Sinkku vasten tahtoasi?

Mä olen aina pitänyt CITY-lehteä vitsinä mutta ruinata haastatteluja suomi24 sivuilta...tsk tsk

Teeppä joskus juttu nörteistä. Itse tiedän n 1 tapausta, jotka ei ole ikinä ollut yhtään missään tekemisissä naisten kanssa. Nörttejä on tässä maassa _paljon_, mutta nörttien täysin seksuaaliton elämä on tabu.

Toisaalta nörtit on usein henkisesti aika ylivertaisia ihmisiä, joten monia ei kyllä edes kiinnosta naiset (tai miehet), vaan nauttivat enemmän tietokoneen kanssa touhuamisesta kun ihmisistä.

Nörtit on aika uniikki ihmisryhmä, koska heillä on harvemmin mitään "ongelmia", toisinkun monilla muilla jotka ovat ns. ikisinkkuja. Nörttiys on myös sellainen asia, että tavallinen ihminen ei pysty sitä koskaan täysin ymmärtämään. Vain toinen nörtti voi käsittää, miksi joku ihminen valitsee mielummin istumisen pimennetyssä huoneessa 365d/v, kun toisten ihmisten liveseuran. =)

Tosin, nörtti ei välttämättä ole sinänsä antisosiaalinen. Eli hän kyllä tulee tarvittaessa toimeen ihan mainiosti ihmisten kanssa, mutta ei vaan halua vapaa-aikaansa viettää livenä ihmisten kanssa.

Yksinäisyys riippuu niin paljon monista tekijöistä. Työttömyys on tietääkseni kuitenkin suurin tämän aiheuttaja nykypäivän Suomessa koska kaveripiiri koostuu melkeinpä ainoastaan itsensä ikäisistä henkilöistä. Vanhat koulukaverit ovat ns. vanhoja tuttuja joita ei tavata päivittäin.

Jokainenhan luo sosiaalisen verkkonsa itse omilla aisteillaan. Me tutustumme vain sellaisiin ihmisiin jotka meitä miellyttää ja emme taas niihin jotka eivät miellytä. Kaikki perustuvat aisteihin ja pitää ja ei pitää tunteeseen. Tämä lähtee jo sieltä äidinmaidosta liikkeelle. Kun pienestä lähtien ollaan opetettu kiinnittämään huomio ulospäin jota aivopestiin pehmoleluina kun olit pieni. Näin olet pienestäsi lähtien onnistunut kiinnittämään ulkopuoliset objektit tunteena ja iän myötä nämä pehmolelut muuttuvat ihmisiksi. Heistä joko pitää tai ei pidä.

Inhimillinen rakkaus noudattaa samaa kaavaa eli rakastaa ei rakasta ja sama aatoliike jatkuu edestakaisin. Inhimoinen rakkaus sen sijaan ei ole helppoa parisuhteessa. Parisuhteiden kulmakivi piilee juuri itsekkyydessä ja toisen huomioon ottamisessa. Jos tämä ei ole kunnossa niin parisuhde kaatuu väkisinkin ennemmin tai myöhemmin. Tämä näkyy naisella toisuvasti ajoittaisena raivokohtauksien merkeissä suunnattomina frustraatioina jotka purkautuvat jopa fyysisen väkivallan merkkinä. Mies taas purkaa tämän turhamaisuutensa sisäänpäin ja viisaat miehet eivät kanavoi sitä väkivaltana ulospäin vaan tutkivat sitä objektiivisesti ja antavat sen mennä vain energiahukkaan.

Pinnallisuus on myös luonut tähän parisuhderulettiin karvaan mausteen. Se luo tällaisia mahdottomia ihannekuvia joiden aikaansaamana muutamat naiset jopa karttavat tietyn näköisiä miehiä ja samoin myös osilla miehillä naisten suhteen. Vaatimuslistaa pidennetään deitti-ilmoituksissa entisestään kun ei sentään ilmoiteta että sinun tulee olla itse Tom Cruise.

Internet kuitenkin on mahdollistanut tämän ns. pikadeittailun vahvistumisen. Kun vielä ennen vanhaan kaikki parisuhteet syntyivät in real-life. Nykyään ne syntyvät netissä. Käsittääkseni kuitenkin tässä internet chat keskusteluista ja senssi-ilmoituksista johtaneet deittailut ovat myös rikkoneet tabuja kun ennen suuret ikäerot miesten ja naisten välillä olivat tabuja. Eivätkä miehet uskaltaneet julkisesti flirttailla itseään huomattavasti iäkkäämpien naisten kanssa. Nyt kun tätä tapahtuu verkossa niin näiden suurien ikäerosuhteiden määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt hyväkö vai huono ilmiö ? Sama ilmiö on myös lisääntymään päin miehillä nuorempien naisien kanssa.

Aina kun nämä inhimilliset rakkaus-suhteet päättyvät ne ovat todella kipeitä hetkiä johtuen vain siitä että kyseessä ei ole ollut aito rakkaus-suhde vaan inhimilliseen rakkauteen perustuva parisuhde. Mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen se kuuluu inhimilliseen rakkauteen.

Jos suhde ei toimi niin miksi kitua siinä pakosta ? Tällaisia avo ja avio-liittoja on huru-mycket missä mies ja nainen suutelevat toisiaan päivittäin tuntematta enää yhtään intohimoa. Stressi iskee molempien päälle ja lapset koetaan riesana. Tämäkö on sitä onnellista perhe-elämää. Jos vielä molempien parisuhteessa elävien ura menee lasten edelle niin ei olla enää kaukana siitä skenaariosta missä perheen isäntä ryhtyy täysipäiväiseksi häntäheikiksi ja nainen marttyyriksi.

Yksinäisyys riippuu niin paljon monista tekijöistä. Työttömyys on tietääkseni kuitenkin suurin tämän aiheuttaja nykypäivän Suomessa koska kaveripiiri koostuu melkeinpä ainoastaan itsensä ikäisistä henkilöistä. Vanhat koulukaverit ovat ns. vanhoja tuttuja joita ei tavata päivittäin.

Jokainenhan luo sosiaalisen verkkonsa itse omilla aisteillaan. Me tutustumme vain sellaisiin ihmisiin jotka meitä miellyttää ja emme taas niihin jotka eivät miellytä. Kaikki perustuvat aisteihin ja pitää ja ei pitää tunteeseen. Tämä lähtee jo sieltä äidinmaidosta liikkeelle. Kun pienestä lähtien ollaan opetettu kiinnittämään huomio ulospäin jota aivopestiin pehmoleluina kun olit pieni. Näin olet pienestäsi lähtien onnistunut kiinnittämään ulkopuoliset objektit tunteena ja iän myötä nämä pehmolelut muuttuvat ihmisiksi. Heistä joko pitää tai ei pidä.

Inhimillinen rakkaus noudattaa samaa kaavaa eli rakastaa ei rakasta ja sama aatoliike jatkuu edestakaisin. Inhimoinen rakkaus sen sijaan ei ole helppoa parisuhteessa. Parisuhteiden kulmakivi piilee juuri itsekkyydessä ja toisen huomioon ottamisessa. Jos tämä ei ole kunnossa niin parisuhde kaatuu väkisinkin ennemmin tai myöhemmin. Tämä näkyy naisella toisuvasti ajoittaisena raivokohtauksien merkeissä suunnattomina frustraatioina jotka purkautuvat jopa fyysisen väkivallan merkkinä. Mies taas purkaa tämän turhamaisuutensa sisäänpäin ja viisaat miehet eivät kanavoi sitä väkivaltana ulospäin vaan tutkivat sitä objektiivisesti ja antavat sen mennä vain energiahukkaan.

Pinnallisuus on myös luonut tähän parisuhderulettiin karvaan mausteen. Se luo tällaisia mahdottomia ihannekuvia joiden aikaansaamana muutamat naiset jopa karttavat tietyn näköisiä miehiä ja samoin myös osilla miehillä naisten suhteen. Vaatimuslistaa pidennetään deitti-ilmoituksissa entisestään kun ei sentään ilmoiteta että sinun tulee olla itse Tom Cruise.

Internet kuitenkin on mahdollistanut tämän ns. pikadeittailun vahvistumisen. Kun vielä ennen vanhaan kaikki parisuhteet syntyivät in real-life. Nykyään ne syntyvät netissä. Käsittääkseni kuitenkin tässä internet chat keskusteluista ja senssi-ilmoituksista johtaneet deittailut ovat myös rikkoneet tabuja kun ennen suuret ikäerot miesten ja naisten välillä olivat tabuja. Eivätkä miehet uskaltaneet julkisesti flirttailla itseään huomattavasti iäkkäämpien naisten kanssa. Nyt kun tätä tapahtuu verkossa niin näiden suurien ikäerosuhteiden määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt hyväkö vai huono ilmiö ? Sama ilmiö on myös lisääntymään päin miehillä nuorempien naisien kanssa.

Aina kun nämä inhimilliset rakkaus-suhteet päättyvät ne ovat todella kipeitä hetkiä johtuen vain siitä että kyseessä ei ole ollut aito rakkaus-suhde vaan inhimilliseen rakkauteen perustuva parisuhde. Mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen se kuuluu inhimilliseen rakkauteen.

Jos suhde ei toimi niin miksi kitua siinä pakosta ? Tällaisia avo ja avio-liittoja on huru-mycket missä mies ja nainen suutelevat toisiaan päivittäin tuntematta enää yhtään intohimoa. Stressi iskee molempien päälle ja lapset koetaan riesana. Tämäkö on sitä onnellista perhe-elämää. Jos vielä molempien parisuhteessa elävien ura menee lasten edelle niin ei olla enää kaukana siitä skenaariosta missä perheen isäntä ryhtyy täysipäiväiseksi häntäheikiksi ja nainen marttyyriksi.