelijan olemassaolo on kuitenkin edelleen täysin auki, että mitä jos suunnittelijoita on esim. 1.

Antrooppisessa periaatteessa voi olla taustalla mikä tahansa muukin muuttuva asia kuin laki. Kun tiedettä tehdään statistisessa mielessä ja mietitään häiriöitä ja virheitä muuttuvan asian muutoksessa, se antaa jonkin todennäköisyyden sille, miksi kaikiksi arvoiksi muuttuva asia voi päätyä, jossakin mihin tarvitaan välttämättä laki1 tai laki2. Jotkut kosmologiset mallit ovat sellaisia, että niiden todennäköisyys muodostaa jonkun oletetun alun jälkeen nykyinen universumi, on tosi pieni, ja tähän on joko joskus sanonut, että anna olla ja käytä antrooppista.

Jos sanotaan 'meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan' ...se mihin muuttuja muuttui, mutta pienellä todennäköisyydellä, niin antroppinen periaate nimenomaan on kutsuttu käyttöön. Et voi tietää mistään teoriasta vain ylimalkaisesti ominaisuuksia tuijottamalla, että onko siinä todennäköisyydet mennä jostain tilasta johonkin pieniä. Kun antrooppista periaatetta käyttää monoversumissa ja jotain muuttujaa varten, kuten esim. universumin alussa ollutta tiheyttä varten, niin siinäkin ajatus on, että meidän maailmankaikkeutemme vain saattuu olemaan hyvin tarkka alussa ollutta tiheyttä varten.

Multiversumi muuttaa asioita vain silloin, jos on olettanut, että monoversumilla on vain yksi mahdollisuus tehdä jotain, minkä jälkeen siitä tulee esim. pieni piste, joka ei koskaan tee mitään, tai se muuttuu Big Ripiksi. Jos alkua pitää kvanttigravitatiivisena, niin lähinnä nämä jälkimmäiset ovat niitä, jotka estävät universumia yrittämästä mitään asiaa uudestaan. Big Rip tapauksia on kuitenkin yleensä niin monta, että juuri niistä saisi jonkun liian pienen todennäköisyysarvon meidän universumimme tiheydelle ja CMB:lle jne.. Kaiken tämän perusteella monta kertaa universumia yrittävät sykliset universumit ovat myös antropialle allergisten ihmisten säälittäviä yrityksiä kompensoida omaa lottovoittoaan.

B:
"postuloitiin multiverusmimalli jossa tämä meidän maailmankaikkutemme vain sattuu olemaan yksi lukemattomista"

Jotkut jotka eivät ensimmäisenä ajattele universumin yhtä ja ainoaa yrityskertaa, puhuvat antrooppisesta periaatteesta joka tulisi myös pakolliseksi multiversumissa, jos on näin, että siellä esiintyy liian pieni todennäköisyys meidän universumillemme. Suoraa haittaa siitä voisi olla myös, jos yliuniversumin koko on äärellinen (vaikka nämä eivät välttämättä ole avaruutta vaan jotain muuta). Monista kosmologeista on myös voinut tulla täysin allergisia matalan todennäköisyyden universumituotannolle, vaikka ei ottaisi mitään huomioon.

6

Lue lisää

Olet siis kirjoittanut tämän vähän huonosti, kuin et olisi tajunnut, että jotkut juuri tuolloin vaativat antrooppista periaatetta multiversumeissa. Mutta tärkeämpänä kohtana tuotit samalla myös täysin sokean ja myös kritisoivan väitteen eli luonteeltaan hyperaktiivisen kritiikin, missä kuvittelet, että multiversumimalli on jotenkin tuomittu tekemään vain lakeja, missä sen pitää tehdä tämä maailmankaikkeus pienellä todennäköisyydellä monista. Kyllä jokainen osaa ainakin kuvitella mahdollisuuden multiversumista, missä tätä universumia olevia muuttujan arvoja käytetään kaikkialla loputtomasti. Sen jälkeen siihen tarvitaan vain laki, joka suosii meidänlaistamme tapausta. Jälleen joistakin kosmologeista on tullut sellaisia, että vaikka he selvästi aloittavat äärettömästä määrästä yrityksiä ja tapauksia, he kokevat tarpeelliseksi alleviivata korkeaa todennäköisyyttä sillä, että se on antrooppisen periaatteen vastakohta. Todennäköisyys juuri meidän universumimme tiheydelle, tulee joskus vahinkona tai huomaamatta suureksi jostain yliuniversumi laista aloittamalla.

...

1. On olemassa monoversumin alku ja yksi mahdollisuus. On yksi kvanttigravitatiivinen laki, joka sanoo, että siitä tulee meidän universumi todennäköisyydellä 1. Tällöin ei antropiaa.

2. On olemassa monoversumin alku ja yksi mahdollisuus. On monta B: antamaa kvanttigravitatiivista lakia yhtäaikaa tai ketjussa peräkkäin, jotka sanovat, että siitä tulee meidän universumi todennäköisyydellä ~0 (esim. koska kohdan 1. laki on vaikea löytää ja laittaa kohdalleen, tämä liittyy siihen, että laki2 näitä lakeja1 säätelemässä on vain ollut huono hakeutumaan siihen ja tilanne olisi kuvitteellisesti täysin vältettävissä). Tällöin antropiaa tarvitaan.

Eräs joka tavallaan käytti antrooppista periaatetta kosmologiassa, oli Einstein käyttäessään ensimmäistä kosmologista vakiotaan. Tämän ratkaisun tiedettiin olevan epätasapainossa, ja hetken ajateltiin, että periaate on se, että universumi pystyy olemaan täällä tässä koossa toistaiseksi sen perusteella varmaan, että se vielä on täällä. Mutta että tulevaisuudesta ei voi tietää. Tämä oli niin kauan aikaa sitten, että mitään QM:ää ja MWI:tä ei oltu edes keksitty.

B:
"Ongelmaksi muodostuu kyllä sitten se että mistä löytyy ne aineellis-energeettiset resurssit jotka mahdollistavat kvanttitasolla Schrödingerin aaltoyhtälön kuvaileman todennäköisyysaaltojen jakautumisen jokaisessa mahdolisessa vuorovaikutuksessa eri maailmankaikkeuksiin."

Tämän voisi käydä läpi monessa järjestyksessä, mutta nostan tästä ensin esiin tämän logiikan:

1. Oletus: (=todella varmaa tietoa suoraan havaitsimesta)
MWI-tulkinta ja Kööpenhaminan tulkinta ovat aivan yhtä hyviä minkä tahansa asian selittämisessä.

Oletko joskus kuullut muunlaista ja ottanut sen tosissaan? Kohta 1. pätee varsinkin fyysisten asioiden selittämisessä vaikka on olemassa muitakin.

2. Oletus
Energia on fyysinen suure.

Käytetään tätä tietoa nyt (1) kosmologian monoversumissa ja (2) kosmologian multiversumissa (sis. laki-2), joissa kummassakin universumi on kvanttitilassa. Jos mikään ei ole kvanttitilassa, niin ei tulisi tarvetta käyttää mitään. On olemassa monta multiversumia, jotka eivät ole kvanttitiloja. Monoversumi voisi olla multiversumin osa, mutta ei kenenkään tarvitse tietää, onko se vai ei.

Universumin tiheys ja aika-avaruus ovat kvanttitiloissa, ja niiden Hilbert-avaruus on kaikki niiden mahdollisuudet. Jotta alku olisi kiinnostava, alku on superpositiossa, mutta loppu ei ole. Köpenhaminan mukaan klassinen universumi, joka on universumi 14 mrd vuotta sitten, syntyy romahtamalla, jolloin muita universumin tiloja ei ole. MWI:n mukaan kaikki tiheydet ja aika-avaruudet ovat jatkossakin olemassa, mutta ympärillä ns. monouniversumin ulkopuolella pitää olla valtavan suuri aaltofunktio, joka saa ne näyttämään toisistaan erillisiltä.

MWI:ssä ja Kööpenhaminan tulkinnassa aallot tekevät kaikkia samoja asioita jossain vaiheessa, kunnes Kööpenhaminan mukaan aallosta katoaa suurin osa reunoista. Mitä tätä ennen on ja miksi sitä ei kyseenalaisteta Kööpenhaminassa tiukalla kammalla? Jos vuorovaikutukset aallon kanssa on jo annettu sinun toimestasi, niin sekä MWI:ssä että Kööpenhaminassa on olemassa toisia kvanttiobjekteja ja niiden aaltoja. Sekä suurempi kvanttiobjekti ja informaatioläjä, joka on näiden aaltojen ns. aalto, vaikka se ei näytä siltä, että siinä on yksi kompleksifunktio kuten edellisissä. Vain tämän kvanttiobjektin avulla voit selittää, että jossain oli vuorovaikutus siihen yhteen aalton mistä aloitettiin. Jos MWI pystyttäisiin esittämään pelkkien aaltojen avulla ilman tiheysmatriiseja, niin siinä on mittausta ennen ja mittauksen jäljeen tätä suurempaa objektia eli monen aallon aaltoa, eikä mitään objekteja lisätä verrattuna Kööpenhaminaan. Kaiken-sen-mitä-on-olemassa energian saa kummassakin tulkinnassa siitä, että kertoo suuren kvanttiobjektin energia-operaattorilla.

7

Anonyymi kirjoitti:

Olet siis kirjoittanut tämän vähän huonosti, kuin et olisi tajunnut, että jotkut juuri tuolloin vaativat antrooppista periaatetta multiversumeissa. Mutta tärkeämpänä kohtana tuotit samalla myös täysin sokean ja myös kritisoivan väitteen eli luonteeltaan hyperaktiivisen kritiikin, missä kuvittelet, että multiversumimalli on jotenkin tuomittu tekemään vain lakeja, missä sen pitää tehdä tämä maailmankaikkeus pienellä todennäköisyydellä monista. Kyllä jokainen osaa ainakin kuvitella mahdollisuuden multiversumista, missä tätä universumia olevia muuttujan arvoja käytetään kaikkialla loputtomasti. Sen jälkeen siihen tarvitaan vain laki, joka suosii meidänlaistamme tapausta. Jälleen joistakin kosmologeista on tullut sellaisia, että vaikka he selvästi aloittavat äärettömästä määrästä yrityksiä ja tapauksia, he kokevat tarpeelliseksi alleviivata korkeaa todennäköisyyttä sillä, että se on antrooppisen periaatteen vastakohta. Todennäköisyys juuri meidän universumimme tiheydelle, tulee joskus vahinkona tai huomaamatta suureksi jostain yliuniversumi laista aloittamalla.

...

1. On olemassa monoversumin alku ja yksi mahdollisuus. On yksi kvanttigravitatiivinen laki, joka sanoo, että siitä tulee meidän universumi todennäköisyydellä 1. Tällöin ei antropiaa.

2. On olemassa monoversumin alku ja yksi mahdollisuus. On monta B: antamaa kvanttigravitatiivista lakia yhtäaikaa tai ketjussa peräkkäin, jotka sanovat, että siitä tulee meidän universumi todennäköisyydellä ~0 (esim. koska kohdan 1. laki on vaikea löytää ja laittaa kohdalleen, tämä liittyy siihen, että laki2 näitä lakeja1 säätelemässä on vain ollut huono hakeutumaan siihen ja tilanne olisi kuvitteellisesti täysin vältettävissä). Tällöin antropiaa tarvitaan.

Eräs joka tavallaan käytti antrooppista periaatetta kosmologiassa, oli Einstein käyttäessään ensimmäistä kosmologista vakiotaan. Tämän ratkaisun tiedettiin olevan epätasapainossa, ja hetken ajateltiin, että periaate on se, että universumi pystyy olemaan täällä tässä koossa toistaiseksi sen perusteella varmaan, että se vielä on täällä. Mutta että tulevaisuudesta ei voi tietää. Tämä oli niin kauan aikaa sitten, että mitään QM:ää ja MWI:tä ei oltu edes keksitty.

B:
"Ongelmaksi muodostuu kyllä sitten se että mistä löytyy ne aineellis-energeettiset resurssit jotka mahdollistavat kvanttitasolla Schrödingerin aaltoyhtälön kuvaileman todennäköisyysaaltojen jakautumisen jokaisessa mahdolisessa vuorovaikutuksessa eri maailmankaikkeuksiin."

Tämän voisi käydä läpi monessa järjestyksessä, mutta nostan tästä ensin esiin tämän logiikan:

1. Oletus: (=todella varmaa tietoa suoraan havaitsimesta)
MWI-tulkinta ja Kööpenhaminan tulkinta ovat aivan yhtä hyviä minkä tahansa asian selittämisessä.

Oletko joskus kuullut muunlaista ja ottanut sen tosissaan? Kohta 1. pätee varsinkin fyysisten asioiden selittämisessä vaikka on olemassa muitakin.

2. Oletus
Energia on fyysinen suure.

Käytetään tätä tietoa nyt (1) kosmologian monoversumissa ja (2) kosmologian multiversumissa (sis. laki-2), joissa kummassakin universumi on kvanttitilassa. Jos mikään ei ole kvanttitilassa, niin ei tulisi tarvetta käyttää mitään. On olemassa monta multiversumia, jotka eivät ole kvanttitiloja. Monoversumi voisi olla multiversumin osa, mutta ei kenenkään tarvitse tietää, onko se vai ei.

Universumin tiheys ja aika-avaruus ovat kvanttitiloissa, ja niiden Hilbert-avaruus on kaikki niiden mahdollisuudet. Jotta alku olisi kiinnostava, alku on superpositiossa, mutta loppu ei ole. Köpenhaminan mukaan klassinen universumi, joka on universumi 14 mrd vuotta sitten, syntyy romahtamalla, jolloin muita universumin tiloja ei ole. MWI:n mukaan kaikki tiheydet ja aika-avaruudet ovat jatkossakin olemassa, mutta ympärillä ns. monouniversumin ulkopuolella pitää olla valtavan suuri aaltofunktio, joka saa ne näyttämään toisistaan erillisiltä.

MWI:ssä ja Kööpenhaminan tulkinnassa aallot tekevät kaikkia samoja asioita jossain vaiheessa, kunnes Kööpenhaminan mukaan aallosta katoaa suurin osa reunoista. Mitä tätä ennen on ja miksi sitä ei kyseenalaisteta Kööpenhaminassa tiukalla kammalla? Jos vuorovaikutukset aallon kanssa on jo annettu sinun toimestasi, niin sekä MWI:ssä että Kööpenhaminassa on olemassa toisia kvanttiobjekteja ja niiden aaltoja. Sekä suurempi kvanttiobjekti ja informaatioläjä, joka on näiden aaltojen ns. aalto, vaikka se ei näytä siltä, että siinä on yksi kompleksifunktio kuten edellisissä. Vain tämän kvanttiobjektin avulla voit selittää, että jossain oli vuorovaikutus siihen yhteen aalton mistä aloitettiin. Jos MWI pystyttäisiin esittämään pelkkien aaltojen avulla ilman tiheysmatriiseja, niin siinä on mittausta ennen ja mittauksen jäljeen tätä suurempaa objektia eli monen aallon aaltoa, eikä mitään objekteja lisätä verrattuna Kööpenhaminaan. Kaiken-sen-mitä-on-olemassa energian saa kummassakin tulkinnassa siitä, että kertoo suuren kvanttiobjektin energia-operaattorilla.

7

Lue lisää

B:
"Potentiaalisuuden eli mahdollisuuksien aktualisoimisen voi hahmottaa esim. rahan käsitteen avulla eli potentiaalisuus on aina jollain tavalla rajoittettua eli ei voi esim. ostaa kaikea mahdollista mitä sattuu tekemään mieli jos käytettävissä on esim. tuhat euroa(potentiaali) koska ne tuhat euroa kuluu loppuun ostotapahtumissa(=aktualisointi) eivätkä ole enää käytettävissä johonkin muuhun."

Todellisuudessa ei koskaan tapahdu sellaisia mahdollisuuksia ja niiden aktualisoimista kuin mitä sinä sanot.

Energia on tarkemmin sanottuna kvanttifysiikan suure eikä kenenkään muun. Periaatteessa QM:llä ei ole mitään tekemistä mahdollisuuksien aktualisoimisen kanssa, vaikka jokin mittaus voi tuntua ihmisestä aivan eri asialta kuin koko muu (sopivasti superpositioon jätetty) luonto (vrt. hänen harha omasta itsestään). Energia ei QM:ssä esiinny vain mittausta varten pois maksettavana velkana, vaan se on saatava aikaan jo ennen mittausta. Kun esim. lähettää valoa kaksoisrakoon, valolla on oltava energiaa jo lampussa eli sitä ei voi lisätä vasta matkalla. Lampusta energiasta syntyy hyvin pienellä prosentilla aktuaalisia mahdollisuuksia, eli energiaa maksamalla saa pikemminkin tosi monta mahdollisuutta kerralla, joista kuitenkaan kaikki eivät aktualisoidu, vaan ainoastaan yksi, jos yhden fotonin mittaus on kyseessä.

B:
"Jos multiversumimalli mahdollistaa lukemattomia rinnakkaisia tapahtumia eri maailmankaikkeuksissa niin käytettävissä olevien resurssien pitäisi olla äärettömät mikä taas on ristiriidassa termodynamiikan sääntöjen kanssa."

Äärettömät resurssit eivät ole ristiriidassa termodynamiikan minkään säännön kanssa. Jos ajattelet, että ottamalla hiukkassäiliöstä ja antamalla pois toiseen säiliöön tapahtuu jotain työtä välissä, mikä täytyy tehdä, niin ensinnäkään tässä keskustelussa tämä on aika turhaa, koska kaikki hiukkaset säiliössä ovat myös osa MWI:tä: joutuisit selittämään toisen ja taas sitä seuraavan kerran jokaisen niiden aaltofunktion eri sijainnit uudelleen ja tekemään seuraavalla säiliöllä saman työn. (Tässä kohtaa ilmenee että et pysty näillä säiliöillä tekemään edes äärellisiä tapahtumia, joten miksi et ajattele että ideasi on väärin, eikä että äärettömyys on väärä määrä). Klassisessa termodynamiikassa kuitenkin voidaan tehdä ääretön työ tällä tavalla ottamalla ääretön tiheys tai ääretön hiukkasmäärä ensimmäiseen säiliöön, jolloin toinen ei ikinä tule yhtä tiheäksi kuin se.

B:
"Jos korvataan deterministiset ikuiset luonnonlait R. Sheldraken idealla että ne luonnonlait ovat eliöiden tapojen kaltaisia jotka vähitellen ovat toiston seurauksena muuttuvat automaattiseksi mutta voivat kuitenkin muuttua toisenlaisiksi"

Seuraukset ovat tässä edelleen deterministisiä ja se toisenlaisuus tästä eteenpäin voi olla yhtä deterministinen kuin se, miten menneisyydestä päädyttiin tähän.

Tässä korvauksessa tarvitaan ylempi laki, joka määrittelee, mitä on 'toisto', 'seuraus', ja mitä x-lain pitää tehdä, kun sen on käsketty olla olemassa. Ja mitä se x-laki tekee kun 1-eliö tekee jotain. Olisi paljon nopeampaa, kun nykyisen lain tilalle kirjoitettaisiin 1 kpl. lakia, jossa lukee, mikä asia tulee toimimaan eri tavalla, jos on B:n mielestä aivan pakko. Lisäksi kaikkialla universumissa olisi muuttuja, joka lakia on muuttanut, ja se olisi nollankaltainen kaikkialla muualla paitsi toistoa tehneissä eliöissä.

B:
"esim. jos olosuhteet muuttuvat niin Sheldreken muotokentän mallin voi yhdistää integroituvan informaaation malliin siten että tuo integroituva informaatio kumuloituu kvanttityhjiön tasolla säilyttäen kaiken sen informaation mikä aktuaalisen maailman vuorovaikutuksissa ilmenee ja samalla tasapainottaen aktuaalisen todellisuuden rakenteiden vähittäistä "käytössä kulumista" eli entropiaa."

Mikään tässä ei viittaa useisiin lakeihin.

Mitä 'aktuaalinen' tässä kappaleessa tarkoittaa, ja oletko jossain määritellyt epäaktuaalisen? Aiemmin näytti, että alat puhua epäaktuaalisesta, kun QM-objekti ei ole mitattu. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään vuorovaikutusta, joka on olemassa vain mitatuille objekteille. Onko olion tietoisuus, jossa on IIT:in mukaan integraatio, jotenkin epäaktuaalinen vaikka kaikki kokevat itsensä aktuaalisina? Jos käytät (oman pääsi sisäisiä) QM-termejä näin sujuvasti kaikesta, mitä toiset yrittävät rakentaa tietoisuusmalleissaan, niin etkö muka ole redusoimassa niitä samoin kuin joku, joka sanoo heille, että 'näen tuossa hiukkasten elastiikkaa' tms.? Tämä tästä paistaa joka tapauksessa läpi, kun ajattelee miten paljon eroa on mittakaavassa IIT:in aisteissa ja ajatuksissa pohdituista asioista, joita myöskään ei saa jättää pieniin osiin, ja sinun välilläsi, kun pohdit vain tyhjiön vaikutusta esim. kahteen aaltopakettiin. Ja että voisiko se tietoisuus vain tulla läsnä tähän tyhjiöön täksi hetkeksi tekemään tosi kokonaisluontoisia ajatuksia koskien noin kahta aaltopakettia kerrallaan.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Potentiaalisuuden eli mahdollisuuksien aktualisoimisen voi hahmottaa esim. rahan käsitteen avulla eli potentiaalisuus on aina jollain tavalla rajoittettua eli ei voi esim. ostaa kaikea mahdollista mitä sattuu tekemään mieli jos käytettävissä on esim. tuhat euroa(potentiaali) koska ne tuhat euroa kuluu loppuun ostotapahtumissa(=aktualisointi) eivätkä ole enää käytettävissä johonkin muuhun."

Todellisuudessa ei koskaan tapahdu sellaisia mahdollisuuksia ja niiden aktualisoimista kuin mitä sinä sanot.

Energia on tarkemmin sanottuna kvanttifysiikan suure eikä kenenkään muun. Periaatteessa QM:llä ei ole mitään tekemistä mahdollisuuksien aktualisoimisen kanssa, vaikka jokin mittaus voi tuntua ihmisestä aivan eri asialta kuin koko muu (sopivasti superpositioon jätetty) luonto (vrt. hänen harha omasta itsestään). Energia ei QM:ssä esiinny vain mittausta varten pois maksettavana velkana, vaan se on saatava aikaan jo ennen mittausta. Kun esim. lähettää valoa kaksoisrakoon, valolla on oltava energiaa jo lampussa eli sitä ei voi lisätä vasta matkalla. Lampusta energiasta syntyy hyvin pienellä prosentilla aktuaalisia mahdollisuuksia, eli energiaa maksamalla saa pikemminkin tosi monta mahdollisuutta kerralla, joista kuitenkaan kaikki eivät aktualisoidu, vaan ainoastaan yksi, jos yhden fotonin mittaus on kyseessä.

B:
"Jos multiversumimalli mahdollistaa lukemattomia rinnakkaisia tapahtumia eri maailmankaikkeuksissa niin käytettävissä olevien resurssien pitäisi olla äärettömät mikä taas on ristiriidassa termodynamiikan sääntöjen kanssa."

Äärettömät resurssit eivät ole ristiriidassa termodynamiikan minkään säännön kanssa. Jos ajattelet, että ottamalla hiukkassäiliöstä ja antamalla pois toiseen säiliöön tapahtuu jotain työtä välissä, mikä täytyy tehdä, niin ensinnäkään tässä keskustelussa tämä on aika turhaa, koska kaikki hiukkaset säiliössä ovat myös osa MWI:tä: joutuisit selittämään toisen ja taas sitä seuraavan kerran jokaisen niiden aaltofunktion eri sijainnit uudelleen ja tekemään seuraavalla säiliöllä saman työn. (Tässä kohtaa ilmenee että et pysty näillä säiliöillä tekemään edes äärellisiä tapahtumia, joten miksi et ajattele että ideasi on väärin, eikä että äärettömyys on väärä määrä). Klassisessa termodynamiikassa kuitenkin voidaan tehdä ääretön työ tällä tavalla ottamalla ääretön tiheys tai ääretön hiukkasmäärä ensimmäiseen säiliöön, jolloin toinen ei ikinä tule yhtä tiheäksi kuin se.

B:
"Jos korvataan deterministiset ikuiset luonnonlait R. Sheldraken idealla että ne luonnonlait ovat eliöiden tapojen kaltaisia jotka vähitellen ovat toiston seurauksena muuttuvat automaattiseksi mutta voivat kuitenkin muuttua toisenlaisiksi"

Seuraukset ovat tässä edelleen deterministisiä ja se toisenlaisuus tästä eteenpäin voi olla yhtä deterministinen kuin se, miten menneisyydestä päädyttiin tähän.

Tässä korvauksessa tarvitaan ylempi laki, joka määrittelee, mitä on 'toisto', 'seuraus', ja mitä x-lain pitää tehdä, kun sen on käsketty olla olemassa. Ja mitä se x-laki tekee kun 1-eliö tekee jotain. Olisi paljon nopeampaa, kun nykyisen lain tilalle kirjoitettaisiin 1 kpl. lakia, jossa lukee, mikä asia tulee toimimaan eri tavalla, jos on B:n mielestä aivan pakko. Lisäksi kaikkialla universumissa olisi muuttuja, joka lakia on muuttanut, ja se olisi nollankaltainen kaikkialla muualla paitsi toistoa tehneissä eliöissä.

B:
"esim. jos olosuhteet muuttuvat niin Sheldreken muotokentän mallin voi yhdistää integroituvan informaaation malliin siten että tuo integroituva informaatio kumuloituu kvanttityhjiön tasolla säilyttäen kaiken sen informaation mikä aktuaalisen maailman vuorovaikutuksissa ilmenee ja samalla tasapainottaen aktuaalisen todellisuuden rakenteiden vähittäistä "käytössä kulumista" eli entropiaa."

Mikään tässä ei viittaa useisiin lakeihin.

Mitä 'aktuaalinen' tässä kappaleessa tarkoittaa, ja oletko jossain määritellyt epäaktuaalisen? Aiemmin näytti, että alat puhua epäaktuaalisesta, kun QM-objekti ei ole mitattu. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään vuorovaikutusta, joka on olemassa vain mitatuille objekteille. Onko olion tietoisuus, jossa on IIT:in mukaan integraatio, jotenkin epäaktuaalinen vaikka kaikki kokevat itsensä aktuaalisina? Jos käytät (oman pääsi sisäisiä) QM-termejä näin sujuvasti kaikesta, mitä toiset yrittävät rakentaa tietoisuusmalleissaan, niin etkö muka ole redusoimassa niitä samoin kuin joku, joka sanoo heille, että 'näen tuossa hiukkasten elastiikkaa' tms.? Tämä tästä paistaa joka tapauksessa läpi, kun ajattelee miten paljon eroa on mittakaavassa IIT:in aisteissa ja ajatuksissa pohdituista asioista, joita myöskään ei saa jättää pieniin osiin, ja sinun välilläsi, kun pohdit vain tyhjiön vaikutusta esim. kahteen aaltopakettiin. Ja että voisiko se tietoisuus vain tulla läsnä tähän tyhjiöön täksi hetkeksi tekemään tosi kokonaisluontoisia ajatuksia koskien noin kahta aaltopakettia kerrallaan.

8

Lue lisää

Jos aktuaalinen on sama kuin ei-virtuaalinen eli juurikin fluktuaatiot tyhjiössä, niin tästä voi tietysti tehdä aiempia lauseita koskien sitä, että aktualisointia ei ole olemassa ilman aktuaalisia seteleitä, mutta sillä mitä virtuaalisista hiukkasista sanotaan ei ole mitään yhteyttä MWI-tulkintaan. Kun MWI:ssä on maailmoja, siinä voi olla pelkkiä aktuaalisia hiukkasia eri maailmoissa. Eikä mitään tyhjiötä pidä ottaa huomioon, kun yhden aktuaalisen hiukkasen jakautumista ajattelee (tosin tätäkään ei pidä ajatella, vaan ajatuksessa pitää olla se, mitä tulkinnan nimessä sanotaan eli maailma). QM:ssä ei ole virtuaalisia hiukkasia eikä tyhjiötä, jossa kuvitellaan useita 'epäaktuaalisia' hiukkasten mahdollisuuksia, vaan niitä on QFT:ssä, joka on täysin erilainen teoria. Jos sanot, että tietoisuus ja minuus on informaatiota, joka voi liittyä tunnettujen hiukkasten kvanttikenttiin nimenomaan tehden lisää hiukkasia ja maksaen siitä seteleitään, niin tietoisuus on jo itse kuin kvanttikenttä ja reduktionismi jyllää.

Kun aineen kenttiin haluaa vaikuttaa, tai jos ei halua vaikuttaa, niin ei ole mitään kahta erilaista vaikuttamista, joista toinen olisi 'vain tyhjiöön vaikuttaminen'. Tyhjiössä ei ole olemassa mitään ominaisuutta, mitä kaikki aine ei jo ole, ja mitä aine ja tyhjiö eivät jaa keskenään täysin identtisenä. Eli ns. vaikuttaminen tyhjiön asioihin on sama kuin vaikuttaisit aktuaalisten hiukkasten välisiin asioihin (jos vaikutat johonkin pieneen alueeseen, niin vaikutat hiukkasiin, jotka ovat siellä). Tässä olisi minusta enemmän mahdollisuuksiakin, koska olemme puhuneet lain muuttamisesta sen sijaan, että tehtäisiin vain uutta kenttää. Lakia on juuri yksi kappale, ja se määrittelee oman tyhjiönsä ja epätyhjän kenttänsä.

Entropia ei ole sama asia kuin käytössä kuluminen. Kiinteä aine voi kulua ja muuttua kaasuksi, mutta kaikki aine voisi olla myös nollaentropisessa mutta epäkiinteässä muodossa, joka olisi kuin lokeroihin asetettua ja ainoastaan nestettä tai kaasua sille, joka sitä häiritsee. Tällaisella lokeroissa olevalla aineella ei varsinaisesti tunnu mitään kulumista, ja se ei muutu merkittävästi mitenkään, jos sen sekoittaa ja sen entropia kasvaa.

Suurin osa maapalloon liittyvästä entropian kasvusta tulee lämpösäteilystä, jota maapallo tuottaa. Lämpösäteilemisen hidastamisella voi olla merkittäviä haittavaikutuksia, koska sen ainoa aikaansaanti voi olla estää kemiallisten yhdisteiden syntyä. Jos unohdetaan muu maailmankaikkeus ja välitetään vain näistä yhdisteistä, niin periaatteessa yhdisteitä syntyy jo helposti ilman tietoista efforttia. Ja jotkut suuretkin esineet kestävät maapallola satoja ihmiselämiä ilman kulumisen merkkejä. Jos yhdisteitä kuitenkin halutaan vahvemmin ja lisää, niin yksi varmin keino olisi muuttaa Coulombista vuorovaikutusta (*). Kun sanot haluavasi hidastaa kulumisen entropiaa, kyseessä on hidastus oikeiden hiukkasten kulumisessa, eli ne ovat siellä alueella, missä kiinnostuksemme kohde on. Kun Coulombin voiman suuruuteen vaikutetaan liian umpimähkään, kaikki paikalla olevat aineen kristallirakenteet voivat muuttua ja tehdä uusia kristalleja, joita ei välttämättä haluttu. Lisäksi jos efekti on väliaikainen, niin tällainen kristalli2 voi efektin jälkeen hajota, ja muodostaa enemmän halkeamia ja höyryyntynyttä ainetta, kuin mitä kristalli1 olisi muodostanut, jos sen olisi vain annettu olla. Halkeama voi pysyä kappaleen sisällä, kun se pysyy edelleen yhdessä, jolloin halkeama ei suoraan tarkoita korkeaa entropiaa vaan on juuri samanlainen konsepti kuin äskeinen nollaentropian neste, missä on ikäänkuin maksimi määrä halkeamia kaiken välillä.

(*) Missä virtuaalisia hiukkasia on jopa kyseessä 100 %:ssa kaikista tapahtumista. Mikään tällainen virtuaalinen vuorovaikutus ei kuitenkaan ole riippumaton diagrammeista, joissa on vain oikeita hiukkasia, eli mitkä määrittävät yhden verteksin.

...
Informaation säilytyksestä.

Tarvitaan rajattomat resurssit tekemään kopio kaikesta informaatiosta, jota on jo joka hetki ääretön määrä. Toisaalta kopion tekeminen kaikesta on aivan turhaa, jos sitä kopiota ei pakoteta aineeseen takaisin. Jos aine on maksimientropiassa olevaa kaasua, ja siitä on olemassa kopio sellaisena kuin se oli kiinteänä, niin tarvitaan myös isot resurssit siihen, että myös kaasu muuttuu kiinteäksi. Jos kaasu ei tule muuttumaan koskaan kiinteäksi, niin ylimaallisen kopion olemassaolo ei merkitse mitään tai tarkoita, että entropia on hidastettu. Jos tehdään muuten kopioita aineen kaikista eri vaiheista, kun siitä on osa kaasua ja sitten kiinteää ja sitten taas kaasua, niin entropia eli epävarmuus näissä kopioissa voi olla suuri myös, koska jonkun pitää tietää (varata resurssi, jossa se lukee), mikä niistä valitaan, ettei kaasua aleta resursseilla muuttamaan samaksi kaasuksi.

9

Anonyymi kirjoitti:

Jos aktuaalinen on sama kuin ei-virtuaalinen eli juurikin fluktuaatiot tyhjiössä, niin tästä voi tietysti tehdä aiempia lauseita koskien sitä, että aktualisointia ei ole olemassa ilman aktuaalisia seteleitä, mutta sillä mitä virtuaalisista hiukkasista sanotaan ei ole mitään yhteyttä MWI-tulkintaan. Kun MWI:ssä on maailmoja, siinä voi olla pelkkiä aktuaalisia hiukkasia eri maailmoissa. Eikä mitään tyhjiötä pidä ottaa huomioon, kun yhden aktuaalisen hiukkasen jakautumista ajattelee (tosin tätäkään ei pidä ajatella, vaan ajatuksessa pitää olla se, mitä tulkinnan nimessä sanotaan eli maailma). QM:ssä ei ole virtuaalisia hiukkasia eikä tyhjiötä, jossa kuvitellaan useita 'epäaktuaalisia' hiukkasten mahdollisuuksia, vaan niitä on QFT:ssä, joka on täysin erilainen teoria. Jos sanot, että tietoisuus ja minuus on informaatiota, joka voi liittyä tunnettujen hiukkasten kvanttikenttiin nimenomaan tehden lisää hiukkasia ja maksaen siitä seteleitään, niin tietoisuus on jo itse kuin kvanttikenttä ja reduktionismi jyllää.

Kun aineen kenttiin haluaa vaikuttaa, tai jos ei halua vaikuttaa, niin ei ole mitään kahta erilaista vaikuttamista, joista toinen olisi 'vain tyhjiöön vaikuttaminen'. Tyhjiössä ei ole olemassa mitään ominaisuutta, mitä kaikki aine ei jo ole, ja mitä aine ja tyhjiö eivät jaa keskenään täysin identtisenä. Eli ns. vaikuttaminen tyhjiön asioihin on sama kuin vaikuttaisit aktuaalisten hiukkasten välisiin asioihin (jos vaikutat johonkin pieneen alueeseen, niin vaikutat hiukkasiin, jotka ovat siellä). Tässä olisi minusta enemmän mahdollisuuksiakin, koska olemme puhuneet lain muuttamisesta sen sijaan, että tehtäisiin vain uutta kenttää. Lakia on juuri yksi kappale, ja se määrittelee oman tyhjiönsä ja epätyhjän kenttänsä.

Entropia ei ole sama asia kuin käytössä kuluminen. Kiinteä aine voi kulua ja muuttua kaasuksi, mutta kaikki aine voisi olla myös nollaentropisessa mutta epäkiinteässä muodossa, joka olisi kuin lokeroihin asetettua ja ainoastaan nestettä tai kaasua sille, joka sitä häiritsee. Tällaisella lokeroissa olevalla aineella ei varsinaisesti tunnu mitään kulumista, ja se ei muutu merkittävästi mitenkään, jos sen sekoittaa ja sen entropia kasvaa.

Suurin osa maapalloon liittyvästä entropian kasvusta tulee lämpösäteilystä, jota maapallo tuottaa. Lämpösäteilemisen hidastamisella voi olla merkittäviä haittavaikutuksia, koska sen ainoa aikaansaanti voi olla estää kemiallisten yhdisteiden syntyä. Jos unohdetaan muu maailmankaikkeus ja välitetään vain näistä yhdisteistä, niin periaatteessa yhdisteitä syntyy jo helposti ilman tietoista efforttia. Ja jotkut suuretkin esineet kestävät maapallola satoja ihmiselämiä ilman kulumisen merkkejä. Jos yhdisteitä kuitenkin halutaan vahvemmin ja lisää, niin yksi varmin keino olisi muuttaa Coulombista vuorovaikutusta (*). Kun sanot haluavasi hidastaa kulumisen entropiaa, kyseessä on hidastus oikeiden hiukkasten kulumisessa, eli ne ovat siellä alueella, missä kiinnostuksemme kohde on. Kun Coulombin voiman suuruuteen vaikutetaan liian umpimähkään, kaikki paikalla olevat aineen kristallirakenteet voivat muuttua ja tehdä uusia kristalleja, joita ei välttämättä haluttu. Lisäksi jos efekti on väliaikainen, niin tällainen kristalli2 voi efektin jälkeen hajota, ja muodostaa enemmän halkeamia ja höyryyntynyttä ainetta, kuin mitä kristalli1 olisi muodostanut, jos sen olisi vain annettu olla. Halkeama voi pysyä kappaleen sisällä, kun se pysyy edelleen yhdessä, jolloin halkeama ei suoraan tarkoita korkeaa entropiaa vaan on juuri samanlainen konsepti kuin äskeinen nollaentropian neste, missä on ikäänkuin maksimi määrä halkeamia kaiken välillä.

(*) Missä virtuaalisia hiukkasia on jopa kyseessä 100 %:ssa kaikista tapahtumista. Mikään tällainen virtuaalinen vuorovaikutus ei kuitenkaan ole riippumaton diagrammeista, joissa on vain oikeita hiukkasia, eli mitkä määrittävät yhden verteksin.

...
Informaation säilytyksestä.

Tarvitaan rajattomat resurssit tekemään kopio kaikesta informaatiosta, jota on jo joka hetki ääretön määrä. Toisaalta kopion tekeminen kaikesta on aivan turhaa, jos sitä kopiota ei pakoteta aineeseen takaisin. Jos aine on maksimientropiassa olevaa kaasua, ja siitä on olemassa kopio sellaisena kuin se oli kiinteänä, niin tarvitaan myös isot resurssit siihen, että myös kaasu muuttuu kiinteäksi. Jos kaasu ei tule muuttumaan koskaan kiinteäksi, niin ylimaallisen kopion olemassaolo ei merkitse mitään tai tarkoita, että entropia on hidastettu. Jos tehdään muuten kopioita aineen kaikista eri vaiheista, kun siitä on osa kaasua ja sitten kiinteää ja sitten taas kaasua, niin entropia eli epävarmuus näissä kopioissa voi olla suuri myös, koska jonkun pitää tietää (varata resurssi, jossa se lukee), mikä niistä valitaan, ettei kaasua aleta resursseilla muuttamaan samaksi kaasuksi.

9

Lue lisää

Maailmassa, jossa on vuorovaikutuksia ja hiukkasia eli luonnonlakeja, ei tarvitse muistaa mitään tietoa mistään, mitä nämä hiukkaset ovat saaneet muinaisuudessa aikaan, koska sitä kaikkea syntyy koko ajan uudestaan, jos laittaa samat hiukkaset samaan asemaan (mikä voi olla todella väljästi määritelty, kun laki on sellainen, mikä hakeutuu johonkin tilaan).

Kvanttityhjiö on usein sellainen laskumenetelmä, että se on jokainen fyysikon tietämä vaihtoehto hänen ongelmassaan. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että esim. molekyyli on yksi kvanttityhjiön jäsen, ja mikä lisäksi on sellainen jäsen jossain tosi-todellisuudessa. Molekyyli on periaatteessa aivan liian iso kappale, jotta sitä pidettäisiin kvanttikentän jäsenenä, eli jonakin mikä täyttää yhden pisteen, joka on etäisyydellä dx muista pisteistä. Lisäksi molekyyli on tosielämässä asia, jonka jäsenet liikkuvat ja elävät jatkuvasti. Joten lopullisen tyhjiömolekyylin olisi oltava kaikki nämä vaihtoehdot ollakseen yhtään molekyyliä esittävä asia. Silloin matemaattinen objekti molekyyli esittäisi kenttänä esim. molekyylin keskipistettä, mutta objektiin pisteessä kuuluu tieto, missä sen jäsenet ovat (ja on valtava joukko saman keskipisteen omaavia mutta eri asennoissa olevia molekyylejä). Sen sijaan jos kenttinä sanottaisiin olevan alkeishiukkasen kentät, niin voitaisiin vain sanoa jäseniä olevan ja antaa jäsenten olla yhdessä ilman, että niiden keskipisteen tietoa pidetään niiden lisäksi ektraksi lisättynä fundamentaalisena suureena.

Vaikka sanottaisiin alkeihiukkasten kenttien fluktuaatioiden olevan sellaisia, että ne ovat juuri molekyylin etäisyydellä toisistaan, kvanttityhjiössä ei voi olla kovin konkreettista molekyylin virtuaali tilaa, koska molekyylille ominaista on sen värähtelyn ja liikkeen sykli. Tämä sykli voi olla huomattavasti pidempi kuin mitä fluktuaation elinaikana pidettäisiin. Näissä liikkeissä olevat mahdollisuudet eivät ole jatkuvaspektrisiä, eli periaatteessa tyhjiö on myös täynnä tiloja toistensa lähellä olevista hiukkasista, joiden paikka ja liike ei sovi millekään molekyylille.

Epävirtuaalinen molekyylilopputulos ei esiinny kvanttimahdollisuuksissa (näitä alkutilasta lopputilaan ajateltuja muutoksia on myös olemassa ilman QFT:tä ja tyhjiötä, mikä on yleensä sama asia kuin antaisi hiukkasten muuttuvan toisiksi hiukkasiksi) koskaan, jos ympärillä ei ole molekyylin osia (voivat olla myös 'vääriä' osia QFT:ssä) oikeina mahdollisuuksina.

Verrataan vielä informaatiota ja tyhjiötä. Kukaan mainitsemasi informaatiomallintaja ei ole näiden eri tyhjyyden tilojen keksijä, eikä käyttäjä. Ja etkö tarvitse tässä kappaleessa vain sen tiedon, että kvanttityhjiöt olisivat sellaisia ja tällaisia. Eri tapauksissa kyseessä olevien tyhjien tilojen yli joutuu lähes kaikissa ideoissa summaamaan, joten mitään sellaista ei voi ikäänkuin ajatella yksinään tositilanteissa. Kvanttityhjiössä ei ole kyseessä normaalisti informaation kumulointi, eli se että informaatio liikkuisi jostain johonkin tai kasvaisi johonkin määrään mitä se ei ennen ollut. Kvanttityhjiö on kvanttiobjektin, jonka tulisi olla kenttä, tila. Eli se on jonkin verran informaatiota jossain pisteessä. Tämän informaation on vaikea tehdä yhtään mitään tai minkään muuttaa sitä. Kun sanotaan, että fysiikassa on alun ongelmia siten, että esim. biljardi pallolla ei voi olla alkua tunnetun Newtonin lain mukaan. Jos pallo olisi täysin elementaarinen ja muuttumaton, sen täytyisi olla olemassa aina menneisyydessä. Kvanttiobjekti on aivan samanlainen, ja koska kvanttityhjiö on kvanttiobjekti, se voi periaatteessa olla ikuisesti pidettävää tietoa. Sillä on myös hyvät mahdollisuudet olla ikuisesti muuttumatonta tietoa. Mikään tieto ja kvanttiobjekti ei kuitenkaan ole sillä tavalla muuttumaton, ettei se ei joutuisi kokemaan kaikkia muutoksia, mitä laissa sanotaan. Samoin kuin mikä tahansa objekti se on kuin tarkkailun alaisena, mutta laki joka sisältää tyhjiön sanoo yleensä, että tyhjässä ei muutoksia. Kvanttityhjiö saa milloin tahansa vaihtua, jos se on erilainen erilaisissa tilanteissa. Kun molekyyliä ei sanota olevan kvanttityhjiössä minään omana objektinaan, niin silloin molekyyliä ei koskaan sisällytetä mihinkään pysyvään tietoon eikä tähän vaihtuvaan tietoon. Jos universumissa on jokin hetki tai paikka, missä molekyylin syntyminen on tosi mahdotonta (se tuskin on sitä täysin nollana) silloin ei tulisi kuitenkaan ajatella, että molekyyli täytyy silläkin hetkellä tietää, ja että se pitää tietää aina ennen kuin sitä tulee.

10

Anonyymi kirjoitti:

Maailmassa, jossa on vuorovaikutuksia ja hiukkasia eli luonnonlakeja, ei tarvitse muistaa mitään tietoa mistään, mitä nämä hiukkaset ovat saaneet muinaisuudessa aikaan, koska sitä kaikkea syntyy koko ajan uudestaan, jos laittaa samat hiukkaset samaan asemaan (mikä voi olla todella väljästi määritelty, kun laki on sellainen, mikä hakeutuu johonkin tilaan).

Kvanttityhjiö on usein sellainen laskumenetelmä, että se on jokainen fyysikon tietämä vaihtoehto hänen ongelmassaan. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että esim. molekyyli on yksi kvanttityhjiön jäsen, ja mikä lisäksi on sellainen jäsen jossain tosi-todellisuudessa. Molekyyli on periaatteessa aivan liian iso kappale, jotta sitä pidettäisiin kvanttikentän jäsenenä, eli jonakin mikä täyttää yhden pisteen, joka on etäisyydellä dx muista pisteistä. Lisäksi molekyyli on tosielämässä asia, jonka jäsenet liikkuvat ja elävät jatkuvasti. Joten lopullisen tyhjiömolekyylin olisi oltava kaikki nämä vaihtoehdot ollakseen yhtään molekyyliä esittävä asia. Silloin matemaattinen objekti molekyyli esittäisi kenttänä esim. molekyylin keskipistettä, mutta objektiin pisteessä kuuluu tieto, missä sen jäsenet ovat (ja on valtava joukko saman keskipisteen omaavia mutta eri asennoissa olevia molekyylejä). Sen sijaan jos kenttinä sanottaisiin olevan alkeishiukkasen kentät, niin voitaisiin vain sanoa jäseniä olevan ja antaa jäsenten olla yhdessä ilman, että niiden keskipisteen tietoa pidetään niiden lisäksi ektraksi lisättynä fundamentaalisena suureena.

Vaikka sanottaisiin alkeihiukkasten kenttien fluktuaatioiden olevan sellaisia, että ne ovat juuri molekyylin etäisyydellä toisistaan, kvanttityhjiössä ei voi olla kovin konkreettista molekyylin virtuaali tilaa, koska molekyylille ominaista on sen värähtelyn ja liikkeen sykli. Tämä sykli voi olla huomattavasti pidempi kuin mitä fluktuaation elinaikana pidettäisiin. Näissä liikkeissä olevat mahdollisuudet eivät ole jatkuvaspektrisiä, eli periaatteessa tyhjiö on myös täynnä tiloja toistensa lähellä olevista hiukkasista, joiden paikka ja liike ei sovi millekään molekyylille.

Epävirtuaalinen molekyylilopputulos ei esiinny kvanttimahdollisuuksissa (näitä alkutilasta lopputilaan ajateltuja muutoksia on myös olemassa ilman QFT:tä ja tyhjiötä, mikä on yleensä sama asia kuin antaisi hiukkasten muuttuvan toisiksi hiukkasiksi) koskaan, jos ympärillä ei ole molekyylin osia (voivat olla myös 'vääriä' osia QFT:ssä) oikeina mahdollisuuksina.

Verrataan vielä informaatiota ja tyhjiötä. Kukaan mainitsemasi informaatiomallintaja ei ole näiden eri tyhjyyden tilojen keksijä, eikä käyttäjä. Ja etkö tarvitse tässä kappaleessa vain sen tiedon, että kvanttityhjiöt olisivat sellaisia ja tällaisia. Eri tapauksissa kyseessä olevien tyhjien tilojen yli joutuu lähes kaikissa ideoissa summaamaan, joten mitään sellaista ei voi ikäänkuin ajatella yksinään tositilanteissa. Kvanttityhjiössä ei ole kyseessä normaalisti informaation kumulointi, eli se että informaatio liikkuisi jostain johonkin tai kasvaisi johonkin määrään mitä se ei ennen ollut. Kvanttityhjiö on kvanttiobjektin, jonka tulisi olla kenttä, tila. Eli se on jonkin verran informaatiota jossain pisteessä. Tämän informaation on vaikea tehdä yhtään mitään tai minkään muuttaa sitä. Kun sanotaan, että fysiikassa on alun ongelmia siten, että esim. biljardi pallolla ei voi olla alkua tunnetun Newtonin lain mukaan. Jos pallo olisi täysin elementaarinen ja muuttumaton, sen täytyisi olla olemassa aina menneisyydessä. Kvanttiobjekti on aivan samanlainen, ja koska kvanttityhjiö on kvanttiobjekti, se voi periaatteessa olla ikuisesti pidettävää tietoa. Sillä on myös hyvät mahdollisuudet olla ikuisesti muuttumatonta tietoa. Mikään tieto ja kvanttiobjekti ei kuitenkaan ole sillä tavalla muuttumaton, ettei se ei joutuisi kokemaan kaikkia muutoksia, mitä laissa sanotaan. Samoin kuin mikä tahansa objekti se on kuin tarkkailun alaisena, mutta laki joka sisältää tyhjiön sanoo yleensä, että tyhjässä ei muutoksia. Kvanttityhjiö saa milloin tahansa vaihtua, jos se on erilainen erilaisissa tilanteissa. Kun molekyyliä ei sanota olevan kvanttityhjiössä minään omana objektinaan, niin silloin molekyyliä ei koskaan sisällytetä mihinkään pysyvään tietoon eikä tähän vaihtuvaan tietoon. Jos universumissa on jokin hetki tai paikka, missä molekyylin syntyminen on tosi mahdotonta (se tuskin on sitä täysin nollana) silloin ei tulisi kuitenkaan ajatella, että molekyyli täytyy silläkin hetkellä tietää, ja että se pitää tietää aina ennen kuin sitä tulee.

10

Lue lisää

Reduktionismissa ja muutenkin missä tahansa tehokkuutta (mutta tarkkuuta) vaativassa tieteessä olisi todellisuutena vain sellaiset asiat, joiden pitää olla olemassa, ja jotka voivat tehdä kaiken muun milloin tahansa tulevaisuudessa. Nämä voivat olla alkeishiukkasia tai vielä alkeellisempia asioita, kuten jotain kenttiä tai informaatiota. Ne eivät ole tieto molekyylistä silloin, kun niistä ei muodostu molekyyliä (vrt. siihen että haluat lakien olevan alussa vajavaisia tms.), mutta eivät ne ole sitä varsinaisesti myöhemminkään, vaan molekyyli on yksi ulkopuolisten näkemä harha, mitä niistä tulee.

Mieluiten sitä asiaa, että kvanttityhjiössä tyhjiksi otetut asiat ovat niitä asioita, mitä universumissa voi tapahtua, ei edes pidetä informaationa. Vaikka joku muu kuin B tietää jo, mitä universumissa voi tapahtua, informaatio on informaatioteorioissa ja fysiikassa vain jotain, mikä on jokin objekti. Silti on oikein sanoa, että se mitä tyhjiö on, voi vaihdella paikallisesti ja ajassa, kun fyysikot sanovat, että fysiikan lait ovat erilaisia, mutta myös kun siellä paikassa on jotain eri objekteja.

Jos halutaan lain tai tyhjiön muuttuvan tulevaisuudessa, niin informaatiosta ei ole suurta hyötyä. Informaatio on objekteja, joten voisit tehdä lisäinformaatiota pimeänä aineena ja kenttänä, ja antaa sen tulla tulevaisuudessa esiin häiritsemään muuta ainetta. Helpompi tai samalla vaadittuakin on vaihtaa lakia, joka on nyt olemassa ja ns. ikuinen laki, joka toimii nykyisen informaation kanssa. Eikä siihen ehkä tarvita informaatiota enempää. Helpoin tapa muuttaa lakia, on tehdä laajempi laki, josta nykyinen laki on vain pieni osa. Kaikki tästä on kuitenkin tieteenfilosofialtaan saamaa kuin nykyinen, joten kaikki sellainen on jotain, mitä vastaan voi vain hyökätä.

...

Silloin kun todellisuuden malliksi on valittu kvanttityhjiöiminen kaikissa todellisuuden tapahtumissa, niin kaikki entropia myös toimii siten, että molekyylin on mahdollista hajota, koska tämä 'tieto' hajoamisesta - tai hajoamissuunnilta näyttävät fluktuaation mahdollisuudet sen osille - on sen kanssa aina olemassa ja se voi tehdä sitä. Siten tästä tyhjyydestä seuraa mahdollinen entropian kasvu, ja jos otettaisiin paljon ainetta kerralla, niin se olisi myös tyhjiö, mikä näyttäisi sen, että entropian kasvun todennäköisyys on suurempi, kuin että se pienenee, eli tyhjiön tilat ajavat sitä.

Molekyylin hajoamisen ja makroskooppisen entropian välillä on kuitenkin suuri ero, ja tosiasiassa moni molekyyli ja atomi on niin pysyvä, että yksinään jätettynä litteään avaruuteen ne eivät hajoaisi koskaan. Eli niistä huolehtiminen on turhaa. Siitä mitä nämä molekyylit tekevät niitä sitovassa luonnonlaissa ei vielä näy, että universumin entropia kasvaa. koska termodynamiikkaa ei synny yhdestä tai muutamasta tällaisesta molekyylistä (tosin yhden pienenkin molekyylin sisäisen värähtelyn voi usein käsitellä termisesti satunnaisena, mutta tämä on usein molekyyli, joka on otettu esiin muista molekyyleistä, ja sen lämpimyys johtuu nimenomaan tästä suuresta joukosta). Laki mikä siihen liittyy, kuuluu kuitenkin sellaisen isompaan lakien kategoriaan, mihin sisältyisi jonkinlainen liikehdintä n-ulotteisessa avaruudessa ja sekoittuminen useisiin muihin objekteihin. Kaikki tämä jälkimmäinen tuottaa makroskooppisen entropian. Tästä kategoriasta ei poistuta tekemällä viritelmiä lakeihin, jotka keskittyvät johonkin yhden hiukkasen tapahtumiin (*). Yllä mainittu lämpösäteilykään ei ole erikoisuus tässä, vaan se on lämmintä vain silloin, kun ainetta on paljon (tai se lähtee lämpimäksi nimetystä yhdestä molekyylistä).

B:
"Ihmisen ja eliöiden tasolla integroitu informaatio ilmenee alitajuntana tai kollektiivisena alitajuntana joka määrittelee ne mahdollisuudet joita lajityypillisesti ja yksilön tasolla voi esiintyä kunakin ajanjaksona."

Tosinsanoen ihmisen alitajunta on harhaa ja se tulee oikeasti redusoida informaatioiksi. Mikä on kaikkien asioiden ilmentäjä.

Haluatko lähettää IIT:in tekijöille viestin, että he tekevät pelkkää alitajuntaa? Ja onko ylitajunnan mallisi täysin mysteeritön teksti?

B:
"Alitajunnan ominaisuuksiin liittyvät kaikki sellaiset kyvyt jotka eivät tietoisen tajunnan metakognitioon eli mekaaniseen loogis-analyyttiseen älyyn ja havaintojen prosessointiin liittyviä kuten intuitio , vaistot, yliaistilliset ja paranormaalit kyvyt jotka ovat tietoisen metakognition suhteen yleensä toisiaan poissulkevia tietoisuuden moodeja eli eivät voi toimia samanaikaisesti sotkematta toisiaan."

Ei ole oikeastaan mitään merkitystä sillä, millaisen tieteenfilosofian tekee alitajunnalle. Se mitä alitajunta onkin pysyy varmasti aivan samana riippumatta siitä, mitä täällä päätetään. Jos teet suuria ideoita alitajunnasta, joudut todennäköisesti juomaan koko loppuelämäsi sellaista kuravettä, mitä alitajunnan itseoppineet insinöörit heittävät niskaasi siitä asiasta, miten heidän tapansa käyttää alitajuntaa on paljon käytännöllisempi kuin sinun ylilitteroitu eepoksesi.

11

Anonyymi kirjoitti:

Reduktionismissa ja muutenkin missä tahansa tehokkuutta (mutta tarkkuuta) vaativassa tieteessä olisi todellisuutena vain sellaiset asiat, joiden pitää olla olemassa, ja jotka voivat tehdä kaiken muun milloin tahansa tulevaisuudessa. Nämä voivat olla alkeishiukkasia tai vielä alkeellisempia asioita, kuten jotain kenttiä tai informaatiota. Ne eivät ole tieto molekyylistä silloin, kun niistä ei muodostu molekyyliä (vrt. siihen että haluat lakien olevan alussa vajavaisia tms.), mutta eivät ne ole sitä varsinaisesti myöhemminkään, vaan molekyyli on yksi ulkopuolisten näkemä harha, mitä niistä tulee.

Mieluiten sitä asiaa, että kvanttityhjiössä tyhjiksi otetut asiat ovat niitä asioita, mitä universumissa voi tapahtua, ei edes pidetä informaationa. Vaikka joku muu kuin B tietää jo, mitä universumissa voi tapahtua, informaatio on informaatioteorioissa ja fysiikassa vain jotain, mikä on jokin objekti. Silti on oikein sanoa, että se mitä tyhjiö on, voi vaihdella paikallisesti ja ajassa, kun fyysikot sanovat, että fysiikan lait ovat erilaisia, mutta myös kun siellä paikassa on jotain eri objekteja.

Jos halutaan lain tai tyhjiön muuttuvan tulevaisuudessa, niin informaatiosta ei ole suurta hyötyä. Informaatio on objekteja, joten voisit tehdä lisäinformaatiota pimeänä aineena ja kenttänä, ja antaa sen tulla tulevaisuudessa esiin häiritsemään muuta ainetta. Helpompi tai samalla vaadittuakin on vaihtaa lakia, joka on nyt olemassa ja ns. ikuinen laki, joka toimii nykyisen informaation kanssa. Eikä siihen ehkä tarvita informaatiota enempää. Helpoin tapa muuttaa lakia, on tehdä laajempi laki, josta nykyinen laki on vain pieni osa. Kaikki tästä on kuitenkin tieteenfilosofialtaan saamaa kuin nykyinen, joten kaikki sellainen on jotain, mitä vastaan voi vain hyökätä.

...

Silloin kun todellisuuden malliksi on valittu kvanttityhjiöiminen kaikissa todellisuuden tapahtumissa, niin kaikki entropia myös toimii siten, että molekyylin on mahdollista hajota, koska tämä 'tieto' hajoamisesta - tai hajoamissuunnilta näyttävät fluktuaation mahdollisuudet sen osille - on sen kanssa aina olemassa ja se voi tehdä sitä. Siten tästä tyhjyydestä seuraa mahdollinen entropian kasvu, ja jos otettaisiin paljon ainetta kerralla, niin se olisi myös tyhjiö, mikä näyttäisi sen, että entropian kasvun todennäköisyys on suurempi, kuin että se pienenee, eli tyhjiön tilat ajavat sitä.

Molekyylin hajoamisen ja makroskooppisen entropian välillä on kuitenkin suuri ero, ja tosiasiassa moni molekyyli ja atomi on niin pysyvä, että yksinään jätettynä litteään avaruuteen ne eivät hajoaisi koskaan. Eli niistä huolehtiminen on turhaa. Siitä mitä nämä molekyylit tekevät niitä sitovassa luonnonlaissa ei vielä näy, että universumin entropia kasvaa. koska termodynamiikkaa ei synny yhdestä tai muutamasta tällaisesta molekyylistä (tosin yhden pienenkin molekyylin sisäisen värähtelyn voi usein käsitellä termisesti satunnaisena, mutta tämä on usein molekyyli, joka on otettu esiin muista molekyyleistä, ja sen lämpimyys johtuu nimenomaan tästä suuresta joukosta). Laki mikä siihen liittyy, kuuluu kuitenkin sellaisen isompaan lakien kategoriaan, mihin sisältyisi jonkinlainen liikehdintä n-ulotteisessa avaruudessa ja sekoittuminen useisiin muihin objekteihin. Kaikki tämä jälkimmäinen tuottaa makroskooppisen entropian. Tästä kategoriasta ei poistuta tekemällä viritelmiä lakeihin, jotka keskittyvät johonkin yhden hiukkasen tapahtumiin (*). Yllä mainittu lämpösäteilykään ei ole erikoisuus tässä, vaan se on lämmintä vain silloin, kun ainetta on paljon (tai se lähtee lämpimäksi nimetystä yhdestä molekyylistä).

B:
"Ihmisen ja eliöiden tasolla integroitu informaatio ilmenee alitajuntana tai kollektiivisena alitajuntana joka määrittelee ne mahdollisuudet joita lajityypillisesti ja yksilön tasolla voi esiintyä kunakin ajanjaksona."

Tosinsanoen ihmisen alitajunta on harhaa ja se tulee oikeasti redusoida informaatioiksi. Mikä on kaikkien asioiden ilmentäjä.

Haluatko lähettää IIT:in tekijöille viestin, että he tekevät pelkkää alitajuntaa? Ja onko ylitajunnan mallisi täysin mysteeritön teksti?

B:
"Alitajunnan ominaisuuksiin liittyvät kaikki sellaiset kyvyt jotka eivät tietoisen tajunnan metakognitioon eli mekaaniseen loogis-analyyttiseen älyyn ja havaintojen prosessointiin liittyviä kuten intuitio , vaistot, yliaistilliset ja paranormaalit kyvyt jotka ovat tietoisen metakognition suhteen yleensä toisiaan poissulkevia tietoisuuden moodeja eli eivät voi toimia samanaikaisesti sotkematta toisiaan."

Ei ole oikeastaan mitään merkitystä sillä, millaisen tieteenfilosofian tekee alitajunnalle. Se mitä alitajunta onkin pysyy varmasti aivan samana riippumatta siitä, mitä täällä päätetään. Jos teet suuria ideoita alitajunnasta, joudut todennäköisesti juomaan koko loppuelämäsi sellaista kuravettä, mitä alitajunnan itseoppineet insinöörit heittävät niskaasi siitä asiasta, miten heidän tapansa käyttää alitajuntaa on paljon käytännöllisempi kuin sinun ylilitteroitu eepoksesi.

11

Lue lisää

B:
"Näin saadaan muunnettua staattinen luonnonlakeihin perustuva maailmankuva dynaamiseksi malliksi jossa tietoisuusaspekti näyttelee merkittävintä osaa eli maailmantapatuminen ei ole pohjimmiltaan mekaanista ja siis ennustettavissa olevaa vaan läpikotaisin dramaattista jossa myös yksilötason valinnoilla voi olla hyvinkin suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta varsinkin kun se alitajunnan ja samalla kvanttityhjiön taso on epälokaali ja sen vaikutukset voivat olla viiveettömiä koko maailmankaikkeuden tasolla ja kaikista yksilöiden tason mahdollisuuksien kasvusta muodostuu potentiaaleja koko maailmankaikkuden tasolla kaikille samankaltaisille yksilöille."

Epälokaalius ei tee maailmasta yhtään dynaamisempaa kuin lokaali dynamiikka. Myöskään viiveetön vaikutus ei tee todellisuudesta dynaamista. Dynamiikalla, joka on on ja off ei ole itsestään mitään muuta matemaattista mittaria, millä sen kokoa voidaan verrata. Mutta jos jostain mitä sanot voitaisiin tehdä mallinnus, niin jotkut voisivat arvioida, onko maailmasi todella yksitoikkoinen verrattuna tietoisuuden viestiin, joka lähetetään hitaasti, mutta joka tekee samat asiat. Tai se viesti huudetaan täydellä torilla, minkä jälkeen muut torit huutavat omalla tavallaan ja ehkä kuulevat toisistaan liian myöhään. Verratuna siihen, että sinä lähetät niitä viestejä puhelinsessioina joko valitsemaasi kojuun, tai jos oikeasti mimikoit äskeistä niin sitten kaikille toreille samanlaiseen puhelimeen yhtenä ja samana viestinä, missä samalla toiset torit eivät saa sanottua mitään ilman sinua. Tai tosiasiassa epälokaalissakin vaikutuksessa voi tehdä etäisyyden mukaisen heikkenemisen, joten sellaisessa muut eivät saa sanottua mitään ilman, että reaaliajassa sinä sanot kaikkeen jotakin heikolla äänellä kesken lauseen. Jossain vaiheessa ketään ei kiinnosta, onko signaalinopeus ääretön vai ei, koska kaukana olevilla asioilla ei ollut merkitystä kuitenkaan vaan ainoastaan lähipiirillä. Jos äskeinen ei ole vertauskuva hiukkasten vuorovaikutuksille, niin tiede ei ole varsinaisesti valmistautunut sellaiseen väittelyyn, että missä teoriassa, sinun tietoisuutesi voisi kasvaa mahdollisimman ylivertaiseksi kaikkiin muihin tietoisuuksiin verrattuna, jotta saataisiin mahdollisimman paljon muut alleen jättävä tietoisuussignaali yhdestä paikasta (mitä myös keskusjohdoksi kutsutaan politiikassa).

Et ole koskaan sanonut, mitä luonnolaki on sinun mielestäsi, etkä sitä, että mikä siinä muuttuu, kun sen olisi sinusta muututtava jossain muualla. Olen ehdottanut haluamasi välittömän vaikutuksen perusteella muinaisia gravitaatiomalleja, missä muuttuvat asiat olisivat vain vaikutustermin edessä oleva gravitaatiovakio. Jos tehdään universumi, missä tämä on yhden asian tapa toimia, niin tässä ei ole kyseessä monta lakia, vaan yksi laki, jossa lukee esim. G(x) riippuu paikasta x. Yllä oltaisiin voitu kukin tutkia kohtia, missä puhuit informaation integraatiosta ja asioiden holistisista kokonaisuuksista, jotka eivät jakaudu osiin. Osaisitko käyttää tästä saamiasi uusia työkaluja ja tutkia uudestaan omia väitteitäsi siitä, että universumissa on monta lakia. Jos lakeja on monta, tulisiko lakien muodostaa rakenne ollakseen välttämättä eri lait?

Julistat tässä esim. tietoisuusaspektia siten, että et ole koskaan edes harkinnut keskustelua asiasta, onko tietoisuusaspekti aineen luomaa harhaa vai erillinen fundamentti. Jos ajattelet, että olet leikannut tämän asian kuin gordionin solmun, niin tietoisuusaspekti, joka ei ole erillinen muista aspekteista ei voi olla merkittävämpi kuin jokin toinen aspekti, joka nimittäin on sama asia kuin sekin.

Mieti jos huomenna jo nähtäisin epälokaali vuorovaiktus äärettömän nopeana jostain johonkin. Sen jälkeen joku ehkä kysyisi, 'tulikohan tämä kaikki tietoisuusaspektista?', mutta vastaus olisi 'no ei tiedetä, voi se tulla mistä tahansa', vaikka mikä tahansa määrä vuorovaikutusta näkyisikin (tässä on myös hankala löytää lähdettä vuorovakutukselle, jos se on epälokaali eikä myöskään riipu etäisyydestä, tai soittaa vain yhdelle puhelimelle eikä koko avaruudelle). Mieti jos joku sanoisi, että tietää sen olevan tietoisuusaspektista, koska tiesi itse mitä lähetti. Joku voisi sen jälkeen kysyä tältä tyypiltä 'olikohan tietoisuutesi epäreduktiivinen fundamentaalinen todellisuus, joka ei redusoidu aineeseen ja sen lakeihin', mutta hän joutuisi sanomaan pienen painostuksen jälkeen 'no en tiedä, voinhan minä olla mitä tahansa', vaikka lähetetyissä asioissa tapahtuisi mitä tahansa.

12

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Näin saadaan muunnettua staattinen luonnonlakeihin perustuva maailmankuva dynaamiseksi malliksi jossa tietoisuusaspekti näyttelee merkittävintä osaa eli maailmantapatuminen ei ole pohjimmiltaan mekaanista ja siis ennustettavissa olevaa vaan läpikotaisin dramaattista jossa myös yksilötason valinnoilla voi olla hyvinkin suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta varsinkin kun se alitajunnan ja samalla kvanttityhjiön taso on epälokaali ja sen vaikutukset voivat olla viiveettömiä koko maailmankaikkeuden tasolla ja kaikista yksilöiden tason mahdollisuuksien kasvusta muodostuu potentiaaleja koko maailmankaikkuden tasolla kaikille samankaltaisille yksilöille."

Epälokaalius ei tee maailmasta yhtään dynaamisempaa kuin lokaali dynamiikka. Myöskään viiveetön vaikutus ei tee todellisuudesta dynaamista. Dynamiikalla, joka on on ja off ei ole itsestään mitään muuta matemaattista mittaria, millä sen kokoa voidaan verrata. Mutta jos jostain mitä sanot voitaisiin tehdä mallinnus, niin jotkut voisivat arvioida, onko maailmasi todella yksitoikkoinen verrattuna tietoisuuden viestiin, joka lähetetään hitaasti, mutta joka tekee samat asiat. Tai se viesti huudetaan täydellä torilla, minkä jälkeen muut torit huutavat omalla tavallaan ja ehkä kuulevat toisistaan liian myöhään. Verratuna siihen, että sinä lähetät niitä viestejä puhelinsessioina joko valitsemaasi kojuun, tai jos oikeasti mimikoit äskeistä niin sitten kaikille toreille samanlaiseen puhelimeen yhtenä ja samana viestinä, missä samalla toiset torit eivät saa sanottua mitään ilman sinua. Tai tosiasiassa epälokaalissakin vaikutuksessa voi tehdä etäisyyden mukaisen heikkenemisen, joten sellaisessa muut eivät saa sanottua mitään ilman, että reaaliajassa sinä sanot kaikkeen jotakin heikolla äänellä kesken lauseen. Jossain vaiheessa ketään ei kiinnosta, onko signaalinopeus ääretön vai ei, koska kaukana olevilla asioilla ei ollut merkitystä kuitenkaan vaan ainoastaan lähipiirillä. Jos äskeinen ei ole vertauskuva hiukkasten vuorovaikutuksille, niin tiede ei ole varsinaisesti valmistautunut sellaiseen väittelyyn, että missä teoriassa, sinun tietoisuutesi voisi kasvaa mahdollisimman ylivertaiseksi kaikkiin muihin tietoisuuksiin verrattuna, jotta saataisiin mahdollisimman paljon muut alleen jättävä tietoisuussignaali yhdestä paikasta (mitä myös keskusjohdoksi kutsutaan politiikassa).

Et ole koskaan sanonut, mitä luonnolaki on sinun mielestäsi, etkä sitä, että mikä siinä muuttuu, kun sen olisi sinusta muututtava jossain muualla. Olen ehdottanut haluamasi välittömän vaikutuksen perusteella muinaisia gravitaatiomalleja, missä muuttuvat asiat olisivat vain vaikutustermin edessä oleva gravitaatiovakio. Jos tehdään universumi, missä tämä on yhden asian tapa toimia, niin tässä ei ole kyseessä monta lakia, vaan yksi laki, jossa lukee esim. G(x) riippuu paikasta x. Yllä oltaisiin voitu kukin tutkia kohtia, missä puhuit informaation integraatiosta ja asioiden holistisista kokonaisuuksista, jotka eivät jakaudu osiin. Osaisitko käyttää tästä saamiasi uusia työkaluja ja tutkia uudestaan omia väitteitäsi siitä, että universumissa on monta lakia. Jos lakeja on monta, tulisiko lakien muodostaa rakenne ollakseen välttämättä eri lait?

Julistat tässä esim. tietoisuusaspektia siten, että et ole koskaan edes harkinnut keskustelua asiasta, onko tietoisuusaspekti aineen luomaa harhaa vai erillinen fundamentti. Jos ajattelet, että olet leikannut tämän asian kuin gordionin solmun, niin tietoisuusaspekti, joka ei ole erillinen muista aspekteista ei voi olla merkittävämpi kuin jokin toinen aspekti, joka nimittäin on sama asia kuin sekin.

Mieti jos huomenna jo nähtäisin epälokaali vuorovaiktus äärettömän nopeana jostain johonkin. Sen jälkeen joku ehkä kysyisi, 'tulikohan tämä kaikki tietoisuusaspektista?', mutta vastaus olisi 'no ei tiedetä, voi se tulla mistä tahansa', vaikka mikä tahansa määrä vuorovaikutusta näkyisikin (tässä on myös hankala löytää lähdettä vuorovakutukselle, jos se on epälokaali eikä myöskään riipu etäisyydestä, tai soittaa vain yhdelle puhelimelle eikä koko avaruudelle). Mieti jos joku sanoisi, että tietää sen olevan tietoisuusaspektista, koska tiesi itse mitä lähetti. Joku voisi sen jälkeen kysyä tältä tyypiltä 'olikohan tietoisuutesi epäreduktiivinen fundamentaalinen todellisuus, joka ei redusoidu aineeseen ja sen lakeihin', mutta hän joutuisi sanomaan pienen painostuksen jälkeen 'no en tiedä, voinhan minä olla mitä tahansa', vaikka lähetetyissä asioissa tapahtuisi mitä tahansa.

12

Lue lisää

AI:
"He myös väittävät, että monimaailmatulkinta on yhteensopiva muiden fysiikan teorioiden kanssa, kuten suhteellisuusteorian ja kosmologian kanssa."

Tämä on väärin, koska QM ei ole kauhean yhteensopiva GR:n kanssa. Lisäksi millään QM tulkinnalla ei ole mitään erityistä yhteensopivuutta kosmologian kanssa, mitä muillakin ei olisi, joten kukaan ei toisi sitä esiin väitteenä.

AI:
"Heidän mukaansa monimaailmatulkinta ei riko energian säilymislakia, sillä energia säilyy jokaisessa maailmassa erikseen, mutta ei koko multiversumissa."

Tämä on väärin. Laske esim. yhteen, mistä saa koko MWI-systeemin energian, niin ei sille voi saada kahta eri vastausta. MWI-systeemi on euklidisessa avaruudessa elävä mielivaltaisen pieni asia, kuten kaksi hiukkasta, mistä kaikista ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä, mikä on universumien kokoisten asioiden energian tila. Tekoäly on kuitenkin varmasti lainannut osan tekstiä jostain ei-kvantti-kosmologiasta, missä ei ole jonkun mielestä laajenemisen takia säilyvää energiaa. Mikä puolestaan ei ole ainoa tapa nähdä tulos siellä.

Energian säilyminen voi olla paljon helpompi todeta MWI:ssä koko esim. Schrödingerin yhtälön systeemille, kuin jollekin maailmalle, joka pitäisi ensin määrittää ja päättää, mikä sen evoluutio on, jos se ei ole kaiken evoluutiota tätä yhtä kysymystä varten.

13

Anonyymi kirjoitti:

AI:
"He myös väittävät, että monimaailmatulkinta on yhteensopiva muiden fysiikan teorioiden kanssa, kuten suhteellisuusteorian ja kosmologian kanssa."

Tämä on väärin, koska QM ei ole kauhean yhteensopiva GR:n kanssa. Lisäksi millään QM tulkinnalla ei ole mitään erityistä yhteensopivuutta kosmologian kanssa, mitä muillakin ei olisi, joten kukaan ei toisi sitä esiin väitteenä.

AI:
"Heidän mukaansa monimaailmatulkinta ei riko energian säilymislakia, sillä energia säilyy jokaisessa maailmassa erikseen, mutta ei koko multiversumissa."

Tämä on väärin. Laske esim. yhteen, mistä saa koko MWI-systeemin energian, niin ei sille voi saada kahta eri vastausta. MWI-systeemi on euklidisessa avaruudessa elävä mielivaltaisen pieni asia, kuten kaksi hiukkasta, mistä kaikista ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä, mikä on universumien kokoisten asioiden energian tila. Tekoäly on kuitenkin varmasti lainannut osan tekstiä jostain ei-kvantti-kosmologiasta, missä ei ole jonkun mielestä laajenemisen takia säilyvää energiaa. Mikä puolestaan ei ole ainoa tapa nähdä tulos siellä.

Energian säilyminen voi olla paljon helpompi todeta MWI:ssä koko esim. Schrödingerin yhtälön systeemille, kuin jollekin maailmalle, joka pitäisi ensin määrittää ja päättää, mikä sen evoluutio on, jos se ei ole kaiken evoluutiota tätä yhtä kysymystä varten.

13

Lue lisää

B:
"Monimaailma samoin kuin esim. simulaatiotodellisuus ja kiakki muutkin ontologiset todellisuuden hahmotukset ovat pohjimmiltaan väitteitä joita ei voi edes tieteen kokeellisella metodilla mitenkään testata, falsifoida eikä verifioida"

Tämä voi olla kuitenkin pelkkä akateemikkojen tekemä virhe kyseisen teorian esityksessä. Olen lukenut tällä sivulla version, missä sanotaan, että MWI käyttää enemmän fysikaalista energiaa kuin Kööpenhamina. Tällöin henkilö tuntee teorian syvät vedet aivan eri tavalla ja siinä löytyy jotain mitä testauttaa.

B:
"eivätkä ne olosuhteet välttämättä koskaan toistu täsmälleen samanlaisina."

'Ne olosuhteet' ovat jokainen mitattavissa? Silloin ne saadaan toistumaan. Voit keksiä uusia teoreettisia olosuhteita, ja minusta tämä on juuri se, mitä tekisit, jos sanoisit vapaan tahdon ohjailevan kokeita, tai että Alpha Centaurissa on toinen laki.

B:
"universaalisuutta ei myöskään voi falsifioida, verifioida eikä edes testata koska kaikki mahdolliset koejärjestelyt ovat aika lokaaleja eli ainoastaan tietyissä paikoissa, tiettyinä aikoina ja tietyissä olosuhteissa tehtyjä eivätkä ne olosuhteet välttämättä koskaan toistu täsmälleen samanlaisina."

Jos olosuhteet joskus tekisivät sitten sen, että ne ovat erilaiset, ja kokeen tuloksesta tulisi eri eri paikoissa, ja ainoa mitattava ero paikkoissa on, että toisessa kokeen teki henkilö A ja toisessa henkilö B, niin kyllä siinä joitain falsifioidaan. Ja jos joku seuraavaksi ehdottaa uutta olosuhdetta, niin myös verifiodaan. Jos tämä jälkimmäinen on ainoa reaktio tällaisiin tilanteisiin, niin varsinkaan 'Universaaliuden periaatte koskien mitä tahansa yhtä asiaa (kaavaa)' ei ole välttämättä falsifioitavissa, koska se on erilaisella hierarkisella tasolla kuin mikään ennustava kaava. Universaaliuden periaatteen voisi falsifioida paperilla siten, että olettaa yhden lain yhteen lokeroon ja toisen toiseen, ja sitten osoittaa, että näillä ei ole yhteistä korkeampaa lakia, mistä molemmat voivat tulla eikä molempien tarvitse tulla kerralla tavalla, jolla olisi merkitystä. Tämä on kuitenkin matemaattista pyörittelyä eikä kukaan varmaan sellaiseen usko.

B:
"Jos todellisuus olisi aidosti deterministinen eli jotenkin yksiselitteisesti ennustettavissa niin uskomuksilla ei pitäisi olla mitään merkitystä todellisuuden muokkaajina ja esim. mainonta ja propaganda olisivat täysin tehottomia"

Eikö mainostoimisto juuri ennustanut, että heidän propagandallansa tulisi olemaan merkitystä? Uskomuksen synty ja kaikki, mitä siitä tulee, on determinoitu ja determinoi lisää determinisimissä. Jos todellisuus on aidosti satunnainen, mitä uskomus voi muokata? Jos todellisuudella on vapaa tahto, mitä sinä voit todellisuudessa muokata?

14

Anonyymi kirjoitti:

Reduktionismissa ja muutenkin missä tahansa tehokkuutta (mutta tarkkuuta) vaativassa tieteessä olisi todellisuutena vain sellaiset asiat, joiden pitää olla olemassa, ja jotka voivat tehdä kaiken muun milloin tahansa tulevaisuudessa. Nämä voivat olla alkeishiukkasia tai vielä alkeellisempia asioita, kuten jotain kenttiä tai informaatiota. Ne eivät ole tieto molekyylistä silloin, kun niistä ei muodostu molekyyliä (vrt. siihen että haluat lakien olevan alussa vajavaisia tms.), mutta eivät ne ole sitä varsinaisesti myöhemminkään, vaan molekyyli on yksi ulkopuolisten näkemä harha, mitä niistä tulee.

Mieluiten sitä asiaa, että kvanttityhjiössä tyhjiksi otetut asiat ovat niitä asioita, mitä universumissa voi tapahtua, ei edes pidetä informaationa. Vaikka joku muu kuin B tietää jo, mitä universumissa voi tapahtua, informaatio on informaatioteorioissa ja fysiikassa vain jotain, mikä on jokin objekti. Silti on oikein sanoa, että se mitä tyhjiö on, voi vaihdella paikallisesti ja ajassa, kun fyysikot sanovat, että fysiikan lait ovat erilaisia, mutta myös kun siellä paikassa on jotain eri objekteja.

Jos halutaan lain tai tyhjiön muuttuvan tulevaisuudessa, niin informaatiosta ei ole suurta hyötyä. Informaatio on objekteja, joten voisit tehdä lisäinformaatiota pimeänä aineena ja kenttänä, ja antaa sen tulla tulevaisuudessa esiin häiritsemään muuta ainetta. Helpompi tai samalla vaadittuakin on vaihtaa lakia, joka on nyt olemassa ja ns. ikuinen laki, joka toimii nykyisen informaation kanssa. Eikä siihen ehkä tarvita informaatiota enempää. Helpoin tapa muuttaa lakia, on tehdä laajempi laki, josta nykyinen laki on vain pieni osa. Kaikki tästä on kuitenkin tieteenfilosofialtaan saamaa kuin nykyinen, joten kaikki sellainen on jotain, mitä vastaan voi vain hyökätä.

...

Silloin kun todellisuuden malliksi on valittu kvanttityhjiöiminen kaikissa todellisuuden tapahtumissa, niin kaikki entropia myös toimii siten, että molekyylin on mahdollista hajota, koska tämä 'tieto' hajoamisesta - tai hajoamissuunnilta näyttävät fluktuaation mahdollisuudet sen osille - on sen kanssa aina olemassa ja se voi tehdä sitä. Siten tästä tyhjyydestä seuraa mahdollinen entropian kasvu, ja jos otettaisiin paljon ainetta kerralla, niin se olisi myös tyhjiö, mikä näyttäisi sen, että entropian kasvun todennäköisyys on suurempi, kuin että se pienenee, eli tyhjiön tilat ajavat sitä.

Molekyylin hajoamisen ja makroskooppisen entropian välillä on kuitenkin suuri ero, ja tosiasiassa moni molekyyli ja atomi on niin pysyvä, että yksinään jätettynä litteään avaruuteen ne eivät hajoaisi koskaan. Eli niistä huolehtiminen on turhaa. Siitä mitä nämä molekyylit tekevät niitä sitovassa luonnonlaissa ei vielä näy, että universumin entropia kasvaa. koska termodynamiikkaa ei synny yhdestä tai muutamasta tällaisesta molekyylistä (tosin yhden pienenkin molekyylin sisäisen värähtelyn voi usein käsitellä termisesti satunnaisena, mutta tämä on usein molekyyli, joka on otettu esiin muista molekyyleistä, ja sen lämpimyys johtuu nimenomaan tästä suuresta joukosta). Laki mikä siihen liittyy, kuuluu kuitenkin sellaisen isompaan lakien kategoriaan, mihin sisältyisi jonkinlainen liikehdintä n-ulotteisessa avaruudessa ja sekoittuminen useisiin muihin objekteihin. Kaikki tämä jälkimmäinen tuottaa makroskooppisen entropian. Tästä kategoriasta ei poistuta tekemällä viritelmiä lakeihin, jotka keskittyvät johonkin yhden hiukkasen tapahtumiin (*). Yllä mainittu lämpösäteilykään ei ole erikoisuus tässä, vaan se on lämmintä vain silloin, kun ainetta on paljon (tai se lähtee lämpimäksi nimetystä yhdestä molekyylistä).

B:
"Ihmisen ja eliöiden tasolla integroitu informaatio ilmenee alitajuntana tai kollektiivisena alitajuntana joka määrittelee ne mahdollisuudet joita lajityypillisesti ja yksilön tasolla voi esiintyä kunakin ajanjaksona."

Tosinsanoen ihmisen alitajunta on harhaa ja se tulee oikeasti redusoida informaatioiksi. Mikä on kaikkien asioiden ilmentäjä.

Haluatko lähettää IIT:in tekijöille viestin, että he tekevät pelkkää alitajuntaa? Ja onko ylitajunnan mallisi täysin mysteeritön teksti?

B:
"Alitajunnan ominaisuuksiin liittyvät kaikki sellaiset kyvyt jotka eivät tietoisen tajunnan metakognitioon eli mekaaniseen loogis-analyyttiseen älyyn ja havaintojen prosessointiin liittyviä kuten intuitio , vaistot, yliaistilliset ja paranormaalit kyvyt jotka ovat tietoisen metakognition suhteen yleensä toisiaan poissulkevia tietoisuuden moodeja eli eivät voi toimia samanaikaisesti sotkematta toisiaan."

Ei ole oikeastaan mitään merkitystä sillä, millaisen tieteenfilosofian tekee alitajunnalle. Se mitä alitajunta onkin pysyy varmasti aivan samana riippumatta siitä, mitä täällä päätetään. Jos teet suuria ideoita alitajunnasta, joudut todennäköisesti juomaan koko loppuelämäsi sellaista kuravettä, mitä alitajunnan itseoppineet insinöörit heittävät niskaasi siitä asiasta, miten heidän tapansa käyttää alitajuntaa on paljon käytännöllisempi kuin sinun ylilitteroitu eepoksesi.

11

Lue lisää

11 kirjoitti.
"Ei ole oikeastaan mitään merkitystä sillä, millaisen tieteenfilosofian tekee
alitajunnalle."

Muutoin vastauksesi B:n alitajuntakehitelmälle olisi napakympin arvoinen,
mutta siinä on pieni virhe.

Alitajunta on kuitenkin informaatiota käsittelevä osa ja sellaisena se on
jossain määrin ohjelmoituva, muutenhan itseoppineisuus ei olisi mahdollista.

Joten jonkinlainen filosofinen arvio olisi tehtävä.

Onnittelut verbaalisesta täysosumasta.

R.