Miksi korkeakoulutetut

Tarina menee näin, että ensin ilmanen harjottelu ja sitten töitä.

Ei siinä muuten mitään, mutta vievät leivän toimistoalan ammattilaisilta.

jos hakeutuu töihin joihin on isompi koulutusvaatimus niin työt tulee aina kotiin mukana. Jos tyytyy kiltiisti assarin tai sihteerin duuneihin niin ne työt jää sinne työpaikalle kun lähtee kotiin. Eikä tarvitse päätänsä rassata kovalla aivojumpalla.

Sama palkka tulee sihteerin ja assarin hommista. Ei ole mitään syytä hakeutua vaativampiin töihin.

Kyse vaan siitä, että oikea korvaus kyseessä!

Kiitos vastauksista. HS:n yhdessä jutussa oli kerrottu, että korkekoulutettuja kortistossa 11 500 henkeä. Surkealta tuntuu. Ei aikaisemmin kyllä näkynyt yliopiston käyneitä vakseina tai sihteereinä. Varsinkin kun opiskelemään pääsee 10% hakijoista ja opinnot ei halvimmasta päästä.

Koska työpaikkoja ei ole? Joihinkin tehtäviin ei riitä kokemus, ja toisiin olet ylikoulutettu. Otettava mitä saa.

Valtiolla tätä. Hakevat tradenomia tai merkonomia, ei pätevyysvaatimuksia. Sitten palkkaavat ihmisen, joka on istunut opiskelemassa historiaa tai kirjallisuutta 5 vuotta.

Korkeakouluissa ei valmistu mihinkään ammattiin esim. humanistisissa tiedekunnissa.

Kyllä valmistuu. Museoihin ei pääse kuin taidehistoriaa ja historiaa opiskelleet. Kirjailijat yleensä kirjallisuustieteitä opiskelleita. Arkeologit opiskelleet arkeologiaa jne. Tuo on vain väite, että humanistit eivät valmistu mihinkään.

Tämähän on sitä jatkuvasti itkettyä "työvoimapulaa" mitä ei todistetusti edes ole olemassakaan, vaan tuo hokema on silkkaa propagandaa ja kuvitellaan että "tyhmä kansa" nielee kaiken roskan kun sitä vuosikymmeniä toistetaan.

Niin, eihän siinä mitään järkeä olekaan. Me korkeakoulutetut emme saa sitten vaivannäkömme mukaista vastuuta ja vastinetta, ja toisaalta viemme mm. merkonomien työpaikat (jos "ylikoulutettuina" sisään pääsemme).

Mutta kun jotain tarvis syödäkin, ja isot aukot CV:ssä kuulemma näyttää pahalta.

Ja joku "Kalevi-Marjattakin" on sitä mieltä, että nuorten on jostakin aloitettava ja jalka ovenväliin laitettava. Niin me nuoret sitten yritämme edes jollakin verukkeella päästä sisään yrityksiin kärkkymään niitä oikeita meille sopivia työpaikkoja.

Ja voimme vain toivoa, että päädymme sellaiseen yritykseen, jossa ylipäänsä on etenemismahdollisuuksia JA jossa suhtaudutaan myönteisesti firman sisäisiin siirtoihin. Aina näin ei ole, ja silloin oletkin umpikujassa.

Kun ei se maailma enää mene niin kuin Kalevi-Marjatan nuoruudessa, jolloin juoksupojasta tuli asiantuntija Kovalla Työllä.

"Onks tossa maisterissa jotain vikaa, kun se assistentin töitä tekee", tuumii nykyajan työhönottaja. Ja seuraavassa lauseessa valittaa työvoimapulaa.

No, nuorille ne paikat kuuluukin. Sillon, kun alotin työurani, koulutus sihteerin paikoissa oli harvinaista. Yleensä työ oli opittu tekemällä ja virka oli aina vakituinen.

Sitten tuli lama ja kaikki muuttu.