Minusta tuntuu että moni on nykyään ongelmien kanssaan yksin.

Kaupungeissa kukaan ei tunne toisiaan ja se kulttuuri on levittäytymässä kaikkialle.

Somessa jaetaan vain sellaista, mikä pönkittää omaa egoa. Kulissia pidetään yllä.

Korona teki sen, että eristäydyttiin lisää toisistamme.

Hei,

Älypuhelin, netti ja some myös mahdollistavat asioita. On esimerkiksi olemassa monia auttamistahoja, joihin voi olla yhteydessä puhelimen tai verkon välityksellä ja vieläpä matalalla kynnyksellä sekä anonyymisti.

Tässä yhteystietoja:

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Ryhmiin osallistuminen voi lievittää yksinäisyyttä.

Esimerkiksi joka viikko ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Lähes päivittäin on useita ryhmächattejä eri kohderyhmille. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

Ysätävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Ja jos haluaa ystävän arkeensa siitä pitää nykyään maksaa. 😅

Ilman vastavuoroisuutta tullut talkooapu olisi kiva, minulla kun ei ole resursseja auttaa muita.

Kuitenkin olette siellä mukavia ja mietitte, mitä minulle kuuluu. Minulle kuuluu ihan hyvää oikeastaan. Ollaan miehen kanssa koronassa ja autetaan toinen toisiamme. Meillä on hyvin asiat. Töissäkin edelleen käyn ja kaikki on pientä mutta kuitenkin kunnossa. Kulisseja en enää halua pitää, en ole vuoden perheenäiti. Minulla ei ole tarvetta enää kulisdien pitämiselle eikä sille, että tuntisin itseni jotenkin erityiseksi. Luullakseni olen antanut sinulle/teille en tiedä liikkumatilaa, jotta voit elää omaa elämääsi. En tarvi teidän apua, mutta, jos tarvin, niin pyydän. Sovitaanko niin?

Miksi jollain ei ole huolehtivia läheisiä, siis oikeasti pahan paikan tullen? Kannattaa katsoa peiliin jos näin on

Kyllä minulla on, välillä liioittelen asioitani joko hyvään tai huonoon suuntaan. Sitä ei pitäisi tehdä. Mies on edelleen tuossa rinnalla ja lapset tietenkin välittävät, samoin sisarukseni. Tiedän, että tarkoitatte hyvää kaikella tällä. Minäkin tarkoitan hyvää. Minä en niin hyvä tai niin huono kuin luulette. Olen tavallinen pulliainen. Asioilla on tarkoituksensa mutta luulen, että muutautumiskykyni on kohdannut rajan. Pärjäättehän te tästä eteenpäin?

Lupaan kuitenkin käyttäytyämahdollisimman hyvin tästä eteenpäin. Ei mokia, ei nolouksia, ei mitään. Se on ainakin tavoite😊👍

Mies sanoo, että ei pidä tehdä ehdottomia päätöksiä. Alkoholistit tekevät niin ja sitten rikkovat päätökset☹️

Älykännykät hiiteen lapsilta
..15v vois vasta ostaa..ei tule kuin rikoksia kuvataan ja tehdään kiusaa..
VANHEMMAT KASVATTAKAA LAPSIANNE.