Miles Davis

Minun suosikkini taas on Bitches Brewta edeltänyt In a Silent Way. Niiden välillä on kaksi vuotta, mutta Silent Waylla voi kuulla jo mitä tuleman pitää seuraavaksi... Ehdottomasti hienoja levyjä molemmat, mutta jotenkin Silent Way on enemmän yötunnelmointia, Brew taas enemmän fuusiojazzia.

Niin, ja siellä myös mukana McLaughlin, sekä muita tuttuja, kuten Chick Corea, Herbie Hancock, Wayne Shorter, Tony Williams...

valeriana68 kirjoitti:

Minun suosikkini taas on Bitches Brewta edeltänyt In a Silent Way. Niiden välillä on kaksi vuotta, mutta Silent Waylla voi kuulla jo mitä tuleman pitää seuraavaksi... Ehdottomasti hienoja levyjä molemmat, mutta jotenkin Silent Way on enemmän yötunnelmointia, Brew taas enemmän fuusiojazzia.

Niin, ja siellä myös mukana McLaughlin, sekä muita tuttuja, kuten Chick Corea, Herbie Hancock, Wayne Shorter, Tony Williams...

Miles Davisin sähköfuusiokauden levyt ovat upeita.

Tuo otsakkeen levy on hieman vanhempi, heti Kind of Bluesta seuraava. Jos katsoo Kind of Bluen viimeisen biisin nimeä, voi siitä vetää parallerin Sketches of Spainiin.

Kun maestro soittaa espanjalaistunnelmissa Gil Evansin kanssa, niin ei voi olla diggaamatta. Varsinkin kolmen indexin versio Rodrigon klassisesta kitarakonsertosta on sellaista kamaa, että järki lähtee ja tulee tippa silmään.

punky-funk kirjoitti:

Miles Davisin sähköfuusiokauden levyt ovat upeita.

Tuo otsakkeen levy on hieman vanhempi, heti Kind of Bluesta seuraava. Jos katsoo Kind of Bluen viimeisen biisin nimeä, voi siitä vetää parallerin Sketches of Spainiin.

Kun maestro soittaa espanjalaistunnelmissa Gil Evansin kanssa, niin ei voi olla diggaamatta. Varsinkin kolmen indexin versio Rodrigon klassisesta kitarakonsertosta on sellaista kamaa, että järki lähtee ja tulee tippa silmään.

Sellanen pieni juttu vaan, että kind of blue-levyn vikan biisin nimestä voi ehkä päätellä jotain, mutta..... Flamenco Sketches on balladi, joka pohjautuu 5 eri moodiin. Se on siis viimesen päälle modaalista musiikkia (niinkun koko kind of blue albumi), soittajat improvisoi, kirjotettua melodiaa ei ole. Ja ehkä siitä fryygisestä jotain espanjalaissävyjä voi löytää, mutta musiikillisesti en siis näe kind of bluen vikan biisin ja levyn skethes of spain välillä niin paljon yhteyttä.

punky-funk kirjoitti:

Miles Davisin sähköfuusiokauden levyt ovat upeita.

Tuo otsakkeen levy on hieman vanhempi, heti Kind of Bluesta seuraava. Jos katsoo Kind of Bluen viimeisen biisin nimeä, voi siitä vetää parallerin Sketches of Spainiin.

Kun maestro soittaa espanjalaistunnelmissa Gil Evansin kanssa, niin ei voi olla diggaamatta. Varsinkin kolmen indexin versio Rodrigon klassisesta kitarakonsertosta on sellaista kamaa, että järki lähtee ja tulee tippa silmään.

kuuntele vaikka.

.... kirjoitti:

Sellanen pieni juttu vaan, että kind of blue-levyn vikan biisin nimestä voi ehkä päätellä jotain, mutta..... Flamenco Sketches on balladi, joka pohjautuu 5 eri moodiin. Se on siis viimesen päälle modaalista musiikkia (niinkun koko kind of blue albumi), soittajat improvisoi, kirjotettua melodiaa ei ole. Ja ehkä siitä fryygisestä jotain espanjalaissävyjä voi löytää, mutta musiikillisesti en siis näe kind of bluen vikan biisin ja levyn skethes of spain välillä niin paljon yhteyttä.

Siitä nimestä mulle just mieleen tulikin, että Miles noihin aikoihin ehkäpä tutkaili Espanjalais-musiikin tuulia. Kyllähän minäkin sen huomaan, että Flamenco Sketches on musiikillisesti eri kamaa kuin Sketches of Spain, vaikka edellisen turautelussa kuuluukin jo paikoitellen hispanjalaismeininki.

Jälkimmäisen levyn kansitarina kertoo, että Miles Davis diggaili Evansin kanssa tuolloin kovasti Rodrigon Concerto de Aranjuezia. He myös päättivät levyttää sen kimpassa. Oliko Concerto de Aranjuezia kuunneltu jo Flamenco Sketchesia tehdessä? En tiedä.