Minusta tatuointi ei ole enää kaunis rypistyneessä, ohuessa vanhuksen ihossa.
Kaikki me vanhenemme ja vääjäämättä iho rypistyy.
Että kannattais varmaan miettiä tarkkaan sekin tatuoinnin paikka,että missä kohtaa kehoa iho todennäköisemmin tulevina vuosina vähiten veltostuu. Nuoren naisen sileä pakara voi olla myöhemmin laihana riippuva takapuoli ja siinä sitten tatuointi.. tai se paljon käytetty rinnan kaari. uh!
Ainakin tuollainen laaja-alainen, Veronikan tyylinen kirjavuus ampuu jo minun kauneuskäsitykseni yli.
Kaikki me vanhenemme ja vääjäämättä iho rypistyy.
Että kannattais varmaan miettiä tarkkaan sekin tatuoinnin paikka,että missä kohtaa kehoa iho todennäköisemmin tulevina vuosina vähiten veltostuu. Nuoren naisen sileä pakara voi olla myöhemmin laihana riippuva takapuoli ja siinä sitten tatuointi.. tai se paljon käytetty rinnan kaari. uh!
Ainakin tuollainen laaja-alainen, Veronikan tyylinen kirjavuus ampuu jo minun kauneuskäsitykseni yli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuten jo itsekin totesit, me kaikki vanhemme ja ryppyynymme.
kyllä se pakara tai rinta lösähtää oli siellä tatuiointi tai ei. kuinka monen ryppyisen vanhan naisen olet nähnyt avarakaulausessa paidassa? se on ihan sama onko siellä tatuointia vai ei, tuskin mummot paikkojaan enää niin vilauttelee kuin nuoret kiinteät naiset!
en minäkään pidä isoista ja laajan alan peittävistä tatuoinneista, mutta pienet kuvat voi olla tosi kauniitakin.
jos ajattelemme sillä periaatteella että rypistymme ja vanhenemme kuitenkin niin mitä järkeä silloin on missään? ei kannata tehdä mitään, kuollaanhan me kuitenkin kaikki...
Tuo tatskavillityshän on vasta muutamia vuosia ollut Suomessa pinnalla. Moni ei ole vielä mummuiässä.
Tarkoitukseni oli lähinnä herättää nuorissa naisissa ajatus suhteellisuudentajusta. Miksi sotkea kaunis iho.
Jos laittaa jonkun kuvan, että se olisi jotakin kaunista. Nuoruuden uhossa laitettu kuva voi kyllästyttää aikuisena.
No jotkut pitää niistä piikkilangoista ja pääkalloista sun muista hirviöistä.
Ajattelin vaan huomauttaa, että mä en oo ainakaan nähny yksiäkään sellasia kurttusia pakaroita, joissa peittävä tatuointi ei olis parannus:)...
Kaikilla *negatiivisilla* viestittelijöillä tuntuu olevan sama näkökulma aiheeseen= tatuoinnit ovat pelkästään teitä ja teidän nuoruutta ihannoivaa silmäparia varten.
Minulle on ihan se ja sama saavatko nämä ihmiset migreeniä siitä, että MINUN ihoni joskus rypistyy ja minä polskuttelen OMIEN tatuointieni kanssa samassa eläkeläiskylpylässä aiheuttaen estettistä pahoinvointia!
Pakkohoitoon vaan ja heti!! Todella SAIRASTA TOUHUA!
Olen samaa mieltä kanssasi. Tottahan on,että täällä eletään vain kerran ja erilaiset kokemukset tuovat vain rikkautta elämään (eräänlainen kokemushan tuo tatuoinnin ottokin on). Siispä en voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kritisoivat kauniita pieniä tatuointeja esim. lapaluun päällä, nilkassa... Itse en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka tatuoivat koko kehonsa, tai no ainakin melkein,täyteen erilaisia kuvia. Pieni on kaunista!....vähän avoimuutta mielipiteisiin ihmiset!!!
Miksi tuollaisesta täytyy tehdä niin suuri asia?
Jos joku tahtoo ottaa kuvia ihoonsa ottakoon, mitä sairasta siinä muka on. Ajatus pysyvyydestähän tatuoinneissa onkin niin kiehtova.
Kaikki muuttuu ajan kuluessa, mutta se pysyy, jos tajuat. Elän tässä hetkessä ja nyt, ja teen sitä mikä tuntuu (ja näyttää) hyvältä. Omaan vartalossani kaksi joidenkin mielestä jopa suurta tatuointia, ja lisää aion ottaa.
Olet varmaankin metka näky!! Oletko miettinyt että AIKA KULKEE ETEENPÄIN? Älä tule itkemään myöhemmin yhteiskunnalta rahaa poistaaksesi tatuointejasi! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, tässä tapauksessa tatuoitu idiootti! Onko sulla psyykenlääkitys?
eiköhän ois viisainta miettiä hetki pitempään ennen kuin lähtee tuomitsemaan toisia. Mä olen järkeillyt tatuointejani mm. näin: koska en ryyppää, joka raunioittaa ihmistä luonnollisen vanhenemisen lisäksi hankitusti, mä voin käyttää euroni kuvittamalla itseäni.Moni kännää saman rahan yhdessä yössä, tuhoaa huomattavan määrän aivosoluja (rappiota siis), ja jäljelle jää vain krapula, joka sekin haihtuu hikenä, virtsana ja muuna kuonana. Kuvat on ja pysyy, eivätkä häviä vaikka dementia iskisikin. Mikä oiva lahjavihje: osta rakkaallesi koru, joka ei taatusti katoa, tatuointi.
Turha pohtia miltä se sitten näyttää,kun on vanha ja ryppyinen, voihan olla että kuolee sitä ennen; eipähän jää sekään kokematta ja haave toteutumatta. Ja toisaalta, järkevä ja kiihkoton suhtautuminen vanhuuteen on sekin ihan tavoiteltava asia, ilman kirityksiä ja laastareita.